Puuttuuko ymmärrys, kuunteleminen vai ihmisarvo?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei olla
enää suljettu kuriyhteiskunta.

Ajassamme aivan liian monella on tarve pakottaa muut elämään ehdoillaan tai mielensä mukaan. Kaikkien pitäisi kuunnella ja ymmärtää heti kaikki. Paitsi ehkä omasta mielestään erikoistapaukset, jotka asettuvat kaikkien sääntöjen yläpuolle, sekä tekevät muutenkin vain mitä itseään huvittaa.

Nyt on todellakin toisin; ei olla enää suljettu kuriyhteiskunta. Esivalta heiluu, sekä esilukijat ja
-puhujat on alennettu olemassaolostaan kamppailevaan reunatyövoimaan. On lukemattomat keinot kohdata ja kommunikoida, mutta samaan aikaan mikään ei ole yhtä kateissa kuin juuri se kuunteleminen sekä ymmärrys.

No, ihmekö tuo? Onhan selviö, että reaaliaikamaailman elämäntaidot puuttuvat, jos on pitkään eletty kuin kaikkeus olisi joko ristiriidaton tai ainakaan ei vaikuttaisi itseen mitenkään. Pahimmillaan puutttuu jopa ymmärrys, että ihmisiähän tässä ollaan kaikki; ihmisiksi pitäisi myös olla.

Ihan sama oletko puhuvinasi politiikkaa tai tilastollisesti viittaamatta yksilöihin. Jos sanot kanssaihmiselle Sen Itsensä, mutta; teit silti rumasti, vaikka käytitkin niin hienoa sanaa ettei tämä edes ymmärrä puhutun hävyttömyyksiä. Eikä ongelma ole yksi sana vaan paha tahto, minkä takia moisia pitää ylipäätään puhua.

Palataanpa siis perusasioihin. Tahdotko sinä tehdä kanssaihmisellesi hyvää vai pahaa? Kaikilla on oltava yhtäläinen ihmisarvo ja jotkin peruskäytöstavat tai muuten ollaan vihamiehiä, joilla ei enää ole keskenään mitään tekemistä. Ehkä näin voi olla parempikin, ettei satu henkilö- tai omaisuusvahinkoja.

Mitä kuunteleminen edes on, jos toinen haluaa vain tietää kuinka hyvä itse on? Ellei sitten ole kuuntelevinaan, koska lähinnä miettii kuinka hyötyisi tilanteesta. Ymmärrys on sekin, että pitää moista pelleilyä vastenmielisenä eikä halua osallistua mitenkään sen jatkumiseen.

Onko sinun tolkun ihmisyytesi siis välinpitämättömyyttä, puolueettomuutesi oman lompakon puolella olemista ja riippumattomuutesi pelkkää yleisön huomion sekä talosi herrojen mielisuosion tavoittelua? Että reaaliaikamaailmassakin säilyttäisit oman asemasi etuineen vaikka kaikki muut ympärilläsi menettäisivät omansa.

Se on melko ankea tapa elää ja ajatella, mutta ei kyllä varsinaisesti mikään ihme. Mitä luulet tapahtuvan maailmassa, jossa kaikkea löytyy lähempänä kuin arvasitkaan ja joudut itse päättämään kuinka siihen suhtaudut? Ihmisyys punnitaan, kun sen käytännössä muodostavat perusteet tulevat näkyviin.

Lakkaa hyvä ihminen teeskentelemästä, että samankieliset, -väriset, -uskoiset ja samalla alueella syntyneet ovat samanlaisia. Vaikka samankaltaisuuksia olisikin, saatetaan toisiinsa nähden silti olla niin vieraita, että voitaisiin olla eri maailmoista. Se ei välttämättä ole paha asia. Käyttäytyminen kanssaihmistä kohtaan ratkaisee.

Äläkä osta, äänestä tai selitäkään itseäsi kanssaihmistä paremmaksi; sellainen identiteetti on päälleliimannainen eli koriste, joka voi koska tahansa käydä liian raskaaksi tai kalliiksi. Myös omaneduntavoittelua toisia hyväksikäyttäen kannattaa välttää, koska se on yhä useimmiten liian läpinäkyvää onnistuakseen.