perjantai 19. heinäkuuta 2024

Ei nappaa – voivoi, koeta kestää

Pitäisikö keskustella Uwa Iduozeen ihmiskäsityksestä, kerrata taas jälleen vartioinnin perusasioita koska Mikkeli vai Konsta Arveliniinko tartutaan kun puhalluttamiskeskustelu kertoi miten omavaltainen poliisi on? Ei nappaa. Jätinpä myös tarkoituksella pokkarin varastolaatikkoon, kun sukukokoukseen lähdin.

Typo ja väärä muoto rajavartioston nimessä lehtijutuissa; ei anna aihetta juuri mihinkään. Tai entäpä viikon aivopieru; jos Vaarojen Sanomissa oli koko sivun töppä, joka oli peräti Jyrki Utriaisen kirjoittaman nekron sisältänyt Kotiseutu-Uutisten sivu, minunko pitäisi muka perätä virheetön irtonumero kirjastoon? Enpä usko.

Sekään ei siis nostata reaktiota, kun hyvän menun – vaan autoilun tähden kuitenkin alkoholitta – viiden tunnin aikana nauttineena pari pikkupoikaa kerjäsi huomiotani ruoansulatuskävelylläni. Ylivilkkaus, turha puheliaisuus ja sosiaalisten pelisääntöjen ymmärtämättömyys on heidän tai vastuullisen aikuisensa ongelma.

"Poikien ylivilkkaus, turha puheliaisuus ja sosiaalisten pelisääntöjen osaamattomuus eivät ole minun ongelmani."

Ajattelen ennemmin pitkiä ajatuksia yleispätevästä; inspiraationlähteenäni esimerkiksi Paul Scottin Intia-kvartetti. Sekö itseltäni aikoinani puuttui, jotten taitanut osallistaa esimiesressukoita työhön? Lähtökohtana on teesi, että upseereiden kuvitelmaa aliupseereiden ja miehistön ajatusten tietämisestä tuli suojella.

Ja sekö todellakin erottaa eliitin pikkuporvareista, että ensinmainitut eivät piittaa säännöistä – tietäen jo omistavansa kaiken – voiden siis menetellä kanssaan tahtonsa mukaan, vaikka viimemainituille ne ovat kaikki kaikessa? Syynä luokkaetuoikeus, johon yksi syntyi vaan mihin toinen joutuu sopeutumaan keksien itsensä uudelleen.

Lähinnä aikapalkattu työvuorolistatyö nimittäin tuntui kiroukselta; niin kutsutun asioiden hoidon päämäärä oli useimmiten ensin paskantaa kaiken sen päälle, mikä kohta kannetaan eteemme. Ja kuinka kaikki aina manipuloivat seuraavaa valehdellen edellisen päälle sen, mitä ikinä sitten kulloinkin kuvittelivat tarpeelliseksi.

"Kaikki aina manipuloivat seuraavaa valehdellen edellisen päälle mitä ikinä kulloinkin kuvittelivat tarpeelliseksi."

Siispä; sama se minulle, että mikä vpn:n takana piilevä turvallisuusalan sisäpiiriläiseksi itseään luuleva nettikyttä tai mahdollisesti jopa aito ulkosuomalainen nämäkään rivit...edes näkee. Tässä vaiheessa ei paljon nappaa ruveta hahmottelemaan yhden vallanhimon perussyytä eikä sitäkään miksi toinen oikeasti poistui maasta.

Tiedä sitten, että mikä mokomatkin tänne lennätti. Niin monasti en ole edes mitään jossain YLE:n juttujen alapuolelisessa keskusteluliitänneisenä kommentoinut. Vai sekö sittenkin silmään pisti, että käytin omaa nimeäni? Kuule; ei minun julkinen kirjoittamiseni silti vielä meistä mitään kavereitakaan tee.

Aidoimmillaan ensinmainittu tyyppi taisi olla kanssasyöjän livehahmossa, kun laulun sanat vinkuivat ”sen menemään sanomaan niille, jotka päättävät”. Viimemainitut taas tapaavat pääsääntöisesti olla joko törkeitä rasisteja tai kaikenparemmintietäjiä, keiden pitää saada nautiskella kurjuuden valituksesta eli neuvoa miten asiat tehdään oikein.

"Törkeiden rasistien ja kaikenparemmintietäjien pitää saada nautiskella kurjuudesta tai neuvoa."

Erityisesti toivon, ettei minua rasitettaisi tiedolla mitä ikinä ”tuntemattomaan viittaajaan” sitten kääriytyykin. Mokomat lakkasivat kiinnostamasta parikymmentä vuotta sitten, kun salkussa oli irtisanominen kuin antajansa joutui lopulta perumaan ja kansiossa vuosientakainen omani mitä en tuolloin ollut kuuluttanut missään kenellekään.

Tosiasiat ovat merkityksettömiä, koska yhdet selittävät omien sisäisten yllykkeidensä pakottamia sekä toiset mitä tahansa kuulostaakin itsestä hauskalta. Asema, liitännäisyys tai etäisyys eivät ratkaise, jos edes ohimennen liippaavatkaan lopputulosta. Yksi yhdistää kaikkia; kumma pakko tulla tilittelemään siitä.

En tiedä; saattaa olla, että perustarpeet kuten turvallisuus joukkoon kuuluminen ja mielihyvä vievät. Vai perimmäinen määränpääkö eli rakastaa sekä tulla rakastetuksi omana itsenään tätä teettää? Mihin tietysti sopii huonosti yhteen se, jotteivät he joukkonsa tai tekemisensä näytä liikuttavan yhtä lainkaan. Voivoi. Koita kestää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti



OHJEET

Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.

Pysy asiassa.

Ole asiallinen.

Älä chattaile.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.

Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.