Ilkeydestä

Tuo vissiin kuvitteli olevansa hienotunteinen, kun tuollaista tekee? Änkeää auttamaan vaikkei pyydetty. Utelee asioita, jotka eivät hänelle kuulu; koettaa usuttaa toisia tekemään likaisen työn, mikä olisi pitänyt yleensäkin jättää tekemättä. Kaltaisillaan saattaa olla hymy naamalla ja kauniit elkeet, mutta kyse oli silti pelkästä ilkeydestä.

Keskeisintä on saada tälläinen eläjä paljastamaan, että onko kyse vallanhimosta vai auttamisesta. Mikä sinä olet, mikä on tuo vierelläsi, sekä mikä on todellinen syy sille että olette tekemisissä keskenänne. Teeskentelyä ja haihattelua ilmenee, mutta se ei koskaan kestä kauaa; ihmisen todellinen luonto tulee aina lopulta esiin.

Pätevä ja pätijä eroavat kyllä toisistaan. Ensikertaa asialla oleva teini ei tunnista sarkasmia ja vastaa kyllä tai ei -kysymykseen, joka oikeasti lähinnä merkitsi "pyydä anteeksi ja peräänny". Tuossa häiriintyneeseen suuntaan kulkeneessa, vielä kehittyvässä ihmisessä ei siis ollut paljoakaan todellista empatiaa. Hän halusi valtaa.

Tai sitten jo ainakin syntymäaikansa puolesta täysikasvuinen, joka hakee aikuisyhteisön arvostusta; yrittää udella nuorten henkilökohtaisia asioita, mutta ei todellakaan auttaakseen. Rikkomukset ja huolenaiheet ilmoitetaan eteenpäin, koska näin hän näyttää kenellä on ”pääsy toisen elämään”, sekä tietysti; tieto on valtaa.

Jos ei todellisuudessa ole valtaa pakottaa; väliäkö hällä, jos kohde luulee niin? Arvaamattomuustekijä on ilmeinen ja voi räjähtää silmille, kun joku pakkoautettu ei ajakaan itseään selkä seinää vasten, pysy hallinnassa sekä anna ”tarkastaa” väitettyä epäkohtaa. Autettu karkaa, ja pianpa pakkoauttaja itse on vaikeuksissa.

Pahuudessa on monta tasoa. On ne, jotka ovat pahoja koska tahtovat ja voivat olla; sekä ne ketkä menivät pilalle otollisissa oloissa. Eroa ei ole aina ihan helppo tehdä; silloinkaan jos on koulutus ihmisten arviointiin. Tajuavatko kaikki edes katsovansa kanssaihmistä itsensä läpi; tuntevatko kyllin itseään ymmärtääkseen näkemänsä?

Ei oikeasti lähimmäistään auttamaan pyrkivä ihminen, jolla on käsitys kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta, yksilönvapaudesta sekä perusoikeuksista; kaadu tällä rastilla. Ei, vaikka vähän kompuroisikin. Siispä; huumori sijansa saakoon, siinä kuin itsesäilytys ja asema laumassakin; kunhan tärkeissä asioissa ei päästä irti.

Puuttuvalla opastuksella ja väärällä innokkuudella kulkee helposti harhaan, mutta sen huomaa kyllä. Jos kerta toisensa jälkeen kaikki johtaa vain joko tyhjään tai päinvastaiseen lopputulokseen kuin tavoiteltiin, pitää vaihtaa alaa. Ei terve ja tasapainoinen ihminen suostu tekemään mitä vain, riko itseään ja muutu ilkeäksi.

Silti tätä ilmenee yhteiskunnassa kaikkialla ja jokaisella tasolla; iällä, sukupuolella, koulutuksella, varallisuudella tai kotipaikalla ei ole merkitystä. Geeniperimä herkistää ja ympäristö altistaa, mutta käyttäytyminen on silti aina loppujenlopuksi oma valinta. Jokainen on itse vastuussa tekemisistään ja tekemättäjättämisistään.