Sanna Marin varoittavana esimerkkinä

(Kuva: Jari Kähkönen) Muinainen Kaivarin kartano eli Työkkäri eli Työtuomioistuin
saa nyt havainnollistaa mitä tarkoitin Presidentinlinnan kaltaisella historiallisella
arvorakennuksella, mikä saattaa yhä toimia valtakunnanpolitiikan pääsarjalaisen
virka-asuntona.

Kun ihminen siirtyy valtakunnanpolitiikan pääsarjasta – ainakin luullakseen – tavikseksi, saattaa osoittautua, jottei exit-suunnitelma ollut joko kunnossa tai edes tosiasiassa olemassaoleva. Se taas on omiaan tekemään hänestä varoittavan esimerkin. Tämän minä ajattelin Sanna Marinin vainoamisjutusta.

Tarvittavat asiat

En enää nykyään jaksa lähetellä journalisteille sähköpostia, joissa kysyn asioita tai haukun niiden kertomisesta/kertomattajättämisestä. Se näet oli ihan silkkaa ajanhukkaa. Mitäpä normaalijournalismi ei saa väännettyä haluamaansa muotoon tai selostettua niin leveästi eli kapeasti kuin itse haluaa?

Mitä suotta mestareita neuvomaan

Tämä kaupparyöstö on nyt poliisin puolesta valmis. Menestyskö? Tuskinpa. Voin vain ääneen hämmästellä ja kysellä toimintaa pyörittävän osuuskaupan tärkeysjärjestyksen perään. Oli varaa pitää tuhatta euroa kassalaatikossa ja antaa pahoinpidellä myyjä pystyyn öykkäröintiryöstössä; vaan ei ollut varaa ennaltaehkäisyyn?

Terve, stalkkeri!

(Kuva: Jari Kähkönen) Turhangooglettelijat voisivat
tehdä ympäristölle palveluksen ja omistautua
yksinomaan analogisiin sekä sähköttömiin huveihin.

No, mitä nettikyttä? Olet siis kummajainen, joka onkii toisen nimen ja googlaa sen kytätäkseen verkkopreesensiä; eräät jopa istuen samaan aikaan samassa huoneessa kytätyn kanssa. Ymmärrän. Et osaa tai uskalla esitellä itseäsi. Etkä pysty kohtaamaan kanssaihmistä silmäntasolta tasa-arvoisessa vuorovaikutustilanteessa.