Ja teidät sekä tämäkö pitäisi muka ottaa tosissaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva menneisyyden
"perinteisestä porttivartiointikohteesta", jossa ei oikeasti muka
kanneta voimankäyttövälineitä, mutta työnantajan tiloihin toi-
mittamaa patukkaa säilytetään piilossa uteliaan yleisön silmistä
– jossain komerossa.

Otsikko on aidon poliisimöläyksen laina; lähdeteos lienee Lainvalvojien sellaisen tuotantokauden jakso, jonka vielä viitsin katsoa ja repliikin lausui joku rikospoliisi Helsingistä. Se palautui mieleeni, kun Oulun Valkean ensimmäisen puukotuksen käräjiä istuttiin; kuultavana oli tuolloin järjestyksenvalvoja.

Järjestyksenvalvoja otti kiinni pakenevaa puukkomiestä, joka toistuvasti suusanallisesti uhkaili; silti työskenteli yksin, räikeästi alivarustettuna, huonolla taktiikalla ja viestivälinein mitä ei tunneta. Olisi joutunut sähköskuutilla lyömään, jos ei kaasu tehoa? Oli silkka sokea onnenkantamoinen, että lopputulema oli myönteinen. Huh-huh.

Matti Alataloksi mainittu, toisinaan kauppakeskuksen turvallisuuspäälliköksi ja toisinaan Reilan aluejohtajaksi tituleerattu; lausui aiemmin aivan yksiselitteisesti tiedotusvälineelle nimeltämainitun kohteen JV:den käytössä olevan teleskooppipatukka. Missähän se mahtoi olla tuona päivänä? Olen pilkallinen, koska en muuta voi.

"Oli silkka sokea onnenkantamoinen, että Oulun ostoskeskuspuukotuksen lopputulema oli myönteinen. Huh-huh."

En taida olla aiemmin viitsinyt aivan suoraan sanoa, että kuinka onneton yksityisen turvallisuusalan työntekijän voimankäyttövälinetilanne on. Joko ne on kielletty, ei suostuta muotoilemaan säädösten mukaista päätöstä, välineet ovat yhteiskäytössä tai kantaakseen on ostettava omistaan.

Jos välineet vaikuttaisivat olevan henkilökohtaisia, on joko tapahtunut virhe, unohdus eli omiminen. Todellisuudessa näin tapahtuu vain ääriharvoin. Tilaisuus tekee henkilökohtaisen voimankäyttövälineen kantajan; tietenkin palveluesimies palvelee ensin itseään, kun kerran on asevastaava ja vastaava hoitaja.

En yllättyisi yhtään, jos näkisin tai kuulisin vormumiehen olevan töissään pelkät kasarin kovimmat eli sumutin ja ketjukäsiraudat vyössä. Miten liene ollut männäkesänä Oulussa; olisiko epäilty voitu edes raudoittaa, koska sanotut välineet olisi ollut käytettävissä? Toivottavasti, vaikka nyt poliisi tulikin nopeasti paikalle.

"Miten liene ollut männäkesänä Oulussa; olisiko epäilty voitu edes raudoittaa, koska käsiraudat olisi ollut käytettävissä?"

On siis yksinkertaisesti vain niin, jottei puuttuvan teleskooppipatukan lisäksi kentälle ole enää asiaa vain yhdellä parilla käsirautojakaan, jos saatavilla ei ole kohdekohtaista varakalustoa. Niin. Milloinkohan nekin on laskettu ja tarkastettu? Puhdistaakin saisi; ruumiinlämpö irrottaa kotelosta mustaa töhnää, joka lopulta jumittaa raudat.

Vai onko kaikki sittenkin vain asennekysymys? Huomasin kyllä itsekin kuinka vähän mikään muuttui 20 vuodessa. Kyseenalaistava vittuilu ja yritys naureskella oli aivan samanlaista – olipa sitten tarkastamassa jotain kohdekohtaisia 70-luvun pula-aikana hankittuja brasiliantuontisia vai omia Hiatt’sin Ultimatejaan.

Äänenlähteet saattoivat olla tavaratalon vuoroin vahtimestari ja vuoroin turvallisuudesta vastaava sekä yhtiön siviilirespaosaston avainnipun palauttaja, mutta eivät vartijatkaan aina ammattimiehiä ole. Kevytsuojaliiviä säilytettiin sitten autotarvikelaatikossa; sekä sumuttimen fliptop irtosi, mutta silti välinettä ei palautettu tehdyn ilmoituksen kera.

"Kentälle ei enää ole asiaa puutteellisin voimankäyttövälinein. Onko vikaa eniten asenteissa? Entä vartijat itse?"

Vaan ihmekö tuo, kun tietää totuuden toimintaympäristöstään? Yksityiselle turvallisuusalalle pääsee täyttämällä nimellisen ja naurettavan välissä olevat perusvaatimukset. Jos siis kohdellaan kulueränä, koneena/kalustona matalan tuoton volyymibisneksessä tai yhteiskunnallisena riskinä – onko tällöin edes enää ihminen?

Siispä; ei olla läpäisemässä pääsykokeita ja opiskella vuosia päätoimisesti tutkintoon pedagogisesti pätevien erikoistuneiden opettajien johdolla. Sellaista mullistusta eivät aivan varmasti kestäisi sen paremmin teettäjät, maksajat kuin päättäjätkään. Tapahtuisi vallankumous, jonka seurauksia mokomatkin suorastaan pelkäävät. 

Entä he itse? Päädyttäisiinkö yhä tutkintoineenkin juoksuhenkilöiksi, aputyöntekijöiksi ja totteleviksi robooteiksi puuttuvin työvälinein sekä surkealla palkalla. Vuoroin mikromanageeratuksi, vuoroin ”unohdettuna kuolemaan” – valtuuksiksi kirjatuin jokamiehenoikeuksin ja nimellisellä – ei tehostetulla – rikosoikeudellisella suojalla.

Aivan niin, eihän tätä eikä teitä – ketään – voi ottaa tosissaan.