Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Vai säätelisit sinä sitäkin mille naamani saa näyttää, – jos vain kykenisit

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun
yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat – silloin liki vuosi-
kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä
sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin,
silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re-
pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis-
tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen
taskussaan – keskenään.

Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.

Oi jatkuvuus

Soittakaa Hectorin 70-luvun klassikko, Jatkuvuus, alkujaan Bowieta; kertsinsä on otsikkoni. Näin fiilistelen, kun omistan ajatuksen-pari Vierevänniemen uimarannan töhötyölle, järjestyksenvalvojalle roikkumassa metrovaunun ulkopuolella sekä Helsinki-Vantaan ”välikohtauksellekin”.

Ei ole Kontiolahti mikään onnela ja karjalaisuudestakin löytyy pimeä puolensa

Maakuntalehti kertoi sunnuntaina Liisa Yli-Ketolan bylinellä, että kylässä on rasismin aiheuttamaa pelkoa ja painajaisessa elämisen kokemusta. Sitä en ihmettele yhtään, sillä tiedostanhan toki missä sekä keiden keskellä asun – jokainen täällä on elävinään erillistodellisuudessa ja toivoo ettei itseen osuisi.

”Miks tää Kontiolahti on niin paska paikka” – tai – ”Vain Kontiolahdessa”

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingissä ei paljon kuikuilla, morjestella tai tarinoida.
Sen maaltamuuttaja saa vielä sinne saavuttuaan oppia.

Otsikon antoivat minulle kaksi tuntematta jäänyttä murrosikäisiltä vaikuttanutta poikaoletttua, jotka heittelivät palloa popmusiikin soidessa, kun ohitin heidät vastaamatta toistuviin tervehtimisyrityksiinsä tai edes katsomatta päin. Voivoi kasvavan lapsen tuskaa. Hah-hah-haa. Ette te ole saamassa minulta huomiota.

Kiittele sinä siinä itse itseäsi vain

Odotellessani aamuteeni hautumista; kuuntelin YLE Joensuun radiouutiset keskellä Kuopiosta juonnettua Radio Suomen alueellista aamulähetystä. Jäähallissa oli ollut eilen illalla läheltä piti -tilanne, kuten toki tajusin heti itsekin; jos en tällä praktiikalla tunnistaisi palokelloa, olisin melko turha äijä.

Kunnoton kuorisuoja ja puuttuva piiri

(Kuva: Jari Kähkönen) Täkäläisittäin liikerakennukset tapaavat olla sitä miksi ne kerran
vuosikymmeniä sitten rakennettiin.

Ilomantsi Cityn apteekki on tätä kirjoitettaessa keikattu toista kertaa. Se saa ajattelemaan kitumalla kuolevien karjalaistaajamien turvallisuutta, joissa pyörinee sama haluttoman-saamattoman-mitääntekemättömän kenkku kierre kuin kaikessa muussakin täälläpäin. No, eivät ne aivan toivottomia ole, sentään.

Kulkee kuin virraton sähkömopo vailla ajajaa lumisen polun reunassa pakkasella

Olin tässä iltana eräänä tulossa kaupasta; näin toisellapuolen tietä harmaan tai hopeaisen kolmipyöräisen sähkömopon, jonka tavaratelineellä oli kävelykeppi ja jalkatilassa kuljetusvaljaat ilman ajajaansa. Mitä ihmettä? Eikai jossain harhaile tai ole lumikinokseen tuupertunut liikuntaesteinen eksynyt vanhus?

Kun ei kiinnosta

En muuttanut Pohjois-Karjalaan saadakseni ”kavereita”. Että ympärilläni pyörisi puolituttuja kyselemässä henkilökohtaiset asiani, ja levittelisi ne ympäriinsä joko ymmärtämässään tai parhaimmat naurut antavassa muodossa. Massaan sulautuminen? Olen mitä olen, ja jos en kelpaa, se on vastapuolen ongelma.

En ole sinun hyväntekeväisyys- tai sosiaalitapauksesi enkä kiintiö-yhtään-mikäänkään

(Kuva: Jari Kähkönen) Romanialainen kenttälaukku, amerikkalainen
linkkuveitsi ja valmistusmailtaan arvoitukselliset pullonavaaja sekä
lenkki paracord-narua.

Vähänpä arvasin, että seisoinkin samanaikaisesti representaatio- ja monimuotoisuuskeskustelun yhtimessä, kun kirjoitin ylös kontiolahtisen nuorison viisauden, jonka mukaan vaikutan töykeältä. Hahahaa. Mitä maailma liittyy meihin, niinhän se Suuri Punamusta Syöpäkin mainosti tovi sitten.

Nuoren Kontiolahden ääni

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiesinhän minä, että olin joskus mokomankin ilmoitustaulun valokuvannut.

Olin päivittäisellä – useimmiten iltaisin suorittamallani – kävelyllä ja pysähdyin tavanmukaisesti kirkonmäellä ulkoilmoitustaulun kohdalla; olin luonut katseeni yleisesti eteenpäin Koulukeskuksen parkkipaikan suuntaan. Alueella kulki useita nuorista koostuvia porukoita, joista yhden kolmikon yksi jäsen pyrki juttusille.

