Jaa-a – Mitähän se tuostakin oikein tulee?

Johan kaksi vuotta vierähtikin, kun on viimeksi ollut asiaa Varkauden Waltterin koulun turvallisuudesta. Yllätyin – en olisi uskonut peräsavolaisen tuppukylän inssien sekä maikkojen riehaantuvan aidanrakennukseen – kakaroiden vartioinninhaikauskin olisi ollut yllätys, jos eivät olisi sanoneet y-sanaa.

Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Taisivat näyttää keskisormea eli pääoman arvonlisäys on iloinen asia

Laakkosen kiinteistöjohtaja Heikki Turunen livautti keskiviikkona YLE Joensuun haastattelussa Centrumin katolta poistetun nuoria jo viikko sitten, mutta selitteli ettei siellä hyppimiselle ilkivaltaa tehden – niinkuin tällä viikolla – muka voi tehdä mitään, koska pelastustie. Uutisointi oli pettymys.

Melkoiset viisikymppiset yksityisetsiväinstituutiolle!

Lapsuusystävä mainitsi Turun Sanomien jutusta, joka kertasi modernin yksityisetsivyyden syntyä ja hassunhauskoja alkuvaiheita kahden pioneerinsa – Matti Linnelan sekä Pentti Lintusen – elämäntarinoiden kautta. Nyt kaupungissa ei kyetä saamaan kiinni edes busseja sotkevia kakaraoletettuja, kertoo YLE.

Että eipä olisi voinut tuotakaan ennalta arvata – niinkö?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oulunkylän jalkapallostadionin turvallisuusjärjestelyt osoittautuivat elävässä tulessa yhtä olemattomaksi kuin kaupunginosan ruotsinkielisyys. Ne olisi pitänyt päivittää viimeistään katetun katsomon ja takana sijainneiden tilojen rakentamisen myötä ainakin kehäksi, valvontakameroiksi sekä hälytyslaitteiksi.

Turvallisuudessa älä ikinä ripustaudu mihinkään tai ylikäytä jotain

(Kuva: Jari Kähkönen)

Varo kaikkitietävää kenttäihmistä, nappisilmäistä papukaijaajamyyjää sekä ivallisen ylivaltaisen mitätöntävää kaikentietäjää. Toteutunut turvallisuus on nimittäin aina rakenteellisten, teknisten ja henkilöllisten turvallisuusjärjestelyjen yhdistelmä. Tämän minä ajattelin Joensuussa vast’ikään istutusta Abloyn jutusta.

Perusasiatkin ovat kateissa, koska te haluatte olla sokeita

Olen näemmä ehtinyt bloggata niin monta vuotta, jotta taas kerran on menossa pieni kaupparyöstöjen piikki; tälläerää tosin Kuopiossa. Eiväthän tässä ole kohdillaan edes perusasiat; moinen johtuu siitä, että ihmiset haluavatkin olla sokeita teeskennellen kaiken olevan kohta ohi. Palata ”normaaliin”.

Kun se turvallisuus on edelleenkin kokonaisuus eli useiden tekijöiden yhdistelmä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Että minua otti päähän vuosikymmeniä sitten, kun se valtakunnallinen ison rahan firma, jonka hommissa tuolloin olin pääkaupunkiseudulla, alkoi myydä murtohälyttimiä koteihin vähittäiskaupassa pahvipaketissa. Sainko toissapäivänä, eilen ja tänään eteeni tuon kehityksen täkäläiset seuraukset?

Kuin varsinainen päiväkirjamerkintä konsanaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Johan minä luin Helsinki-Vantaan asematason tunkeutumisesta päiviä sitten, muttei aihe niin suuresti kiinnostanut, jotta siihen vallan paneutunut olisin. Eipä ole kaikki kultaa, mikä kiiltää, eikä erikoista kuin puhutaan – sekö oli sitten joku ”marsalleri” tai mikäliene asematason valvoja kuin miehen lopulta otti kiinni?

No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Varastot on tarkastettava, lukittava ja hälytettävä

Joensuun keskustassa tapahtui männäyönä ullakko- sekä kattotulipalo, jonka tutkinta ja vahingontorjunta ovat yhä kesken, mutta pari yleispätevää sanaa yhteisöllisen asumisen turvallisuudesta olisi nähdäkseni silti paikallaan. Minkätähden kaikkien on päästävä kaikkialle kaikkina aikoina kaikki tehdäkseen?

Avainten kadottaminen

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei liity mitenkään mihinkään muuten paitsi,
että kuvassa olevassa kyltissä lukee työmaa -sana.

