S-ryhmältä uusi vaan ei välttämättä parempi veto turvamyyjäksi

Video: Duunitori/Youtube

Tälläinen sattui silmiin tänään. Video antaa aiheen palata uudemman kerran turvamyyjyyden uusimpaan pääkaupunkiseutuiseen olomuotoon, jota tavataan erityisesti HOK-Elannossa. Olemme nähtävästi tähän asti eläneet tietämättömyydessä tai markkinointiviestinnällinen sumu silmissä; on puhuttu kaikesta paitsi olennaisesta.

Aiemmin tunnetut olomuodot ovat olleet market safety eli turvamyyjäturvamyyjä, jossa harkitusti vartijaa muistuttavissa vaatteissa oleva myyjä esitää vähän niinkuin olisi muka kykenevä ja oikeutettu vastaamaan kaupan turvallisuudesta. Ja vartija-myyjä eli oikea vartija, joka häpäisee itsensä samanaikaisella myyjän työllä.

Näitä on nähty ympäri maata ja kaikkihan niitä tarjoavat sekä käyttävät. Käsitteen keskeiset heikkoudet ovat olleet puuttuvat varusteet ja valtuudet(turvamyyjäturvamyyjä) sekä puuttuva uskottavuus(vartija-myyjä). Siispä ei käy kieltäminen, että toimintamallin jatko on vakavassa kriisissä; mitä tämä oikein meinaa?

HOK-Elanto laukaisi viestinnällisen sumuverhon ja käynnisti puhaltimen; keksi tarttuvan puolienglantia oleva höntin lainasanan ja on nyt teeskentelevinään, että ollaan yhtä sekä samaa osuuskauppalaisten porukkaa? Myönteisyydellä voittoon; hyvä tunnelma eli slangiksi pöhinä sekä työn vaihtelevuus ja kiinnostavuus isosti esiin.

Kaikesta olennaisesta on vaiettu. Kuten esimerkiksi siitä, että tämä mokomakin Seifi on ihan oikeasti tunnuksia käyttävä, toivottavasti hyväksytty, varustetun näköinen ja luultavasti toimialueellaan oleva vee-aaa-är-tee-iii-jii-aaa VAR-TI-JA. S-ryhmän uusi tulokulma on siis sisäistää työt omalle palveluyhtiölle sekä heittää vähän sanamagiaa.

Olennaista asiassa on, että yhäkin tekijöitä on vain yksi per kauppa, verkosto rajautuu huuto- tai PMR-radiopuhelimen kantomatkalle kuten tilannekuvakin ja ammattitaito on pääosin sattumaa. Koko käsitteen vaikuttavuus perustuu hyvän palvelijan alttiuteen uskoa kun sanotaan, tehdä kun osoitetaan sekä vartijuuden kuoleentumiseen.

Työskentelyn valvonta nolla, suora yhteys hälytyskeskukseen nolla ja mahdollisuus saada vaikuttavaa voimankäyttöapua on täysi arvoitus. Näin tämä menee, koska HOK-Elannon disruptiivinen markkinaliike on alkanut lähikaupoista ja automarketeista sisältäpäin. Se on huono ajatus vanhentuneisuudessaan; turhaa riskinottoa.

Näin tämä on mahdollisesti mennyt vuosikymmeniä sitten, kun kauppaketjun vahtimestarisopimus on vaihtunut; silloin kun mitään tapahtui harvakseltaan, poliisi oli riittävä&ripeä ja tärkeintä kaikesta: vartijatkin olivat aivan toisenlaisia. Kuka edes kaipasi jalkamiehiä, jotka olivat ja tekivät ties mitä; tai automiehiä, joita ei juuri edes ollutkaan?

Oikeastihan HOK-Elanto ei ole keksinyt mitään uutta. Tämä veivaus on vain vähän enemmän vartijampi kuin Oulun Arinan vahtimestari-myyjä; tosin siellähän kaikki on aina ollut ihan omaa luokkaansa. Esimerkiksi ISS:n huoltomiehet vekslasivat puhelimen soidessa takkia; he saivat vartijatyöstä peräti yhden euron lisää tunnisssa.

Reilakin oli ennenaikaan tykistön ampumaharjoitusalue Vakka-Suomessa, joskin siitäkin on kai nyttemmin jo luovuttu. Tekstini kärjessä olevan videon esiintyjistä tunnistan Ari Appelgrenin, joka on ollut turvallisuusalalla vuosikymmeniä; lähinnä Securitaksen ja sen edeltäjäyritysten palveluksessa. Jos joustavuus on voimavara, sitä hänellä riittää.

Kaupan omin voimin ja väellä mennään, näinhän sitä on hyvä uskotella; jos sattuu olemaan heitä ketkä tähän uskovat, tosissaan...tai no ainakin "viran puolesta". Mutta kun sakki ei tiimiydy itsestään, se on vaikeaa kun lähtökohdat ja motiivit vaihtelevat; lisäksi jokaisen tiiminjäsenen tiedot, taidot sekä soveltuvuus ovat mitä ovat.

Jos HOK-Elannon turvamyyjä saa mitään aikaan, se on ulkoisen valvonnan väheneminen. Jää muuten aika huima tontti täytettäväksi riskinhallinnalle, konserni-identiteetille, toimintamalleille ja vaikkapa sitten mystery shopperille. Mutta asiakas ostaa aina unelman eikä tuottetta; ja hei, kaikkihan rakastavat hyvää tarinaa.

Osa tarinaa on, että ei enää makseta ulkoiselle toimijalle vartioinnista vaan omalle lähiyhtiölle toiminnan tukemisesta. Kuvitelma on, että jatkuva paikallaolo lyhentää vasteaikoja ja apu tulee nopeammin. Että turvallisuudentunne kasvaisi sekä työhyvinvointi lisääntyisi. Puhumattakaan myynnin kasvusta ja hävikin vähenemisestä.

Kassatyöskentelyn ohessa on vaikea samalla katsella valvontakameroita ja reaktiot ovat hitaat niin hyllytyksen, kuormanpurun kuin minkä tahansa muunkin TOISEN TYÖN kesken. Ja kun se uskottavuus on yhä mitä on; kovin usein valvonta puuttuu täysin. Mutta näinhän sitä tiskimyymälöidenkin aikaan...Höpöhöpö.

Valvonta on ennaltaehkäisyä ja rajoittamista eikä yhtä saa ilman toista. Siksi se on syntynyt omaksi itsenäiseksi työkseen, sekä on sellaisena pysynytkin vuosikymmeniä. Nykyvaikeudet johtuvat byrokraattisen mystifioinnin vaikutusten purkautumisesta; luullun, puhutun ja toteutuneen ero kasvoi lopulta liian suureksi; uskottavuus loppui.

Niin; helppo kai sitä on nauraa epäikävertaiselle huonosti istuvassa univormussa olevalle varusteettomalle osaamattomalle ja kaiken hyvän lisäksi vielä näkyvästi pelkäävällekin vartijalle, mutta kun sinä edelleenkin petät itseäsi kuvitellen itsesi/kenen tahansa tekevän saman työn paremmin. Kerta käy kaikilta; työtä tehdään koko vuoro.

Kun uskoa halutaan, aina siihen silloin opettaja, saarnaaja tai guru löytyy. Ja tarpeeseen tuote.