Armeija kaivaa omaa hautaansa kertausharjoituksia lisäten

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingin vartioston partioauto vuosia sitten; ollaan silta-
sortumapaikalla, jolla sen miehistö oli tekemässä...Mitä?

Suomi on uusliberalistisen ajattelun läpitunkema maa, jossa kaikki mitataan rahassa. Armeija sai osansa ankeudesta siinä kuin muutkin hallinnonalat; reserviläisten kertausharjoitukset vähennettiin lähimenneessä minimiin. Nyt niitä on taas lisätty; eikä siinä muuta, mutta kun tässä välissä maailma vain ehti muuttua täysin toiseksi.

Alueellinen maanpuolustus on historiaa; armeijalla ei ole edes enää varuskuntaa joka maakunnassa, joten kertausharjoituskäsky voi sisältää monia yllätyksiä. Reserviläinen on voitu sijoittaa minne tahansa, tekemään tiesmitä eikä jokaiseen ilmoittautumispaikkaan välttämättä edes enää pääse julkisella liikenteellä.

Tämä ei armeijaa haittaa. Melkein sata vuotta vanha talon tapa; kertausharjoituskäskystä repäisemällä irtoava paperinen matkalippu, on yhä voimissaan. Toivottavasti reserviläinen varasi istumapaikan etukäteen netitse, jottei joka asemalla seuraa pakollinen tuolijumppa. Eikä tarvitse matkustaa yöjunassa.

Armeija ei sitä kerro, mutta yöjunan makuuvaunupaikka tulee maksaa omistaan ja korvauksen kanssa on vähän niin sun näin. Jos siis maksuvälineesi kelpaa junassa; sekä, jos kyseistä pahemman kerran rajallista hyödykettä on saatavilla. Etukäteen saa ostaa vain koko lippusetin, mutta sentään varusmiesalennuksella vähennettynä.

Miten niin? Matkustajahan on asevelvollinen, jonka on saavuttava kertausharjoitukseen määräaikana tai häntä rangaistaan; eikä sellainen sitäpaitsi maksa itse matkakulujaan. No, eihän se niin ole; jo varusmiesajoista pitäisi muistaa, ettei lomalitteroita riitä joka matkaan ja niiden kelpoisuuskin vaihtelee paikallisesti.

Aivan samoin on nyt; käyttämättäjäänyt littera vähennetään matkakorvauksesta(koko setti) tai päälle ostettu makuupaikkalippu jätetään korvaamatta, jos ei ollut etukäteen hakenut kertausharjoituksen vääpelin tai johtajan lupaa(et tule saamaan). Valtio voi myös vain lyhyesti ilmoittaa, ettei konduktöörin lippu kelpaa tositteeksi; eikä(s) muuta.

Miten niin? Siten niin, että kaikki palvelusvelvolliset ovat yhdenvertaisessa asemassa eikä kenellekään makseta makuupaikkalippua kuin matkalle a) tutkimuksiin tai hoitoon sairaalassa b) kotihoitoon potemaan. Jos lääkäri puoltaa. Entäs tämä äläys; ehdota kertausharjoituksen johtajalle yhteiskuljetusta...Jossa matkusti...Kuka?

Niinpäniin. Tuttua tornitouhua. Sinä tottelet, olet käytettävissä, saat siitä ehkä nimellisen korvauksen eikä vuoksesi tehdä poikkeuksia tai erityisjärjestelyjä. Siinähän se on Suomen niin sanotun armeijan henki tiivistettynä. Uskottavaa, mutta taloudellisesti edullista aseellista maanpuolustusta; hahhahaaa.

Ensin ollaan varusmiehenä 6-12 kuukautta idioottien komennossa aivopestävänä nationalismiin, heteronormatiivisuuteen sekä kuriin kurin vuoksi. Sitten ollaan reservissä vähintään viisikymppiseksi; kutsu kertaamaan tulee jos on tullakseen. Tämä massareservi oli ehkä pätevä ase sodassa, mikä loppui noin 70 vuotta sitten.

Niin, maailma on paha paikka, ihmisen luonto on väkivaltainen sekä sodassa voi kuolla monella tavalla; tässähän ne tavallisimmat reservinhöpsöliinien puolusteluölähtelyt tulivatkin. Eiku hetkinen; eikös 1960-luvulla RUK:ssa opetettu, että sotilaskoulutuksella on parhaat mahdollisuudet selvitä sodasta hengissä? Heh.

Asevelvollisuus kuulemma varmistaa, että palkkaa saavat sotilaat eivät kaappaa valtaa maassamme tai syyllisty muihin diktatorisiin hirveyksiin. Höpöhöpö. Se on pelkkä konsensushenkinen vale, joka ei muutu todeksi toistamalla. Tälläistä valtaa eivät ulkopuoliset käytä armeijaan koskaan; jos siltä näyttää, se on harha.

Silti ulkoisen maailman todellisuus ei pysähtynyt niin sanottua armeijaamme odottamaan. Kunto-ohjelman laadintaan ja kertausharjoituksen koulutustavoitteisiin on tänään verkkoympäristöt, mutta yhä joidenkin osallistujien kulku niihin tapahtuu yöjunan päivävaunulla 1.5:den promillen humalaa vastaavasti väsyneenä. Häh!?

Eipä ihme, että tänään armeijan touhut tuntuvat vastenmielisiltä aina vain suuremmalle ihmisjoukolle. Ketä kiinnosta sietää joutavia törinöitä ja tyhmiä oikkuja 1950-lukua elävältä valtahumalaiselta idiootilta, jolta mikään ei onnistu; paitsi vahingossa? Jokaiselle reservistä eroavalle ei edes ole henkilökohtaisesti tehty mitään pahaa.

Kaiken tapahtuessa pitäisi silti kuitenkin vaieta. Kyllä; vaikka jokainen joutuu veroissa maksamaan tästä pelleilystä ja Puolustusvoimain(hyi s*****a) virkamiehellä voi tapauskohtaisesti olla koko väestöön ulottuvaa valtaa. Julkiset tiedotusvälineetkin ovat sen puolella: saisi olla vain yhtä mieltä eikä tietenkään ikinä armeijaa vastaan.

Minuakin nimitellään ja yritetään puhua ”maanpuolustuksesta” kuin olisin täysin tietämätön enkä mitään ymmärtäisi. Kuulen taas samat vanhat lärinät, joita minulle roimasti nuorempana 1990-luvun alussa heittelivät armeijan käymisellään päteneet silloiset parikymppiset amikset. O(li)vatpa luusereita!

Armeija kaivaa omaa hautaansa yrittämällä palauttaa kertausharjoitukset vanhaan määräänsä. Se ei ymmärrä, että ympäröivä maailma on muuttunut; ja on etenkin aliarvioinut muutoksen perusteellisuuden. Emme enää jaa samaa todellisuutta; minun puolestani pysykööt ääripäässään kunhan vain ovat hiljaa.

Katsos; on ihan turha ruveta huutelemaan, jos keskusteluyhteys on jo aikaa sitten mennyt poikki. Mutta sitähän ne taas eivät näytä vieläkään tajunneen.