sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vai taistelemassa sitä ollaan

Soldiers Of Odin piti lauantaina Tampereella kevätparijonokävelyn. Ei kylttejä, ei huudatusta ja sääntöjäkin noudatettiin. Se elää siis sittenkin, vaikkei kyllä soisi. Onko tämä satunnainen turhautumisen ilmaus, vai valmistautuminen tarkoitukselliseen ”sotanäyttämön” vaihtoon, jos Korkein Vastarintaliikkeen lakkauttaa?

Kun vain on yksinkertaisesti niin, että maan sisäinen turvallisuus ei tuollaista hupparimiliisiä kaipaa. Sitä ei saa verrata todelliseen yksityiseen turvallisuusalaan, joka on lunastanut paikkansa yhteiskunnassamme sadalla vuodella kunnian töitä, mikä alkoi suojaamalla vailla palvelusväkeä olleita pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Odinien taistelu tai sota on ohi; itseasiassa sitä ei ole koskaan ollutkaan olemassa muualla kuin heikäläisten omissa päissä. Jos oli sielläkään eikä joukon...hahahhaa...vuohenosa ollut silkkoja heikkoja luonteita, jotka toivoivat pääsyä itseään suuremman kokonaisuuden osaksi ja saavansa vähän suuruutta itsekin.

"Maan sisäinen turvallisuus ei tuollaista hupparimiliisiä kaipaa"

Toimintakykyinen ja vaikuttava univormuasuinen valvonta on jotain aivan muuta. Kuka tahansa pukemassa sellaisen päälleen sekä suoraan toimeen tarttumassa olisi kirjaimellisesti ydinsodan jälkeisen nollavuoden ratkaisu, jollaisen haikaaminen nykypäivän Suomeen olisi aivan silkkaa hulluutta.

Seksuaalirikosten; etenkin lapsiin kohdistuvien sellaisten paljastaminen, selvittäminen ja syylliseksi epäiltyjen edesvastuuseen toimittaminen taas on korkeasti erikoistunutta tutkintatyötä, joka ei lyöntiherkille tai äkkiväärille p-poliiseille kuulu. Jos eivät ymmärrä itse, on yhteiskunnan asia kokonaisuutena pitää heidät sieltä poissa.

Jos olisi syytä epäillä puhuteltujen päissä olevan järjenhiventäkään, sietäisi kysyä että  miksi taistelevat tai ketä vastaan ovat vastarinnassa. Aktiivisuus sijansa saakoon, sillä harvat rivit muuten äänestävät eivätkä ainakaan vedä perässään toisia. Mutta on koko ajan ollut kiusallisen ilmeistä, että tekeillä on jotakin aivan muuta.

Aluksi laitaoikeistomme militantit roikkuivat katukuvassa uhkaillen ja toisinaan tehden väkivaltaakin satunnaisille kulkijoille, jotka eivät sopineet heidän ihmiskäsitykseensä. Se oli surkea virhelaskelma, joka perustui maamme tilanteen väärinymmärrykseen ja tietämättömyyteen todesta kansanluonteestamme.

"Eivät turvallisuusviranomaisemme ole toimintakyvyttömiä ja laillisuusperiaate murtunut"

Eivät turvallisuusviranomaisemme ole toimintakyvyttömiä eikä oikeusvaltioperiaate murtunut. Kansammekin on yhtä selkärangaton omaneduntavoittelija kuin ennenkin. Kukaan paitsi vastustaja ei marssinut mokoman yhtyneen mustahuppariparaatin perässä. Jos oli tarkoitus uhriutua, ei pidä viestiä otteiden koventamisesta.

Että oltaisiin muka nuhteettomia korkeaotsaisen ihanteellisia nuoria vakavalla asialla, mutta kaikki karnevalisoitui sietämättömyydeksi, kun pellet seurasivat perässä. Näinhän kävikin joku talvi sitten ja saivat siksi jopa yleisöltä sympatiaa. Niin, siinähän se väärinkäsitys onkin: suomalainen osaa kyllä olla kahta mieltä yhtä aikaa.

Se haluaa ”vihreät hiljaiseksi ilmastoinninmuutoksesta”, homot pois kadulta sateenkaarilippuineen ja nöyryyttää maahanmuuttajat kiitollisiksi pelolla. Mutta ei oikeasti ajattele yhtään sen kauniimmin likaisen työn tekijöistä, joita pidetään parhaimmillaankin itsestäänselvyytenä. Jopa oma kravaattiosastonsakin nauraa heille.

Vai taistelemassa ollaan. Se on uhkapelurilogiikkaa, joka aina kukoistaa siellä missä ihmisyys sortuu. Että kun ei nykyisessä mitään saada, kiivetään mukaan ehdottoman tottelevaisuuden johtajavaltaisiin ääriliikkeisiin, jotta seuraavassa jaossa voittaisi. Höpöhöpö. Et arvosta omaa elämääsi ja siksi olet niin kärkäs heittämään sen pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


OHJEET

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.

Pysy asiassa.

Ole asiallinen.

Älä chattaile.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.

Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.