perjantai 6. syyskuuta 2024

Yleisöä ei kiinnosta sinun oma napasi, puuhastelusi tai kuukausipalkkaisuutesi

Ovatko pohjoiskarjalaiset todellakin niin huonoja ihmisiä, että he ovat ansainneet tälläiset enimmäkseen omaan napaansa tuijottavat journalistit? Sitä jouduin pohtimaan, kun tällä viikolla Karjalan Heilin Aimo Salosen kolumnin ja Pielisjokiseudun Suvi Palosaaren pääkirjoituksen luin. Hoh-hoh-hoijaa.

Heilakkakin oli äskettäin heinäkuun tauolla, jolle menon sai itsekukin katsoa mediakortista; sikäli, kun ilmestymättömyyttä ihmetteli. Piekkari taas on jo kauan ollut aneemisen alisteinen tekijöidensä ansainnalle ja nappaamiselle – tilaajina ovat enää vain satavuotiaat, jotka yhä muistavat kuinka Erkki Ainola sen muinoin perusti.

On kiusallisen ilmeistä, ettei niillä ylipäätään ole täällä kummoistakaan omaa uutishankintaa – lehti on käytännössä mitä joku niille tuputtamalla tuputti ja tuli valituksi. Henksu kopioi viikonvanhoja viranomaistiedotteita vailla riviäkään omaa inputtia; avustaja tarinoi tapahtumista, jonne olisi muutenkin mennyt.

"Heili oli äsken heinäkuun tauolla, joka piti lukea mediakortista. Piekkaria tilaavat vain ne, jotka muistavat sen perustamisenkin."

Lisäksi Salonen päästi keskiviikkona aivopierun, jonka kopioin hahahha keikkalapulle näköislehdestä lyijykynällä vaihtelunvuoksi näköislehdestä. ”Digilehtiä kun ei voi ilmaiseksi lukea, lukusalin paperilehdet ovat monelle ainoa mahdollisuus seurata muutakin mediaa kuin sosiaalista”, lainaan. Johan oli taas ajatuksenlentoa kerallaan.

Äijä ei siis viitsinyt käppäillä kirjaston tietokoneelle, herätellä sitä lepotilasta, klikata kirjaudu, käynnistää selainta, klikata ensin eaineistoa ja sitten epressiä. Vielä olisi vaadittu tietämään Iisalmen Sanomien nimi tai ilmestymisalue, jotta seuraavaksi olisi avautunut sekä ollut luettavissa aivan yhtä hyvin kuin minullekin oli. Testasin!

Niin. Valituksen kärki oli, että koska herralle ei löytynyt printtilehteä hyllystä; hän pokkana väitti, jottei siksi kukaan muukaan – muka – mitään saa. Sitten oltiin olevinaan hyvillään Riverian Outokummun tanssi- ja media-alan koulutuksen ”pelastumiselta” säästöiltä sekä eikun kehumaan omaa juttuaan samassa numerossa.

"Koska herralle ei löytynyt printtilehteä hyllystä; hän pokkana väitti, jottei siksi kukaan muukaan – muka – mitään saa."

Suvi Palosaari taas oli pääkirjoittavinaan yrittäjän päivästä, jota näytetään vietettävän tällä viikolla koska tahansa torstain ja lauantain välillä, mutta tärväsi kolmanneksen mediatilasta paikallislehden ylistykseen. Oliko aihetta? Sen myönnän, että tämäntorstaiseen numeroon oli tehty poikkeuksellisen paljon juttuja.

Olisi voinut luulla, että Pielisjokiseutu tosiaan on kuusikymmenluvun maaltapaon vastaliike, kotiseutuhenki; sosiaalirekisteri, joka kertoi kuka oli ja mitä tapahtui. Mutta ehei. Seurakuntayhtymän muutettua Kirkkotie lehdestä Heilakan advertoriaaliksi, se ei kykene kalmokaappiakaan hoitamaan. Tietävätkö edes mikä moinen onkaan?

Pielisjokiseutu lakkasi jo vuosikymmeniä sitten olemasta paikallisen yrittäjän tuote. Yksi katsoo Ainolan poistumista kuvasta, toinen Karjalan Maan Pielarin poismyyntiä kuolonsa edeltä; sejasama, sillä molemmista on jo aikaa – paljon. Laakkosmedialle päädyttyään se oli jo pelkkä jotenkin mukanaraahautuva kilpailuntulppa.

"Kun Pielari päätyi Laakkosmedialle, se muuttui pelkäksi jotenkin mukanaraahautuvaksi kilpailuntulpaksi."

Todellinen syy Palosaaren tajunnanvirralle mahtoikin olla, että nykyinen omistaja Keskari on muuttamassa niin Karjalan Heilin kuin Pielisjokiseudunkin – onneksi kuitenkin kahden eri henkilön – yhdennaisenlehdiksimuutosneuvottelujen kautta. Oli se uhkan uutisoinut juttukin muistaakseni lehden sivuilla – häntäpäässään.

On hyvä kysymys, että kuinka paljon pahemman kerran puolustuskannalla olevat sanomalehtivirkamiehet saavat nyt ostetuksi tieskenen tekemin vaan silti aivan feikkisin paikallisen journalismin lupauksentapaisin; ja etenkin sillä, että homma ei toimi yhdellä. Tuottavuutta on parannettava, vaati ryhmäpäällikkö Pasi Koivumaa.

Minä? Joensuu ei ole oikea kaupunki, joka edes yhdessä nukkumalähiöidensä kanssa elättäisi kaupunkilehden. Mitään susirajanetuista pielisjokiseutua taas ei joko koskaan ollut tai se kuoli Enon kunnan myötä. Te ette tiedä tai välitä mikä yleisöä kiinnostaa – ainakaan se ei ole oma napanne, puuhastelunne ja kuukausipalkkanne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti



OHJEET

Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.

Pysy asiassa.

Ole asiallinen.

Älä chattaile.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.

Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.