Tää on viimeinen taisto?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänä syksynä on nähty
selkeämmin kuin koskaan 25 vuoteen, että
työrauha on enää korkeintaan nimensä
arvoinen; jos senkään.

Uusliberalismin aateperintö oli kolmiosainen; 1. työmarkkinoiden uusjako, 2. yksityistäminen ja säätelynpurku ja 3. sosiaaliturvan romutus. Mikäli siis yhä löytyy höpsöliinejä, jotka eivät tätä tienneet. Tästä työläisten, hyvinvointivaltion, keskiluokan ja köyhien vastaisesta sodasta on pohjimmiltaan kyse Postin lakossa.

Neljän työmarkkinaveteraanin pyhän kunniaksi leipoma Hakaniemen hätävara tai Etelärannan erikoinen, joka ei lopulta kelvannutkaan ja jäi siis syömättä, oli silti sympaattinen yritys. Koetetaan auktoriteetilla painostaa linnarauhaan eli lykkäämään riita epämääräiseen tulevaan. Syy kaatumiseen on kuitenkin kiusallisen selvä.

Ei Medialiitto hyväksynyt Posti Palvelut Oy:tä jäseneksi ja työehtosopimuksen osapuoleksi siksi, että työehtojen taso nousisi sekä palkat paranisivat. Päinvastoin. Sen jäsenyritykset eivät luultavasti suuremmin surisi, jos koko firma ottaisi ja markkinoilta poistuisi; tunnustus Uuninpankkopoika Timoselle hoksaamisesta.

Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että neljän työmarkkinaveteraanin hätiin huutaminen oli suuremman kierouden merkki. Onko Rinteen hallitus oikeasti tes-shoppailua vastaan ja osoittaako sen myös omistajaohjauksellaan? Eipä oikein siltä näytä. Sirpa Paateron julkisten puheiden sekavuus on kiusaannuttavaa. Nii-i, mitä mä sanoin jo tovi sitten?

Jos uusliberalismi onkin siis kuollut ja muuttunut historiakirjan sivuksi, kaikki ei silti ole loppu hyvin kaikki hyvin. Taisi käydä niin, että aatteista ankeimman perintö on tänään osa kauppatieteiden ja liikkeenjohdon valtavirtaa; business as usual, sanotaan. Sille Postin työriita nimittäin haisee ja pitkään matkaan.

Kyllä minä muistan sanomalehtien varhaisjakelun siirtymisen mediatalojen omista käsistä Postille. Olen katsellut lukemattomia tes-shoppailukeissejä niin siellä, täällä kuin tuollakin. Kun se vaan yksinkertaisesti on niin, että pääoman tuotto-odotukset ovat kääntyneet nurinniskoin ja itsestäänselvyydet yhteiskunnassamme on irtisanottu.

Postin johto laski väärin; luuli ettei demarivetoinenkaan hallitus uskalla puuttua asioihin, koska sillekin raha olisi tärkeintä. Laskelmat näyttivät pitävän, kun kevytsarjalainen tättähäärä omistajaohjausministeri  ei tajunnut kysyä ”mitä tämä tarkoittaa käytännössä?”. Männäpyhän neljälle vanhalle ne nauroivat.

Jo vanhaa historiaa ovat tämän, tuon ja sen siirtyminen pois PAU:n piiristä vuosien mittaan. Nyt on päästy lähes kirjaimellisesti viimeinen taisto -tilanteeseen, koska jos pakettilajittelijoiden tes-dumppaus menee läpi; se saattaa olla odotettu läpimurto, jonka jälkeen koko työmarkkinajärjestelmämme pannaan uusiksi. Huonommaksi.

Edesmenneen Sipilän hallituksen sote oli pelkkä yksityistämiskuppaus vaikka jäikin lopulta tulematta ja kohta entinen...fiktiivimalli taas on yhä sosiaaliturvan romutusyritys. Tänä syksynä taas on nähty selkeämmin kuin koskaan 25 vuoteen, että työrauha on enää korkeintaan nimensä arvoinen; jos senkään.

Epäilemättä kaikenlaista toivotaan, arvaillaan ja haikaillaan; niin se kuitenkin loppujenlopuksi on, että itse suomalaiset määräävät mille heidän yhteiskuntansa näyttää. Se taas ei ole viimeinen taisto vaan täysivaltaisen kansalaisen ja aikuisen ihmisen jokapäiväinen vastuu sekä velvoite. Sietämätöntä älköön kukaan salliko.