Suomen Yrittäjien jatkuva taisteluretki työmarkkinapoliittisen vaikutusvallan saamiseksi eteni räväkästi minimipalkkalakivaatimuksin, mutta sadonkorjuujuhlan alla ponnistus sukelsi nopeasti suoraan tyhjyyteen. Jospa siis ei tosissaan tarkoitettukaan; sitä vain, että ensi kerralla selvityksestä puhutaan kuin sen tekemisestä jo olisi sovittu?
SY:n joukon kärjessä ollut Mikael Pentikäinen on työmarkkinatunari, joka oli sunnuntaina aidoin itsensä; keksi olemattoman ongelman ja vakuutteli sitten, että hänen ratkaisuehdotuksensa ei tekisi pahaa kenellekään. Niinno, näinhän sitä herkkäuskoinen ja asioista mitään ymmärtämätön äkkiseltään luulisi.
Epäilen kieroa peliä ja salattuja motiiveja, koska työelämäprofessori Vesa Vihriälä teki aloitteesta hyvin läpinäkyvän ja puoluepolitiikalle haiskahtavan johtopäätöksen. Viittaus kunkin yhteiskunnan sosiaaliturvan tasoon oli outo ja asiaankuulumaton, jos Pentikäinen ei näin syöttänyt suoraan Vihriälän lapaan. Maalia ei silti syntynyt.
Pahaenteistä on, että kaiketi tarkoituksella sanomatta jäi vahvojen minimipalkkavaltioiden olevan lähes säännönmukaisesti joko entisiä hyvinvointi- tai tuota vaihetta koskaan eläneitäkään valtioita. Ja, että niiden mahdollinen talouskasvu perustuu työtätekeviä köyhiä riistävään nälkäpalkkatyöpaikkojen saaristoon.
Pentikäisen puheet ovat juuri nyt työehtosopimusjärjestelmän horjuttamista. Puhkuupuhkuu muttei kaadu; kaikki vain nauravat. Jos ne tästä huolimatta eivät jää tähän, seuraavaksi nähdään kieron minimipalkkakilpailun pohjamutashoppailua ja lopullinen tarkoitus on varmistaa työtätekevän köyhän pysyvänkin sellaisena.
Oli vaikea olla nauramatta, kun Mikael Pentikäinen pahoitteli jo etukäteen eduskunnan vaivaamista jokavaltiopäiväisellä palkankorotuspyyteellä. Eiköhän hänkin tietäne kuinka harvoin esimerkiksi Yhdysvaltain liittovaltion minimipalkkaa korotetaan; siihen viittasi Vesa Vihriäläkin huolellaan palkan suhteesta työn tuottavuuteen.
Suomen Yrittäjät ei saanut nyt lisää työmarkkinapoliittista vaikutusvaltaa. Sitä nimittäin saa ainoastaan tekemällä vastapuolelle selväksi, että montaako edustaa ja osoittaen kuinka kerran sovittu myöskin pitää. Jos SY olisi liikkeellä tosissaan sekä vilpittömin mielin, puoli- ja täysivilleissä aloissa olisi sille kyllin järjestämistä.
Kauaskantoisimmillaan Rinteen hallituksen pöydälle ilmaantui nyt kapula mitä vetää, kun seuraavaksi syntyy kiista. Työmarkkinoilla ennennäkemättömän rajua uusjakoa tarkoittava minimipalkka saattaa siis vielä muodostua pitkäkestoiseksi riesaksi, jolla matalamieliset halukkaat tavoittelevat epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa.
Mutta kovasti kiitoksia nyt vain kuitenkin niin omasta kuin koko työväenluokankin puolesta, että sopimusyhteiskunta säästyi ainakin vielä männäsunnuntaina. Onko jalomielisyyden todellinen syy se, että nykyisellään tessit ovat kätevä alibi kelvottomalle henkilöstöpolitiikalle vai eikö ajatuksen vaatima nälkäpalkkabisnes pyöri vielä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.