Armeija ystävineen oli jo kovaa kyytiä minimoimassa vahinkoja, kun Lemmenjoen örvellyksen tuomiot tulivat. Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk) väittää, että armeijassa on nykyään nollatoleranssi epäasialliselle käyttäytymiselle eikä ryyppääminen ja rellestäminen kuulu sinne. Häh? Anteeksi mitä?
Onko esimiehen käskyvalta romutettu? Ei ole. Alaisen on edelleen osoitettava kuuliaisuutta ylemmälleen. Onko armeijassa olemassa komentotien ohittava tapa ilmoittaa järjestyshäiriöistä sekä rikoksista? Ei ole. Siitä on edelleen ensin sanottava asianomaiselle, sitten esimiehelle ja tarvittaessa esimiehen esimiehille.
Lemmenjoen örvellyksen sakotus on edelleenkin ainoastaan kurinpitoesimiehyyden ylistystä. Sen estämättä, että järjestelmä toimi ajallisesti hitaasti sekä laadullisesti mitenkuten. Kuka tahansa voi yhä joutua kestämään mitä tahansa ja mahdolliset valitukset tutkitaan jälkikäteen. Niin se on aina armeijassa ollutkin, jos joku ei tiennyt.
Tällä on omat hyvätkin puolensa. Vartio-, poliisi- ja vankeinhoitomuodostelmat pysyvät kuosissaan Suomen armeijassa, koska niillä on reaalisena vastapainonaan omansa puolta pitävät esimiehet. Mitättömyydestä ei joko tehdä ilmoitusta lainkaan tai asia hoidetaan tehokkaasti ja välittömästi paikanpäällä.
Ongelma on nähdäkseni siinä, että iänkaikkisista sotilasperiaatteista yritetään tehdä yleistä linjaa. Esimiehyys on koskematon, kivat sille, mutta millä ilveellä yleisen linjan rakennustyössä oleva poliitikko takaa esimiehyyden laadun? Niinpä, juuri siksi kysynkin; tiedän toden enkä usko mainoksiin.
Kapiaiset ovat nuijia. Kuin puukapistukset, joita käytin taltan liikutteluun ala-asteen veistoluokassa. Yhden tarkoituksen ylikorostuneita ja ylikokoiseksi kasvatettuja kummajaisia; voimaa sekä valtaa on, mutta harkintaa ja empatiaa puuttuu. Ihmisessä niitä löytyy, mutta tuolla uralla ne joko karsiutuvat tai piilotetaan.
Pitkään jatkuneen armeijaelämän sivuvaikutuksina tunnetaan ylempiensä mielistely, itsekeskeisyys, laiskuus, vastuunpakoilu sekä vertaisten ja alaisten sorto. Se on aina ollut todellinen armeijan talon tapa. Miksi sanotaan, että kapiaiset ovat joko juoppoja tai urheilijoita? Raittiita humanisteja he eivät ainakaan ole.
Voiko sotilaat jättää hoitamaan itse asiansa turvallisuutta myöden? Ei. Siksi onkin aivan helkkarin omituista, että vuoden 1945 ”valvonnan” lopetuksen ja vuoden 1991 vartioinnin vastuunsiirron seuraukset näkyvät yhä; Pääesikunnan tutkintaosasto liittyi tiedusteluun, sekä sotilaspoliisi on lähinnä vartiosto.
Ja lisäksi haperturva varuskuntaverkosto on sekin tehnyt tehtävänsä. Kuta huvittaa, laskekoon itse kuinka pitkä matka Sodankylän varuskunnasta on Lemmenjoen majalle, sekä kauanko vie ajaa se autolla; olipa pillit päällä tai ei. Niinpä, kyllä tämä juttu antaa aihetta vielä pidempäänkin pohdintaan.
Mutta mitä merkitystä sellaisella on, jos armeijan sisällä katse on aina ylhäältä alaspäin ja Puolustusministeriössä sisältä ulospäin? Siksi minä tässä nytkin opiksiottamisen ja nollatoleranssin perään huutelen. Ette te mitään halua oppia; te haluatte pitää kaiken ennallaan, eli järjestelmän ja esimiesvallan koskemattomina.
Vaikka jo kauan sitten olisi pitänyt tajuta, että ei tässä kaikki olla yhtä porukkaa samalla asialla; käsitys pienen yhtenäisen kansan talonpoikaisesta armeijasta, johon tuo ajattelu viittaa, oli aina pelkkää todellisuudessa olemassaolematonta fantasiaa. Onko siitä tullut nyt jo hallusinaatio?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.