Armeija ilman sotilaita ei ole mikään armeija lainkaan

Rakkaat kuukausipalkat ja reservinhöpsöliinit, teidän armeijanne on pian entinen turhuuden toteemipaalu tai ketäänpelottamaton – karjalan murteella – tottero. Te itse tapoitte rakkaanne eli oikeasti elatuksenne, olemassaolonne syyn ja hyväksikäyttäjänne; tukahdutitte sen hengiltä ”uudistuksillanne”.

Vai vielä neuvovat, että ”älä pistä silmään”

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan koulujen alun vuoksi vastaanottaneeni kahdestakin eri medialähteestä – luullakseen – hyvää tarkoittavan neuvon välttää niin markettien halpisvaatteita kuin kallista blingblingiäkin. Jossain niistä joku taisi tosiaan suorasanaisesti möläyttää tuon silmäänpistämättömyys -läpän, luulen minä.

Aika aikaa kutakin, eli, mitä uutta tässäkin ilmiössä muka oikeasti oli?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiedostin palvelun tai kanssakäyttäjien vittumaiset
temput ja siedin niitä aikani. Sen loputtua lähdin pois.

Pekka Seppänen voi sanoa Radio Suomen Pyöreässä pöydässä somen vallankumouksellisuudesta mitä tykkää, mutta minä olin silti Facebookissa vähintään viisi vuotta yliaikaa. Tekeekö lähtö minusta sulkakynäkirjurin, joka kieltäytyi painotuotteista kunnioittamattoman rahvaan vuoksi? Tuskinpa.

Ennalta-arvattavuus ja itsensä toistaminen

Ennalta-arvattavuus ja toisto eivät olisi ongelma, jos tämä olisi kirjaimellisesti verkkopäiväkirja, jossa kirjaisin päivittäisiä tekemisiäni sekä näkemisiäni. Siitä tulee ongelma, jos tähtää topikaaliseen ajankohtaiseen kolumnityyppiseen kirjoitukseen kuten minä teen. Pitäisi alati olla jotain uutta.

Itä-Suomea ei voi, tule eikä kyetäkään pelastamaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on luonnosvihko. Jos
minulla on ajatus kesken, odota vuoroasi kärsiväl-
lisesti äläkä rupea kerjäämään huomiotani pelleillen.

Istuin aamusydämellä kalsarisillani kartanoni köökin olemattomassa ovenpielessä jakkaralla silmiäni hieroen, kun Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas piti meillä on -puhetta seurusteluhuoneen nurkassa pajattaneissa ministereoissa. YLE Joensuun Tanja Perkkiö säesti turvallisuuspoliittisesti.

Videonjakopalvelun joukkorahoitettu rähinämoottoriko ne lapset nykyään kasvattaa?

Meillä yhteiskunnassa on toimintatavat tälläisiin juttuihin, sanoin häiriköinnin naisuhrin miespuolisolle, kun jouduin vapaa-aikana yksintyöskentelevän asemamiehen kaveriksi kantamaan tekijää ulos junasta. Moisessa ajattelussa on menty liian pitkälle. Sen minä ajattelin, kun tämän jutun luin.

Lähetysjuontaja oli täysin avuton, muttei se aina käy kaksisesti erikoistoimittajiltakaan

Hahahaa. Onko Maikkarin Rikospaikka rikos- ja oikeujournalismin lippulaivatuote vai vailla kilpailua pahemman kerran ylimielisen välinpitämättömästi tehtyä...ohjelmakartan täytettä? Varsinaisia tv-ammattilaisia. Tätä päädyin pohtimaan, kun ohjelman uusi tuotantokausi käynnistyi keskiviikkoiltana.

Ollaanko työpaikalla enää vain seurustelemassa?

Ajatustyö saattoi käynnistyä jo päivällä Radio Suomesta, kun juonnon mukaan palvelut vastaavat – sori vienti – puolesta bruttokansantuotteesta. Illalla luin kirjastossa Outokummun Seudusta merenkulkututkijattaren haastattelun; arvosti siinä laivahenkeä, joka menee pilalle jo yhdestäkin joukkoon sopimattomasta.

Sellaiset ovat omaehtoisen elämäntavan vaivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sanotaan, että jos aikoo elää kirjoittamalla; pitää kirjoittaa niin, että sillä elää. Näkeekö siis kukaan minua katsoessaan journalistin tai edes jonkunsortin kynämiehen? En oikeasti tiedä. No, tulinpahan ainakin kirjoittaneeksi. Kiitos sinulle huomiostasi, mille riville asti sitä ikinä sitten loppujenlopuksi riittikään.

