Et sinä minuun käsiksi pääse

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kylläpä ihmiset voivat sortua huvittavaan kyökinpsykologisointiin. Tuli näemmä luetuksi ehkä otsikko ja johdanto, mutta ollaan häpeilemättä tarjoilemassa elämänohjeita tai peräti tietävinään millainen ihminen siellä kirjoittaa. Olehan keuhkoomatta eli huokailematta; et sinä minuun käsiksi pääse.

Minä voin keskustella työvoimapolitiikasta, mutta työntekoni ei kuulu sinulle pätkääkään. Sinänsä huvittavaa, että olitko ehkä tarjoamassa minulle työpaikkaa, kun kerran kehtaat kysyä työkokemustani? Etkä ymmärrä, jottei työ(ntekemis)paikoille tuosta vain mennä – julkisrauhan rikkominen on rangaistava teko, syystäkin.

Niinikään; pitkäsanaisuuteni, namedroppailuni, vierassanaisuuteni ja koukerokielisyyteni ovat nekin vain oma asiani. Mikä sinussa on vikana, jos et sivuuta sitä mitä et ymmärrä, kiinnosta tai tarvitse? Puhumattakaan häiritsemisestä eli tuskan tuottamisesta. Ei kirjoittaminen ole katsojaurheilulaji.

"Kylläpä ihmiset sortuvat huvittavaan kyökinpsykologisointiin. Luki ehkä otsikon ja johdannon, mutta on jo tuntevinaan."

Tottatosiaan; jos kaikki netin klikit tuloiksi muuttuisi, minä rahassa uisin ja seteleiden päälle nukahtaisin. Siitä on tuskin suurempaa vaaraa, koska useimmat kulkijansa ovat pers’aukisia vailla omaa elämää olevia ongelmapersoonia, joita ensisijassa kiehtoo mahdollisuus tirkistellä toisen elämää. Ei osta eikä tee, nähty on.

Moiset ovat ilmaisen perässä, joka pitää tietenkin saada heti täydellisenä ja vielä jatkuvasti päivittyvänä versionakin. Parasosiaalinen kuvio toimii niin, että omassa epäterveiden pienessä ringissään ne tietävät kaikesta kaiken, joko tuntevat kaikki tai vähintäänkin tietävät ”taustansa” sekä alkavat sitten härkkiä reaktioa.

Eikä ainoastaan netissä tai somessa. Luulikohan sekin asianajajanretku, päämiehensä ja puolisonsa, että ne peräti omistavat käräjätalon? Näkivät näet hyväksi jäädä roikkumaan poistumisovelle, vaikka kello oli jo kuusi sekä käytävät – tietenkin – tyhjät. Ensinmainittu huuteli, mutta pistin vain lakin päähän ja ohitin tyynesti.

"Eivät kaikki netin klikkaukset tuloiksi muutu. Se on täysi pers'aukisia vailla omaa elämää olevia ongelmapersoonia."

En voi sanoa olevani suurestikaan kiinnostunut kirjoittamiseni seurauksista, sillä olen yhä sitä mieltä, ettei kukaan voi odottaa minulta enempää kuin virtuaalisen kuparisen viisisenttisen edestä ajatuksia. Mitä niistä saat irti eli sitten teet, se on sinun asiasi tai toisinaan myös häpeäsikin. Ei; en tarkoittanut holtittomuutta eikä tolkuttomuutta.

Tarkoitan syntymäajallisen ja henkisen aikuisuuden samanaikaisuutta. Ymmärrystä siitä, ettet ole [siellä missä ikinä sitten oltiinkaan] viihdytettävänä etkä etenkään opetettavana. Se on tasavaihto päittäin; jokainen on itse vastuussa itsestään. Enkä muuten usko meillä olevan koskaan toisillemme mitään yksityistä asiaa.

Niinpäniin. Joissakuissa paremmintietävyys ja vallankäyttötaipumus vain kukkivat vuolaasti kuin veri kiertää suonissaan. Luulevat kaikkia siipirikoiksi; ellei ole jo ole niin kohtapa muuten on. Odottavat vielä kiitollisuutta – ”antamisistaan”. Vai oliko se sitten tyhjä kangas mitä piti olla? Hyi helvetti.

"Luulevat kaikkia siipirikoiksi tai tyhjiksi kankaiksi; ellei ole niin kohtapa muuten on. Vielä pitäisi olla kiitollinenkin."

Pahinta kaikesta ovat oletukset. Ylivoimainen tieto, osaaminen ja valta – no, edes kuvitelmana oman pään sisällä – eivät riitä. Toisen ei edes tarvitse munata itseään tai paljastua joksikin; olettaja nimittäin luulee tietävänsä jo kaiken. Puuttuu vain tunnustus, jos väkinäinen ja erheellinen auttamisenkohde siihenkin haksahtaisi.

Sanataide on tosiaan siitä metkaa, että lopputulos voi merkitä kahdelle eri ihmiselle kolmea keskinäisesti poissulkevaa asiaa. Siksi julkinen kirjoittaminen onkin ollut maailmanmittaan rankasti säänneltyä pakollisine esitarkastuksineen. Kun et kerran pääse käsiksi, kuinka luulet voivasi minua estääkään?

Ymmärrän nuoruudenidolin änkyröitymisen marginaaliajattelijavanhukseksi, sillä sellaistakin vapaan mitan kirjoittaminen tai avoimen päättelyn ajattelu voi teettää. Siksi tämän kirjoitin; teksti ei ole ihminen itse eikä ihmisyys lunasta luokatonta tekstiä. Jos menestystä seuraavat odotukset, menestys saattaa olla turmioksi.