Ainahan Pohjois-Karjalassa on osattu tehdä ilkivaltaa, pieniä anastuksia sekä häiriköidä. Lehmon S-Marketin vasarointi saattaa silti olla ensimmäinen merkki siitä, että perinteiset tirkistelyt, vedenjuoksutukset, avainten lepikkoon viskomiset tai makkaroiden grillistä vieminen ovat korvautumassa suuren maailman elkein.
Tarkoitan kulttuurimuotoa, jota pääsin katselemaan ihan läheltä, kun asuin pääkaupunkiseudulla. Ammuskellaan taajamanopeutta ajavia autoja värikuulin, vedetään yhdellä laukauksella bussikatoksen lasi rikki, sytytetään esineitä palamaan ilman valvontaa julkiselle paikalle ja piirretään tussilla tai maalataan graffiteja.
Näitä tekevät lähinnä ylisukupolvisesti syrjäytyneet eli ulkopuolisuudessa eläjät, kaksoisdiagnoosiset eli sairauttaan laittomin katuhuumein lääkitsevät, linnaslangia matkivat pikkurikolliset sekä lukuisat mukanaroikkuijat keillä ei vielä ole esikuviensa ongelmia. Valehtelevat olevansa jonkunsortin alakulttuuri, jota ei muka ymmärretä.
Erotuksena pohjoiskarjalaisiin kylähäiriköihin ja -hulluihin on lähes täydellinen kulissien puute. Ainakin päivänvalossa näet moni täkäläinen vastaava huastelloo hymyssä suin sekä teeskentelee etsivänsä töitä; on myös omistavinaan auton ja omakotitalonkin. No; ainakin verekseen kiinniottoon asti, jos sellainen lopulta satutaan tekemään.
Tapauksen kulku näet menee jokseenkin kuin Maija Vilkkumaan Satumaa-tangon sanat: tämäntyyppiset tapaukset tutkimatta jätetään. Poliisi ei tee mitään: pieni vahinko, pieni normaalirangaistus, asianomistaja empii eikä tiedä tahtoaan tai sitten jo melkoiseksi kiusaamiseksi yltynyttä kierrettä suorastaan häpeillen peitellään.
No, otetaanpa välikevennyksenä kasku. Mitä tapahtuu, sitten kun...no ”jotain tekevä” turvafirman toiminto ja sairaalan turvallisuusvalvoja törmäsivät yhteen? Toiminnon miehet olivat näkevinään luvatonta järjestyksenvalvontaa; valvoja taas valehteli olemattoman tappelun ties monenkokymmenen venäläisgangsterin kanssa.
Totuus taisi olla hieman kalpeampi. Merkki oli jv-tunnuksen negatiivinen vastine eli keltainen teksti mustassa laatassa, jossa luki kyllä jotain jostain valvojasta. Kantajansa oli hylännyt paikkansa ja huudellut ”menkää pois” pysäköintialueen pensaikon läpi, sille toiminnolle. En tehnyt asiasta lehtijuttua; nauroin vain. Olisiko pitänyt tehdä?
Lehmon vasaroijista en tiedä poliisitiedotetta enempää; naureskelen, että miksi senkin kotisivuille näkyville laittamiseen meni puoli päivää ja kuvat puuttuvat yhä. Suurempaa salaliittoa tässä en kuitenkaan näe; pelkkää toistaitoisuutta, viitsimättömyyttä ja byrokraattista tehottomuutta vain. Tää on niin poliisii.
Voi olla, että päivittäisrikostutkinnan lauantain päivävuoron kullanmurut eivät osaa käyttää tietokoneita, kuvat ovat huonommat kuin on väitetty tai sitten tekijät tunnistettiin jo eli vihjeitä ei edes oikeasti kaivata. Ehkä komisario ei ollut töissä? Poliisin tiedotuksella on aina tarkoitus; se ei tosin välttämättä ole sama kuin sinulla.
Täysiä pisteitä ei saa PKO tai Tanskanenkaan; katsoin Karjalaisen lukijakuvaa ja kauhistuin lasin korjaamattomuutta. Sirut keräämättä, teippi puuttui, ei tiedotetta eikä kukaan ole päättänyt avataanko ovi vai ei. Huh-huh. Tälläinen asioidenhoitohan likaa jo brändinkin sekä sabotoi kaupankäynnin edellytyksiä. Se on tuloksesta pois!
Sanomalehti Karjalainen? No, se nyt tuskin ymmärtää mistään mitään. Kosti Aaltosen tiellä vallitsee itsekeskeskeisesti kaheli paralellimaailma, jossa luulevat Oyj Roisto Abp:n kutsuvan pikkubussintäyden kuukausipalkkoja ryyppäämään ja saunomaan, jos maakunnan rikollisuudessa olisi kohta jotain uutta. Tiedotus aikanaan, myöhemmin.
Näin päteville on turha käydä neuvoja antamaan; itse tietävät parhaiten, suuttuvat vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.