Ihminen: Elä enemmän, tee vähemmän kontenttia – äläkä trollaa vaan opettele käyttäytymään

(Lähde: kuvakaappaus Meta/Facebook) Miksi tämä on tässä? No, kun
tuollainen nyt vain sattui jäämään käteen ja se jotenkin sivuaa aihetta.

Olinko tosiaan laittanut pöytälaatikkolistaukseen ”someitsesensuuri”? No, voihan omg ja vielä kvg:kin! Nimittäin; eihän tuon äärimmäisen teeskentelevän poseeraavaisen täysfeikin elämänmuodon harjoittajilla ole selkärankaa lainkaan. Se on nolo totuus, jos joku koettaa olla paras versio itsestään.

Kasvata itseäsi – opi ottamaan paikkasi yhteisössä – älä tuputa, häiriköi tai syrji

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi viulu näitä nettikeskusteluja. Ei kiinnosta vanha kaunasi tai painolastisi. Älyä olevasi erillinen olento oletusarvoisin elämisen sekä itseilmaisun oikeuksin, mutta niin olen minäkin. Vaikka olemme samassa tilassa, ei meidän silti tarvitse olla kavereita. Vastaväite ei ole kiinnostuksen merkki, höpsöliini.

Aika häilyväiset luonnoltaan sekä kovasti rajallinen riemu

Iltakävelyllä silmiini sattui ilmoitus EU:n ja hyvinvointialueen rahoittamasta sekä sosiaalialan järjestöjen toteuttamasta Askel-hankkeen aloituspalaverista. Olin myös lukenut Herman Raivion Turvatonta tilaa, katsonut TV 1:den Hitler-dokumentin ykkösosan ja kuunnellut Iltalehden Narsisti-podcastin.

Ihminen, yhteisö ja elämän tarkoitus

Aihetta ajatuksilleni antoivat niin Merete Mazzarella, Arto Salonen, edesmennyt Kim Vatanen kuin neljä S-Marketin nurkilla roikkuvaa kontiolahtelaispentuakin. Ne olivat itsessään neljä erillistä muistiinpanoa A 7 vedenpitävän lehtiön sivulla, joista YLE:n podcasteja kuunnellessani muotoutui ylläkäyvä otsikko.

Rippikoululeirien turvallisuus

Rippikoululeirin tapahtumat ovat aiheuttaneet tänä kesänä usein julkisen metelin. Mitähän seuraa, kun kirkkoherran pitäisi myös olla turvallisuuspäällikkö – kaiken muun ohella? No, Outokummussa keikattiin kirkon pihalta ilmalämpöpumput ja Amerikassa Trump-ampumisen syy taisi olla Servicen pers'aukisuus.

Pyytämättä neuvominen

Kirjoittaja ja puhuja toimii myös julkisena intellektellina, joka ajoin joutuu myös neuvomaan pyytämättä. Kutsu sitä sananvapauden käyttämiseksi, ääneenajatteluksi tai vaikkapa työsi jatkeeksi – ethän voi tehdä kuvaa siitä, mitä et ole nähnyt, etkä kertoa sitä muille, mitä et ymmärrä itsekään. Työsi on ajatella.

Harlekiino, hallinta ja merkityksellisyys

Olin päässyt kasarilta kuulematta Vera Teleniuksen Harlekiinoa, joka oli ajalle tavallinen käännöshitti; alkuperäisen teki Alla Pugatsova Neuvostoliitossa. Kuulin sen ensikerran niihin perustunutta huoltoasemakasettikulttuuria käsitelleessä Eurooppa Neljän Tänään huipulla -näytelmässä Ohto-salissa äskettäin.

En minä ainakaan olisi antanut sitä Jopoa pois

Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen bloggasi huijarin omastatunnosta kärkenä yksilön epäoikeudenmukaisuuskokemus, kun polkupyöräkauppaa tehdessä meni niin rahat kuin omaisuusesinekin – kieroudella. Tälläistä kuviota veivaavat ovat myönnettävästi ovelia. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?

Kylähulluus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin, kukahan se kylähullu oikeasti olikaan? Tämä iänkaiken olemassaollut ja yhä ajankohtainen ilmiö taitaa kertoa jotain olennaista vaan ei mieltäylentävää ihmisyydestä. Myös Heikki Ylikankaan viisikohtainen kylähulluustyypittely on minusta osoittautunut ajan mittaan vajavaiseksi ja sitä tulisi täydentää.

Moporallaaminen kertoo totuuden sinusta ja yhteisöstäsi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jokakesäinen nuorison mopoilukeskustelu syttyi taas; tartun asiaan, koska koettelemuksesta syntyy helposti palikkatestin ryhmätehtävää apinoiva tilanne, joka paljastaa kiehtovasti niin omasi kuin yhteisösikin todellisen luonteen. Kysymys on nimittäin arvoista, päätöksenteosta ja rajojen asettamisesta.

Älä sinä siinä silmäpeliä pelaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Anteeksi, minunko on syy jos sinulta puuttuvat niin rahat, rohkeus kuin tyylitajukin? Tuohon tyyliin tekisi ajoin mieli töksäyttää kyttääville landepaukuille ja kirkonkyläläisille, joiden keskellä asun nyt seitsemättä vuotta. Mutta sitähän en tee, koska silloin höntit luulevat, että haen seuraa tai keskustelua.

Solidaarisuus

Olipa kerran silloisen liittoni paperinen aktiivilehti. Lisäsin sitä toimittavinaan olleiden tuskaa kaksiliuskaisella osamielipiteellisellä näkökulmatekstillä solidaarisuudesta, mutta ne julkaisivat sen kuitenkin. Syntyi uusi kolumnipaikka takasivulle; sitten jouduin epäsuosioon enkä kirjoittanut sillä enää koskaan.

Eiei, älkää minua viekö!

Kiitos otsikosta, Ruben Östlund. Sen hän lahjoitti minulle oltuaan Anna Hedenmon haastateltavana SVT:n Min sanning -ohjelmassa, jossa kertoi elokuvansa The Squaren päivällisperformanssikohtauksen ideasta juuri noilla sanoilla. Osui ja upposi. Tarpeeksi pahassa paikassa inhimillisyys katoaa sekä taannumme laumaeläimiksi.