Oletteko te joustavia – saatte tunteja?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otsikon kysymyksen kuulin silloisen G4S:n silloisen toimitusjohtajan Petri Peltomaan suusta vuosia sitten, kun tein turva-alan nettilehteä ja meillä oli sidosryhmätapaaminen yhtiön silloisella konttorilla Helsingin Pitäjänmäessä. Sattuvasti sanottu, vaikkemme turva-auttajista tuolloin puhuneetkaan.

On yksinkertaisesti niin, että turvafirma on sensortin vieras luontotyyppi ettei useimmat usko todeksikaan. Ja jos nyt sattuvat uskomaankin; eivät yksinkertaisesti välitä vaan ovat ensimmäisenä ilkkumassa, koska joko paljastunut alhaisuus on heistä siinä eläville vartijoille aivan oikein tai he ovat kuvion suurimpia hyötyjiä.

On menty pitkä matka eteenpäin siniharmaista vaatteista, vedettävästä vartiokellosta, yhden vartijan portista sekä hetkestä kun puhelin soi; kuului komento tehdä jotain korkea-arvoisesti yhdentekevää. Keksin; mennä vaikkapa sammuttamaan valo koko viikonlopun tyhjänä olleen konttorin vaatenaulakkosyvennyksestä.

Vartijoita on yritetty hyppyyttää aina, milloin hyödyksi ja milloin silkaksi huviksi. Kehtaavatkin teeskennellä jotain muuta. Joskus se onnistui; joskus ei. Se on sitä pian 30 vuotta täyttävää kotkottamista ”palvelusta”; no, eihän vartiointi ole tuotteiden valmistustakaan, mutta luulla nyt kaiken palvelun olevan samanlaista! Höpelöt!

Vartiointi menetti uskottavuutensa, vaikuttavuutensa ja itsenäisyytensä. Teettäjät alkoivat mielistellä ostajia; kerjätä päästäkseen sisään tai saadaksen jäädä, luvaten olla hyödyksi. Tekijöiden vaivoille, häpeälle ja toisinaan suoranaiselle vaarallekin ei omistettu ajatustakaan; teettäjä sekä ostaja nauroivat omassa ra(u)hassaan.

Siitä se lähti. Vajaatyökykyinen ontuva oma yövartija ei ollut uhka kenellekään ja vahtimestari tiesi milloin olla näkemättä tai kuulematta mitään; (teollisuus)vartijan otteet taas olivat huomattavasti riuskemmat. Mutta eivätpä olleet kauan, piti oppia ettei ollut puhuttelemansa vertainen eikä lyödä saanut; se oli uuden ajan sävel.

En kirjoita nyt kattavaa historiaa, sillä tiedän ettei moni lue tällekään riville asti. No, nyt sitten on ensiapukurssin käyneitä vartijoita ja minimivartijakurssit käyneitä hoitajia sosiaalihälytyksiä suorittamassa. Valviraa tämä kiinnostaisi, kovastikin, mutta se on voimaton; Poliisihallituksella olisi mahtia vaan kiinnostusta taas ei tippaakaan.

Turva-auttaja on firmojen keksimä markkinointitermi, joka voi tarkoittaa mitä rahansa. Nykyään niitä tosin on monta muutakin; toinen toistaan käsittämättömämpiä sekohommia kiinteistönhuollosta lähtien ja kaupan kassalle päättyen. Kun tarpeeksi joustettiin, vartioinnista muodostui oheistyö ja ”auttamisesta” päätyö.

Tilanne ei ole olennaisesti parantunut, vaikka valtakunnan pääsarjan turvafirmojen määrä on lopultakin harventunut takaisin noin vuoden 1994 markkinatilanteeseen; eikä se kyllä hyvä ollut silloinkaan. Niin, muutenhan tälläiseen hölkkään ei olisi koskaan lähdettykään. No, käyttiväthän ne nyt Avarnilla edes Stellan työliivejä.