Turtolan Citymarketin puukotus, osa 2

Kerran tein lehtijutun, jossa testihenkilö puukotti yleisimmän
mallin kevytsuojaliivejä kunnon sotaveitsellä. Lopputulos
näytti rumalta, ja Sisäministeriön Poliisiosaston virkamies
kommentoi sitä sanoen vain, että tiedon julkitulo pitää ottaa
huomioon koulutuksessa. Mikähän skannausversio tämäkin
yksittäinen ankeannäköinen ruutu muuten mahtaa olla?

Selvä. Saamanne pitää. Näen tilastoista, että ykkösosaa klikkaillaan yhä päivittäin, joten jatkamme juttua samasta aiheesta. Kuinka riittävä, laadukas ja ammattitaitoinen myymälävartiointi toimii. Olen miedosti sanottuna vaivautunut, että kukaan ei ole edes kysynyt ”missä tämän paikan vartijat olivat”. En tiedä; kirjoitan nyt yleisesti.

En ole vieläkään unohtanut kuinka vuosia sitten PAMin aktiivin työpaikalle tuli SAK:n Palkkatyöläisen toimittaja; vartijaa ei ryhmäkuvaan pyydetty, mutta hänelle oli kuulemma sanottu ettei pidä vaarantaa itseään. Jepjep. Juuri siinähän se ongelma onkin. Vartioinnin edellytyksiä sabotoidaan aivan jokasuunnasta.

Ensin pitää ymmärtää, että jos et ole tehtävään määrätty etkä osaa; olet hiljaa ja sekaantumatta, kun puhutaan vartioinnista. Esimerkiksi muttei ainoastaan ilmenee tehtäviin sotkeentumista, vartiointijärjestelyjen sisällön levittelyä ja ammatin arvon alentamista niin yleensä kuin erikseenkin. Tämä pois. Ei tätä enää lisää. Kiitos.

Toiseksi. Ammatti jakaantuu useampiin toimenkuviin esim. vartijanasuinen valvonta, siviiliasuinen valvonta ja tekniikka; kukaan ei ole niin kova, että tekee kaiken yksin. Jos niin väittää, on tahallisesti epärehellinen tai arvostelukyvytön; kaikkityyni, hän on joku kenen ei pidä julkisesti puhua yhtään mistään. Kaikenvähiten turvallisuudesta.

Mikään ei voita turvatekniikan ja läsnäolon yhdistelmää, mutta valitettavasti ne ovat samalla myös kaikkein kallein vaihtoehto. Siksi en ihmettele, että todellisessa myymävartioinnissa suorituskyky vaihtelee, työksi tehdään jokseenkin mitä sattuu, varusteet puuttuvat ja jos jotain tapahtui niin vartija on viimeinen kuin siitä tiesi.

Vartijavahvuus on määritettävä pinta-alan ja henkilömäärien mukaan; tietysti elementit myös liikkuvat jossain määrin: kameroista tullaan kentälle ja etsivä pistää heijastinliivit päälle+ottaa taskulampun käteen tarpeen vaatiessa. Siellä ei siis koskaan ole yhtäkään tupaukkoa, vapautustaistelijaa tai aseetontakaan senpuoleen.

Oli Luojan lykky, että Turtolan puukottaja lopetti ja pysyi aloillaan pelkin käsivoimin. Näin oli siksi, että koulutetut, suorituskykyiset sekä aseistetut poliisitkin voivat olla hätää kärsimässä puukon edessä lähietäisyydeltä. Katsohan alun kuvaa uudemman kerran. Niinikään jälkitilanne voi yhä olla todella raju; sanohan, missä ovat ensiapuvälineesi?

Olisi siis suotavaa, että kohteen vartijat eivät vaihtuisi koko ajan; tiedettäisiin ne ”tavalliset tapaukset”. Eikä juostaisi komenneltuna, jotta voitaisiin havainnoida ja olla käytettävissä tosipaikassa. Siinä, jossa kiinniotettu voidaan joutua laittamaan tajuttomaksi ja kytkemään kiinni rakenteeseen käsiraudoilla. Esimerkiksi.

Tai sitten usein esiintyvä tapahäirikkö ohjataan jo ovelta takaisin ulos, ja oudosti käyttäytyvä asiaton poistetaan sisätiloista; tämä taas on ennaltaehkäisyä, joka on oikean myymälävartioinnin toiseksitärkein tehtävä. Kaikkein tärkeinhän on kaupan hallinnassapitäminen tai toiminnan häiriötön jatkuminen; kuka sanoo sen mitenkin.

Sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassakaan, että yksi supervartija tekee kolmen ihmisen työt parkkipaikan päädystä kaupan läpi varaston peräoville asti; ei näy tai kuulu, mutta on tikkana paikalla pahan tapahtuessa. Palvelee, auttaa, suostuu olemaan naurettavana; kaikki puuttuu, mutta silti suorittaa kuin erikoisjoukkosotilas.

Tai sitten sen täytyy olla poikkeuksellisen pieni ja rauhallinen kauppa. Siitä saa muuten sitten nolla pistettä, jos kauppiaan tai jonkun hallipäällikön työhuoneeseen on tuotu yksi ylimääräinen tietokone minkä ainoa pyörivä ohjelma on valvontakamerat; sellainen on näet ihan silkkaa mahtailua ja kyttäämistä eikä mitään muuta.