Kyllä minä niin sisäista sieluntuskaa tunsin, kun väitetään löytyneen avainnippu missä on kulkulätkiä, minkä oletetaan kuuluvan nimeltämainitun terveysaseman siivoojalle. Se on yksinkertaisesti kauhistuttavan huonon turvallisuuskulttuurin merkki. Ja, sitten sama tapahtuu seuraavana päivänä uudestaan, kirkon piirissä!

No, älkää nyt niitä kusijoita ainakaan kuvaamaan alkako

(Kuva: Jari Kähkönen) Täkäläinen bussipysäkin kyltti, jonka yhteys tapahtumiin on sattuman-
varainen tai tahaton.

Eipä taida tietämätön, kasvattamaton ja uhmakas nuori älytä tekevänsä rikoksen, kun – luullakseen miehekkäästi – lorottelee bussipysäkin katokseen todistajan nähden. Soitti vielä suutaankin. Se voi tietää putkayötä ja poispäästessään sakkojen saamista sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta.

Montako rähinää tossupiiriin?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa liike- ja palvelutalon linja-autoaseman puoleinen pääty.

Pohdinta käynnistyy tiedosta, että...heh...Kontiolahti Cityssä on ollut tämän vuoden loppukesällä kaksi poikkeuksellisen paljon huomiotaherättänyttä, humalaisiksi oletettujen vetelehtijöiden rähinää(1,2) julkisella paikalla. Toista niistä taisin olla näkemässä itsekin, kun satuin paikalle kauppareissullani.

Kilikalikeikka ensikertalaiselle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kilikali on slangia ja tarkoittaa murtoa, jossa suljettuun tilaan on menty väkisin sisälle joko varastaakseen tai mellastaakseen sekä rikkoakseen paikkoja. Murtoja tehdään kaikenlaisiin paikkoihin kaikkina aikoina; tarkista, äläkä luulottele. Olennaista on tietää, että onko teko enää käynnissä vai ei.

Joensuun kouluilkivalta – kasvatuksen, aitaamisen ja vartioinnin tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä oli kyllä päiväkoti eikä se edes sijaitse Joensuussa,
mutta ymmärrätte silti ajatukseni sitä katsoessanne.

Utran ja Karhunmäen koulujen ulkoalueilla on kokoonnuttu – tästä on seurannut päihteidenkäyttöä, ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä – yllätysyllätys. Hah. Itsekään en saata naama vakavana sanoa, että aihe olisi mitenkään ennenkuulumaton tai vieras – osin henkilökohtaisemmista syistä kuin välittäisinkään.

Finavian moniosaamattomuusmalli turvallisuusriskinä

(Lähde: Kuvakaappaus Oikotie.fi:ssä julkaistu työ- ja elinkeinotoimiston
ilmoitus) Alleviivaukset minun.

Oletan, että tiedät pörssiyhtiöityneen valtion lentokenttähallinnoijan nimeltä ja olit myöskin kuullut tuossa miljöössä ilmenneistä turvallisuusongelmista. Ellet ollut; teksti viimemainittujen maakunnallisesta osasta tulee menemään sinulta täysin ohi. Ensiuutisoinnit aiheesta olivat viitisen vuotta sitten tai jotain.

Puheeksiottaminen ei riitä

(Kuva: Wikipedia/Guanaco and subsequent editors) Sateenkaarilippu.

Tiistaina YLE Radio Suomen iltapäivälähetyksen ohjelmoituna sisältönä oli Pohjois-Karjala Pride -tapahtuman häirintä, järjestäjänsä omaisuuden anastaminen ja täkäläisittäin sateenkaarielämää elävän yksilönkin kokemusten kaikkinainen ankeus. Tehoton esitys. Mihin tällä oikein pyrittiin?

Niin nuoret esiintyvät kuin aikuiset vastaavat

(Kuva: Jari Kähkönen) Ostoskeskus se on tämäkin.

Aikuisyhteiskunta ei nuorista piittaa. Ensin heidän annetaan kokoontua keskenään, mutta loukkaannutaan, kun tästä ei yllätysyllätys seurannutkaan mitään hyvää. Perätään yhteiskunnan toimenpiteitä, poliisia ja rangaistuksia. Hoh-Hoijaa. Oulun seudulla käydään kuumana, mutta ei idässäkään hiljaista ole.

Kolme kommenttia somekeskusteluun Joensuusta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oheiset turvallisuutta sivuavat aiheet sattuivat silmään Vanhusbookin puskaradioryhmässä, jota suostun korkeintaan lukemaan, mutta en ikinä kommentoimaan. Pohjan ohuudesta huolimatta päätin kirjoittaa niistä blogitekstin, koska minun mielestäni aiheilla on yleisempää merkitystä.