Näin ei olisi käynyt, jos asialla olisivat olleet ammattilaiset

Onhan tässä muutamankin kerran pohdittu sitä kotikutoista tunariutta, joka täälläpäin vallitsee oikeastaan asiassa kuin asiassa. Tällä erää Kontiolahden K-Market on valtakunnanverkon kielteisessä julkisuudessa(1, 2, 3, 4 ja 5) romanille myymättömyyden takia – enää vain ilta- ja eetterimediat puuttuvat.

Kun se turvallisuus on edelleenkin kokonaisuus eli useiden tekijöiden yhdistelmä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Että minua otti päähän vuosikymmeniä sitten, kun se valtakunnallinen ison rahan firma, jonka hommissa tuolloin olin pääkaupunkiseudulla, alkoi myydä murtohälyttimiä koteihin vähittäiskaupassa pahvipaketissa. Sainko toissapäivänä, eilen ja tänään eteeni tuon kehityksen täkäläiset seuraukset?

Karjalainen kylämentaliteetti turvallisuusriskinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Vierevänniemen uimaranta. Arvailen, että roihua oli yritetty makka-
ranpaisto- tai parkkipaikoille, jotka eivät näy tässä kuvassa.

Onnettomuustiedote:”Tulitikkuleikkejä Kontiolahdella. Pelastuslaitos sai tehtävän tulipalo muu pieni Kontiolahden Vierevänniemeen torstai iltana noin kello 18 aikaan. Kohteessa olleet sivulliset henkilöt kertoivat, että noin kymmenen hengen nuorisojoukko oli sytyttänyt asfaltilla autonrenkaan ja roskia palamaan.

Muoto ja sisältö vai tunteet ja epävarmuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei niitä järvinäköaloja ole täkäläisittäin missätahansa.

Minä olen aivan liian vanha sekä kokenut erehtyäkseni keskustelemaan naisen kanssa tunteista. Joko tunteita loukattiin tai tultiin epävarmaksi; tämän jälkeen tullaan epävarmemmaksi eli tunteita loukattiin ”taas” ja jos se ei vielä messunnut niin nyt muuten sitten messuaa. Voit vain päättää joko kestää tai poistua paikalta.

Yhteisö, normaliteetti ja ryhmähyväksyntä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Näin "linja-autoasemalla" päihtyneen miehen selittämässä jotain sekavaa virnuileville kakaroille. Ev. lutin. papistoon kuuluva kertoi eteenpäin, että diakonia-lähetystyöntekijä oli ennaltaehkäissyt tappelun samaisen rakennuksen edustalla, sekä saanut osalliset seurakunnan torikahveille kadun toisella puolella.

Luuletko minua turvamyyjäksi, niiden äänenkannattajaksi tai puolustelijaksi?

(Kuva: Jari Kähkönen)

En ole. Nauran halveksivasti sen kaikkia ilmenemismuotoja varauksettomasti, sekä kyseenalaistan mokoman sekasikiön olemassaolo-oikeuden. Tämä teksti naputtuu tekstinkäsittelyyn sekä lentää näyttöön, koska jotkut pöljät googlettavat ”turvamyyjä joensuu” tullen kääntymään blogiini sekunnin murto-osiksi.

Joensuunseudun joukkoliikenteestä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Poliisi tutkii epäiltyä pahoinpitelyä 1:sen bussissa Joensuussa. Miten ihmeessä tilanne matkustamossa on voinut päästä edes sanaharkan asteelle ilman, että auto ei pysähdy ja asiaa aleta selvittää? Niinikään; kun autoissa nykyjään on sellaisia valvontakameran näköisiä kupuja, missä ovat kuvat epäillystä?

Ja minähän en täällä turvallisuuspäälliköi, onneksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kirkon pihalla näin tälläisen vartiointipalvelun todennusratkaisun.

Kylän ST1 -huoltoasemalla, mikä sijaitsee aivan valtatie 6:den varressa, oli ollut väitetty vahingonteko, joka on sittemmin uudelleenarvioitu varkauden yritykseksi. Julkaisivat oikein omine lupineen valvontakameran kuvia Facen puskiksessa ja pyysivät havaintoja. Onneksi minä en turvallisuuspäälliköi täällä.

Aika nurja toimintatapa

(Kuva: Jari Kähkönen) Entisen ravintolan tilojen oikea puoli on nyt jonkunsortin kokous-
huoneisto.

No, seuraavana päivänä suuntasin paikalliseen kirjastoon, jossa oli käynnissä 150-vuotisjuhlien taiteilijanhaastattelu ja kahvittelu. Olisin tyytynyt lukemaan lehteni aulan näyttöruudulta, sekä menemään sitten matkaani, mutta kahta puuttui. Viikko Pohjois-Karjalan ja Vaarojen Sanomat sai näet vain paperisina.