Pelkkä pedagoginen lällällää vai onko Andrew Tate todellinen ongelma?

YLE laski iltapäivästä nettiin Pasi Toivosen jutun; patavanhoillisuudessaan ja aikaansaamattomuudessaan ajoin jopa evankelis-luterilaisen kirkon ylittävä koululaitos koettaa tarjota perusopetuksen oppilaille inhimillisen identiteetin rakennusaineita. Ei tässä paljon uutta ole sekä merkitystäkin hyvin vähän.

Hyvä maailmanvallankumouksen opetuslapsi,

(Kuva: Jari Kähkönen)

Älä viitsi HUUTAA isoin kirjaimin; niin ikänäköön kuin lukivaikeuksiinkin on saatavilla apua. Olisi myös ihan kiva, jos et ensin väittäisi olevan ongelma, jota ei voi faktatarkistaa ja sitten kysyisi – luultavasti vain itseltäsi – miksei sille tehdä mitään. Se ei nimittäin ole kaksistakaan argumentaatiota.

Vilpitöntä mieltä ja hyvää tahtoa etsimässä

Maamme taitaa olla aika valmis eikä todellisia ongelmia enää ole, jos voi tärvätä aikaa kulttuurisodan kaltaiseen jonninjoutavuuteen. Vaikka toisaalta; ymmärtäähän tuon – tämä on kaunayhteiskunta, jossa yksi jos toinenkin taitaa – luullakseen – kokea sivuutetuksi tulemista ja merkityksettömyyttä.

Ei tämä ole mikään erillinen saareke

Persu-Purran aivopierun mukaan empatia ei kuulu politiikkaan. Hetken päästä nähdään saako hän näin oikeaa valtaa, vai munaako itsensä perusteellisesti, koska ei saa. Ei politiikka ole elämästä erillinen saareke eivätkä poliitikotkaan yli- eivätkä ali-ihmisiä. Kyse on inhimillisestä identiteetistä; ihmiskäsityksestä.

Kun sinä haluat

Lastensuojeluhistoriaa on ollut metka lukea. Olemme siis eläneet 40 vuotta toisen modernin aikaa, jota lukijoista yksinkertaisimpien tähden en nyt kutsu esimerkiksi jälkimoderniksi. Siihen näet sisältyy heidänkin oikeutensa valittaa, kun loukkaantuivat, vaikka altistivat itsensä sen vaaralle omalla päätöksellään.

Pelkokerroinpeliä mielihyväteollisuuden tuotantolinjoilla

Lähde: Kuvakaappaus Duunitori.fi. Sitaatti arvostelutarkoitukseen.

Yksityisellä turvallisuusalalla ei vain pystytä karistamaan kurssinkäymis- ja kortinsaamisajattelua, joka näkyy myös tässä ilmoituksessa, vaikka edessä onkin markkinointinaamio. Ihan sama, että kutsutko jotain tänään koulutukseksi, jos sisäisesti kaikki on silti kuin yhä elettäisiin vuotta 1982.

Seitsemän sekunnin muisti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Aleksis Salusjärvi kolumnoi YLE:n verkossa. Hän sanoi:”//Samaan aikaan esimerkiksi blogialustat ovat kuolemassa sukupuuttoon.//” Se on aika haastava lähtökohta. Mutta sitten, muistivihkooni tarttumatta, pohdin asiaa ja lauhduin – näitä samoja ilmiöitähän olen saanut kestää somessa jo vuosia.

Kaikesta ei lasketa leikkiä eikä jokapaikasta selviä vitsillä

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni helyrasia, joka tuli uudestaan vastaan viime muutossa.

Perämetsäläisenkin eläjän on osattava olla hiljaa, loukkaamatta ja häiritsemättä. Vaikkei olisi sulava eikä osaisi oikeita tapoja tai etikettiäkään. Jokseenkin näin kirjoitin muistiinpanoihini, kun FB-kamun kotikaupungissa oli irti aktiivinen ampuja ja kamun ilmoitusta turvassaolostaan kommentoitiin asiattomasti.

Vino veto

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei enää ole kollektiivia, yhtenäisyyttä, yhtenäiskulttuuria ja autoritaarista johtajuutta. Valitettavasti myös se, että kukin tulisi omaan vapaaseen tahtiinsa samaan lopputulokseen; on osoittautunut aivan tavattoman naiiviksi ajatukseksi. Jo alkujaan vino veto menee aina vain pahemmin kieroon seuraavilla kerroilla.