Jaa-a – Mitähän se tuostakin oikein tulee?

Johan kaksi vuotta vierähtikin, kun on viimeksi ollut asiaa Varkauden Waltterin koulun turvallisuudesta. Yllätyin – en olisi uskonut peräsavolaisen tuppukylän inssien sekä maikkojen riehaantuvan aidanrakennukseen – kakaroiden vartioinninhaikauskin olisi ollut yllätys, jos eivät olisi sanoneet y-sanaa.

Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Aivan turhaa riskinottoa toisten bisneksen ja tienaamisen vuoksi

Lahden Sokoksella oli perjantaina keikka, toisinsi Iltalehden Riika Tauriainen sunnuntaina Hämeen poliisin tiedotetta, mutta päällepä lävähti – ties minkä vuorotuhoojan kädestä – vartijan työtä vähättelevä klikkiotsikko. Luonnollisesti keskustelu piti myös katkaista liian varhain, joten jatkan sitä tässä.

Taisivat näyttää keskisormea eli pääoman arvonlisäys on iloinen asia

Laakkosen kiinteistöjohtaja Heikki Turunen livautti keskiviikkona YLE Joensuun haastattelussa Centrumin katolta poistetun nuoria jo viikko sitten, mutta selitteli ettei siellä hyppimiselle ilkivaltaa tehden – niinkuin tällä viikolla – muka voi tehdä mitään, koska pelastustie. Uutisointi oli pettymys.

Että eipä olisi voinut tuotakaan ennalta arvata – niinkö?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oulunkylän jalkapallostadionin turvallisuusjärjestelyt osoittautuivat elävässä tulessa yhtä olemattomaksi kuin kaupunginosan ruotsinkielisyys. Ne olisi pitänyt päivittää viimeistään katetun katsomon ja takana sijainneiden tilojen rakentamisen myötä ainakin kehäksi, valvontakameroiksi sekä hälytyslaitteiksi.

Turvallisuudessa älä ikinä ripustaudu mihinkään tai ylikäytä jotain

(Kuva: Jari Kähkönen)

Varo kaikkitietävää kenttäihmistä, nappisilmäistä papukaijaajamyyjää sekä ivallisen ylivaltaisen mitätöntävää kaikentietäjää. Toteutunut turvallisuus on nimittäin aina rakenteellisten, teknisten ja henkilöllisten turvallisuusjärjestelyjen yhdistelmä. Tämän minä ajattelin Joensuussa vast’ikään istutusta Abloyn jutusta.

Ja hölkönkölkönkölkön

YLE:n Kuopion sekä Joensuun toimitukset olivat uutisoivinaan kouluilkivallasta, haukotus. Erityisen pahasti petyin Petri Karvisen haastateltavien johdatteluun ja Juhani Forsmanin leppoisuusperformanssiin lähes täysin vailla journalismin laatukriteereitä. Eikä siitäkään kaksista synny, jos tavikset somettavat keskenään.

No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Turvallisuus syntyy vasta tekojen kautta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin metaforaa kylmyydestä, autiudesta ja syrjäisyydestä.
Mitähän hittoa olen mahtanut silloin vuosia sitten oikein ajatella, kun tämänkin ruudun
tein?

Maassa on kuulemma villitys tyhjentää kylmäasemien maksuautomaatteja. Mitäs ihmeellistä siinä on? Hälytyslaitteet saattavat puuttua tykkänään, kameroita ei katso kukaan paitsi tarvittaessa jälkeenpäin ja vielä on siunaantunut syrjäinen sijaintikin; parempaa keikkapaikkaahan saa hakemalla hakea.

Moporallaaminen kertoo totuuden sinusta ja yhteisöstäsi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jokakesäinen nuorison mopoilukeskustelu syttyi taas; tartun asiaan, koska koettelemuksesta syntyy helposti palikkatestin ryhmätehtävää apinoiva tilanne, joka paljastaa kiehtovasti niin omasi kuin yhteisösikin todellisen luonteen. Kysymys on nimittäin arvoista, päätöksenteosta ja rajojen asettamisesta.

Vaikuttavuus hapertui - enää sällit eivät kunnioita aitojannekaan!

(Kuva: Jari Kähkönen) Kovia ne kadut ovat vielä Helsinginkin puolella.

Paljon on nyt toisin kuin ennen; lentoaseman poliisina on herraskaisen Liikkuvan poliisin sijasta Vantaan katukytät, jotka eivät hevin hyväksy hiljaa hissuttelevan, hät’hätää ensembleen kuuluvan kulissimiehen roolia. Näin minä näen tämän pressipäästön, jonka YLE laajensi eetterilähetyksen sähkeeksi sekä nettijutuksi.

Öykkäröintiryöstöt ja aseenesittelyt painajaisuniyhteiskunnan enteinä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maailma, jossa mikään ei tuota, kannata eikä etenkään kuulu meille; on paha paikka. Taktisesti suojautuneet poliisin hälytyspartioiden konepistoolimiehet hakevat kiväärimiehiä parvekkeilta ja pitkäkestoinen rikostutkinta sinetöi ryöstöuhrien asuntoja sinunkin porraskäytävässäsi. Sitäkö kaipaat? Pidä varasi!

Tiesithän, että valvontakamerasi vain katsoo, tallentaa ja välittää eteenpäin?

Joensuussa tapahtunut koulumurto antaa aiheen pohtia valvontakamera-asioita, sillä vaikuttaisi niistä luultavan montaa hyvää, jota paraskaan järjestelmä ei oikeasti tee. Parhaimmillaankin se on vain kuin aita ja lukko...rehelliselle ihmiselle. Epärehelliselle valvontakamerat merkitsevät korkeintaan pientä hidastetta eli haittaa.

Puukkokeikka on vain ammattivartijalle kuuluva tehtävä

Joensuussa kauppakeskus Iso Myyssä otettiin kiinni huitova ja uhkaileva puukkomies, raportoi Karjalainen. Kiinniotettu on pidätetty ja tapausta tutkitaan aika rouheilla nimikkeillä, tekojen epäillään kohdistuneen vartijoihin kiinnioton yhteydessä. Tämä ei ole itsestäänselvyys; poliisin sisällä suhtautuminen työperäiseen väkivaltaan on aika omalaatuinen, asennetta myös tyrkytetään eteenpäin esimerkiksi vartijoille.