Mahtaisinko edes oikeasti halutakaan henksuksi?

Tässä taas päivänä eräänä Petri Julkunen juonsi Yle Radio Suomen alueellista iltapäivälähetystä, joka alkoi tavanmukaisella sanailulla uutistenlukijoiden kanssa. Alamittaista juontamista; tämä unohti jopa sanoa Etelä-Kuopiosta lähtöisin olevan nimen, mutta Pohjois-Karjalasta mukana oli Marja-Liisa Kämppi.

Siirrytään sitten samantien tutkintatuomarijärjestelmään

Allaolevan kommentin kirjoitin oikealla nimelläni ja virallisella sähköpostiosoitteellani tehdyllä Yle Tunnuksella mediatalon verkkosivujen keskusteluosioon jo varhain iltapäivällä, mutta en pidemmästi odoteltuanikaan koskaan nähnyt sitä julkaistuna. Onpa ujo tai suorastaan pelokas meininki!

Kilpaile sinä asenteellasi, jos et muuten pärjää

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuka taistelee vierelläsi ja kuka sinua vastaan? Kas siinäpä kysymys, kun eletään pääomaehtoisessa yhteiskunnassa, jossa ihmisiä kilpailutetaan toisiaan vastaan ja kaikkea pyritään aina tehostamaan, parantamaan sekä kehittämään.

Asenteesta palkataan, hehkutti Radio Suomen iltapäivälähetyksen juontaja Siru Päivinen maanantaina. Ihan totta? No, olihan teema olevinaan nuorten kesätyöt ja -yrittäjyys, mutta kyllä tuon journalismissa vuosikymmeniä ylioppilaspohjalta kelluneen kultaiseen sukupolveen kuuluvan tädin törinät olivat silti liikaa.

Rikosseuraamusala korkeakoulutasolle – juuri muuta ei ole tehtävissä

Rikosseuraamusalalla on henkilökuntapula, uutisoi YLE. Sitä minä tässä vaan bloggaan, että kun oikeasti kysymys on valtion säästöohjelman seurauksista vain nimellisesti; tarvittaisiin suurempaa uudelleenajattelua, jossa rikosseuraamusalan koulutuksen taso ja toteutuspaikka muuttuvat merkittävästi.

Älkää unohtako vahingontekoa!

(Kuva: Jari Kähkönen) Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä; he puhuvat
kyllä keskenään näinkin ikävistä aiheista. Mistä luulette rötöspiikin
saaneen alkunsa?

Jopas nyt jotain! Tämähän on suorastaan sesonki, kun tulee samana päivänä toinen bloggaus, mutta silloinhan on kirjoitettava kun on aihe kuuma. Otsikon lahjoitti Radio Suomen Itä-Suomen iltapäivä, jota juonsi Tapio Räihä ja toimittajana oli Susanna Pekkarinen. Lelukaupassa ilmeni rötöspiikki.

Mielipiteet vaihtuvat seuran mukaan, liberaalissa demokratiassa ja oikeusvaltiossakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoitusta selostaessaan pohti joskus, että moniko on
paikalla vain uteliaisuuttaan hengaamassa. Ja ovatko he oikeasti sitä mieltä mitä
väittävät olevansa.

Kyllähän mielipiteiden vaihtumisen seuran mukaan, tai sen ettei uskallettu olla mitään mieltä mistään; huomasi jo hyvin nuorena. Toiset taas puhuivat törkeästi toisen nimissä; ja laittoivat tälle häpeilemättömästi sanoja suuhun, vaikka molemmat olisivat olleet paikalla yhtä aikaa. Näin valtaa käytetään.

Tavanomainen viisaus on vaikeuksissa

(Kuva: Jari Kähkönen) Neuvostoimperiumi satelliittei-

neen on ollut jo kauan historiaa; kuvassa Itä-Saksan 

kansanarmeijan upseerisalkku.

Perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja Toni Jalosen Tallinnan puhe ja Kristillisdemokraattien lakiehdotus työttömyysturvan kielitaidottomuusmiinuksesta ovat jo päiviä vanhoja vitsejä, mutta paljastavat kuitenkin niin sanotun tavanomaisen viisauden kriisin yhteiskunnassamme.