Poliisivastainen

(Kuva: Jari Kähkönen) Edellisen tasavuosipäivän aikaan tein
tälläisen kuvan; Ilta-Sanomien Historia-liite asettuna aitoon
Kansanarmeijan upseerisalkkuun.

Siitähän tuli tänävuonna tasan kolmekymppiä, kun Berliinin muuri murtui ja Harppi-Saksan tonttiinmeno alkoi; eikömitä? Johan on kumma, että ”poliisivastaisuus” on tässä ja nyt käypä mielipiteenvaihdannan käsite; eihän Suomi ole DeeDeeÄr, jossa Stasi jahtasi valtionvastaisia. Eihän!?

Poliisivastaisuus on kummajainen käsitteeksi. Onko vastakohtana olemassa velvollisuus olla poliisimyönteinen? No ei ole. Minullakin on ihan omasta takaa maailmankuva, johon kuuluu yhteiskuntakäsitys ja tiedän kyllä kuinka valtio toimii. Niinikään, minulla on ihmiskäsitys; kannatan vakaasti kaikkien yhtäläistä ihmisarvoa.

Poliisivastaisuudesta vinkuja vähättelee siis tietämystäni ja arvostelukykyäni tavalla, joka epäilemättä saisi heikomman ihmisen lyömään, jos vain puhuttaisiin häntä sydänlähinnä olevista asioista. Vinkuja taas kouristaa todellisuudenkieltämisen tuskissaan; ei kestä, että kaikki eivät jaa hänen ihannoivaa käsitystään poliisista.

Nimittely ei käy. Kaikkein heikoiten siedän sitä puolioppineilta pelleiltä, joilla ei ole minkään vertaa valtiotieteen, psykologian, sosiologian tai oikeustieteen osoitettua osaamista. Mitä he edes luulevat mistään käsittävänsä? Halu säilyttää oma tietämättömyys seurauksista piittaamatta kertoo aika karusti ihmisen luonnosta.

Vain moraaliton, tahallaan epärehellinen tai kehittymätön heittelee poliisinvastaisuuden kaltaisia leimaavia idiotismeja; toivottavasti hän ymmärtää edes pelätä, että jonkun kerran rellestys voi loppua itseä vahvemman vastapuolen torppaukseen. Enpä usko. Tuollaiseen päähän eivät itsekriittiset ajatukset mahdu.

Poliisi on olemassa, koska kansalaiset haluavat rahoittaa, suoda valtaa ja olla tekemisissä sen edustajien kanssa. Ei siksi, että lainsäädäntö-, verotus- ja väkivaltamonopoli sallii kansalaisten armollisesti olla olemassa, jos he ovat tottelevaisia eivätkä esitä vaatimuksia. Vallankäyttöön on aina vähintään kaksi näkökulmaa.

Oikeat poliisit tai edes hallinnon palveluksessa olevatkaan eivät poliisivastaisuudesta vingu. Kyllä he tietävät, että tuo nimitys on varattu todella vaarallisille asiakkaille, joita ei enää rauhanomaisesti tavoiteta. Ammattilaisille se on jo kauan ollut vain yksi vaaratekijä monien joukossa, mikä pitää ottaa huomioon töissä ollessaan.

Väitän, että äänessä on joku keski-ikäinen, keskiluokkainen ja keskinkertainen, no, edes haalaripelle kuin luuli olevansa. Tai ehkä omaisen vuoksi myötäloukkaantunut höpsöliini? Myös kyseenalaistamisesta riehaantunut, tottelemisesta sekä hierarkioista yli-innostunut poikkeusyksilö voisi remuta; mikäli luuli puolustavansa itseään.

Ei merkistä, kortista, tutkinnosta tai tittelistä saa yhtään tasoitusta; vain osaaja pärjää ja käyttäytymisesi ratkaisee kuinka sinuun suhtaudutaan. Aivan kaikki voisivat jo vähin erin uskoa, että Suomi ei ole mikään Itä-Saksa; olemme vapaa maa ja tämän mukaisesti tulee kaikkien myös käyttäytyä. Etenkin, jos luulee käyttävänsä täällä jotain valtaa.