Pantaa pukkaa, normaalisti Yleisradio

Totaalikieltäytyjä ei yleensä joudu
enää kaltereiden taakse vaan suo-
rittaa rangaistuksensa kotona val-
vontapanta kiinnitettynä esimer-
kiksi jalkaan.

Muodollisuuden, lainkirjaimen ja kohtalonpalvonnan raamittama Suomen julkinen elämä on tasoittumaan päin. Sillä on hyvätkin puolensa, mutta juuri nyt minua ärsyttää kaikkein eniten aseellisen varusmiespalveluksen palvonta. Ei sellaista voi normaaliksi sanoa, koska koko käsite itsessään on sangen perverssi.

Mitä sitten, jos siviilipalveluksestakin kieltäytyvä eli totaalikieltäytyjä saa suorittaa rangaistuksensa kotonaan valvontapanta raajassa? Eihän käsitys toimeenpanon ”mukavuudesta” muuta miksikään sitä, että kyseessä on yhäkin rangaistus. Ja teon moitittavuus nyt on...on mitä on ja joskus ei ihan sitäkään.

Niinikään; johan sitä nyt on aikaan eletty, kun Jari Strömbergin lailla pitää noin palavasti palvoa asioidenhoitoa, mutta ei ajatustakaan omista sille oliko puhteessa järjenhiventäkään. Sitäkö tässä koetetaan, että kelkka kulkee, vaiko hikeä pintaan? Edellisen virkkeen osalta; kiitos Väinö Linnan perikunta/työn oikeudenomistajat.

Jos kehtaa panna otsikon, että porsaanreikä meni umpeen ja puoliksi ilkkua valvontapannoista; on maailmankuvansa aika erikoinen, sikäli kun ehdointahdoin kirosanoja välttelen. ”Yleinen asevelvollisuus” on vaikeuksissa, koska se on mahdoton ajatus ja yksi hätäkorjaus ei vielä muuta asioita miksikään.

Oli toki niin, että Jehovan todistajien 30-vuotinen poikkeuslaki oli suomalaisen poliittisen prosessin erikoisuus; silkka väistö, jolla ei ollut olemassaolon oikeutusta. Kyllästyneet vanhat sedät 1980-luvulla halusivat eroon ikäväksi kokemastaan asiasta. Se on nyt kaikki turpa kiinni, kun minä niin sanon/porukalla päätettiin, että…

Mutta tänään pitää tietysti kirjoittaa, että kyllä Jehovan todistajatkin nyt ”hoidellaan”; ja päästää joku ihan nollataulu syyttäjä viisastelemaan oikeudellisen systematiikan alaan kuuluvin käsittämättömyyksin. Miten tämä on voinut olla olennaista ja miksi se on julkaisukelpoista julkisen palvelun uutistoiminnassa?

Aseistakieltäytyjäliiton Kai Ranisen haastattelusta saa puoli lisäpistettä. Oikeasti se on tasapuolisuusharhan vaikutuksen alaisena tehtyä instituutionaalista puolueettomuutta. Että sanopas nyt mikä vakaumuksesi on, että se voidaan sujuvasti sivuuttaa ja siirtyä sitten rankaisemiseen, kosket täytä niin sanottua velvollisuuttasi.

Oli Kaima Strömbergillä ihan oikeakin uutinen. Tämä jysäytti:”– Meillä ei siviilipalvelusta vastaan ole mitään sinänsä. Jehovan todistajat ovat valmiit tekemään hyvää yhteiskunnan eteen. Mutta siinä on se omatunto: jokainen joutuu ratkaisunsa tekemään ja me emme lähde ohjeistamaan, mitä heidän pitää tehdä, Palonen sanoo.”

Olisi myös tarvittu tietoa, että miksi siirtymäsäännöksestä tuli tuon näköinen kuin tuli ja mitä se käytännössä merkitsee esimerkiksi lykkäyksellä olleille, jotka eivät vielä olleet ehtineet hakea vapautusta. Heihinhän tämä kaikkein julmiten iskee.