Päivänselvä mysteeri-ilkivalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Murrossa keikantekijät yleensä vain varastavat.

Pohjoiskarjalaisissa julkisissa tiloissa tapahtuu säännöllisesti niin sanottua mystistä ilkivaltaa, josta useimmiten ei ulospäin huudella. Vastuulliset pelännevät, että itselleen nauretaan; eivät halua myöntää turvallisuusongelmaa ja haihattelevat loputtomiin. Minulle asiassa ei kuitenkaan ole paljoakaan epäselvää.

Mysteeri-ilkivalta on lähisukua nurkissanouhoutumiselle. Ne kaksi saattavat myös yhtyä, kun joku sisällä aikansa seurauksitta palloillut keksii avata oven ja kiilata sen auki jatkohupailuja varten. Jos voisin puhutella suoraan asianomaista; kysyisin:”Tajuatko, että siitä ovesta voi päästä myös sinua suurempi pahantekijä?”

Mysteeri-ilkivalta tehdään kohteeseen kätkeytymällä, luvattomin avaimin tai rakenteiden heikkoutta hyödyntäen. Se ei ole varsinainen murto, koska yleensä oikeat keikantekijät vain varastavat. Sekamuotoistakin toimintaa ilmenee kyllä; näitä sotkemisen ja varastamisen yhdistelmiä tekevät esimerkiksi amatöörit sekä kakarat.

Kohteeseen kätkeytyminen on suhteellisen helppoa. Täkäläiset julkiset rakennukset ovat sokkeloisia paikkoja, koska niitä on toteutettu vaiheittain. On myös paljon luvallista iltakäyttöä, jonka varjolla ängetä sisään. Ja julkisen tilan sulkemisen sekä tarkastamisen hienoudet ovat Pohjois-Karjalassa jokseenkin täysin kateissa.

Luvattomia avaimia syntyy, kun rakennusten lukitukset eivät ole ajantasalla teknisesti, avainhallinto toimii ehkä jopa paperilla ja poikkeamiin ei puututa. Niinikään rakennepuolella saatetaan olla keskittynyt kaikkeen paitsi RIKOSturvallisuuteen; muitakin arvoja toki on, enkä suinkaan niitä vähättele.

Asioiden selvittelyn suhteen eletään sellaista kummallista kylämentaliteettiä, että joko omaan joukkoon kuuluva tekijä tunnustaa syyllisyydentuskissaan; tai sitten tekijä tiedetään, koska laajemmassa lähiyhteisössä asiasta juorutaan jo. Voidaan myös käydä vielä jotain outoa henkistä sotaa informaatioätäkkejä tekemällä.

Kysymys ei aina ole rahastakaan. Jos rakennus olisi ajateltu ja toteutettu oikein, sen saisi helposti kiinni viipaleittain tai vaiheittain. Niinikään; on helpompi valvoa kulunvalvontaa kuin jokaisella olevia jokapaikkaan päästäviä mekaanisia avaimia, joita sitäpaitsi lainaillaan sekä luovutetaan eteenpäin vähän miten sattuu.

Olemassaoleva henkilökunta ja hyväksytyn iltatilaisuuden vastuullisetkin riittäisivät aika pitkälle, jos osaaminen sekä motivaatio olisivat kohdallaan. Omalla väellä hoidetaan; se ei ole paikkansapitämätön myytti, mutta valitettavasti turvatekniikalla ja -palvelullakin on paikkansa. Sitten kun myönnetään, että ei enää ilman pärjätä.

Tämä ei tule helpolla. Pohjois-Karjalassa on näet vakava demokratiavaje. Aina löytyy SenjasenBrezhnev, joka tietää kaiken, määrää kaiken ja auta armias piruparkaa kuin hänet kyseenalaistaa/hänelle nauraa. Jos hän ei jotain älyä, jotain ei ole. Ja koska häntä ei saa vastuuseen toiminnastaan, ilmeisistäkään virheistä ei opita.

Karelian tapauksesta en tiedä mitään eikä minulla ole toimeksiantoa asiaa selvittääkään. Muilta osin kirjoitan tarkoituksella karkean yleistävästi, koska haluan itsekunkin pohtivan asioita omalta kohdaltaan. Jos tuntui siltä, että osui ja upposi; se on sinun tuntosi. Syytön minä siihen(kin) olen. Väärinymmärrys on oma vika.