Turvallisuustyö ei ikinä ole sosiaalityön tai kuntoutuksen muoto

Video: Expressen

Turvallisuustyöhön ei ole mitään asiaa, jos niin ikä, pätevyys kuin soveltuvuuskin eivät ole kohdallaan ja siten luvat kunnossa. Jos osana sosiaalityötä tai kuntoutusta keksitään työpaikka, sellaisen haltija voi olla vastuussa korkeintaan omasta turvallisuudestaan. Katsokaapa nyt kun ”isäntä näyttää mallia” Tukholmassa!

Ruotsi ja Suomi vaikuttavat molemmat toistavan jotain kyseenalaista ”kevytvartijuutta” kumpikin omalla tavallaan; isännät siellä, turvatiesmitkä täällä. En käy onnittelemaan ketään nyt blogini aiheena olevan tapauksen vuoksi, mutta sanon kuitenkin, että sen edestänne löysitte. Mitä minä juuri kirjoitin, että turvallisuustyö ei ikinä ole?

Johan on verraton aivopieru rotisten karannut hienon salongin kattoon Ruotsissa!  Hyväntekeväisyysjärjestö, joka ei ole oikeaa turvafirmaa nähnytkään, teettää entisillä rikollisilla lupavapaata isäntätyötä; on oikein näkyvät tunnukset takissa ja viestivälineet kannossa. Moni luulee, että he tekevät turvallisuustyötä.

Tarvitaanko poliisialueen tiedusteluyksikkö ja leimapaperia tietääkseen, että toiminnassa kaikki on arvoitus tai toivotaan toivotaan -tasolla; sekin että voiko moisiin isäntiin edes luottaa? Ilmeisesti. Expressen tai Iltalehti ei siis edes kerro oikeasti mitään uutta, jo kauan on tiedetty että näin nämä isännät toimivat.

Oikein resurssoitu ja ammattitaitoinen sosiaalityö on merkittävä Suomen sisäisen turvallisuuden tukipilari. Ja voi olla, että hädintuskin pokkani piti kirjoittaa edellinen virke, koska missähän sosiaalivirastossa on tänään joukkoirtisanoutuminen tai paljonko etuuksia jäi viime vuonna myöntämättä niihin oikeutetuille koko maassa?

Voi olla, että kuntoutuspalveluiden laatu ja määrä vähentävät rikoksenuusimisriskiä, mutta samalla tiedän kuinka palveluiden saatavuus ja motivaatio hyötyä niiden antamasta tuesta vaihtelevat; nyt vain hymyilyttää ohuesti. Turvallisuustyö ei ikinä ole sosiaalityön tai kuntoutuksen muoto. Nyt se nähtiin, sopii jo uskoa!

Suomen kevytvartijoita ovat esimerkiksi suoraan kauppojen palveluksessa olevat vahtimestari-myyjät ja työvoimanvuokraajien niihin lähettämät turvamyyjät. Olihan niillä Ruotsissakin varmasti ”taustantarkistus” ja talon sisäinen koulutus, mutta silti näkyi oikein videolla, että mitä on lähiölogiikka tai kuinka kadun laki toimii. Pian täälläkin?

En väitä, että Suomen vahtimestari-myyjät tai turvamyyjät ovat rikollisia, koska en tiedä mitä he ovat ja jätän vihjailutkin sikseen. Nykyään heidän pätevyytensä, sopivuutensa ja ikäkin on täysin työnantajansa tai toimeksiantajan vastuulla; näin se ei voi mennä enää kauan, nythän tuon näitte! Tämän lupavapauden on jo tullut aika päättyä.

Suomessa entisen järjestyksenvalvonnan tai vartioinnin, nykyisten yksityisten turvallisuuspalveluiden työntekijä voi toki löytää itsensä aikuissosiaalityön asiakkuudesta; se on kiinni yksinomaan olosuhteista. Mutta tämä työ ei missään tapauksessa ole perus- tai täydentävän toimeentulotuen korvike, jos mikään on.

Yksityisen turvallisuusalan luvat, hyväksymiset tai ammattioikeudet vaativat ikää, pätevyyttä sekä soveltuvuutta; ketään ei suljeta niistä pois yksinomaan siksi että hänellä menee tai on mennyt huonosti. Kysymys on aina yksittäistä hakijaa koskevasta viranomaispäätöksestä, jonka sisältö määräytyy tapauskohtaisesti.

Turvallisuustyö ei kuitenkaan ikinä ole sosiaalityön tai kuntoutuksen muoto, koska sellaista tarvitseva asiakas ei vielä pysty vastaamaan kenestäkään muusta kuin itsestään. Kevytvartijabisnekset ovat vääränsortin yritteliäisyyttä, jonka näennäisen halpuuden ja joustavuuden joku joutuu vielä maksamaan kalliisti.