sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Avohoito-osastosta kylähullulaatikkoon

Tiesittekö, että muinoin ammattikynämiehet sanoivat painetun lehden yleisönosastoa avohoito-osastoksi? Se on tänään yhä enenevässä määrin korvautunut mediatalon verkkopalveluista muodostuvalla kylähullulaatikolla; voitontavoittelijat tekevät arvostelukyvyttömistä ilmaista ajankulua sekä viihdettä.

Internet on tänään niin tympeä ja saastainen, koska ensin ihmiset yllytetään tappelemaan keskenään, sitten tappelusta uutisoidaan sekä lopuksi annetaan vielä hyviä neuvoja. Pieleen meni vain, että mediatalojen oma väki ja hyväksytyt julkiset intellektuellitkin saavat osansa kurjuudesta. Mutta rahaa tulee!

Sähköinen viestintä ei tasa-arvoista. Kaikki pääsevät nettiin ja lähes kuka tahansa pystyy postaamaan sisältöä. Vai tulisiko sanoa suoltamaan, koska niin räikeä tasoero joidenkin tuotosten välillä vain on? Jos olet huonostikäyttäytyvä ja itseilmaisukyvystäsi vajaa ahdasmielinen kiihkoilija, et netissä muuksi muutu.

Enää ei hävetä; itsestä paljastetaan julkisesti kaikki, kun tavoitellaan nettikuuluisuutta. Ketä omanapakeskinen...heh...todellisuudenkuvailu edes kiinnostaa? Sillekin on ottajansa; populisti haluaa äänet, markkinamies rahat, media ajan sekä tiedot ja vallanpitäjä tehdä mitä huvittaa. Onko se wink-wink vai win-win? Ja keille?

Näin ihminen tyydyttää nähdyksi tulemisen ja arvostuksen saamisen tarvettaan, mikä myös samalla jakaa maata erillistodellisuuksiin. On hyvinvoiva eliitti, synnyinsijoilleen surkeutuvat syrjäseutujen tynnyrissäkasvaneet, kaupunkeihin pakkautuvat työtätekevät köyhät sekä olemassaolostaan kamppaileva keskiluokka.

Ihmiset toljottavat päätelaitteitaan aina ja kaikkialla; nykyään onnettomuuspaikallakin tärkeintä on somettaminen. Kehitys ei ollut yksinomaan kielteistä; tänään lukutaidottomille on tarjolla selkokieltä ja -haluttomille videoita; pysyvätpä edes jotenkin elämänsyrjässä kiinni. Mutta, millaisia ihmiset, sellainen netti.

Arvostelukykyinen ymmärtää lopettaa sen, johon viisas ei alakaan. Näin olen joskus joutunut toteamaan, kun kamppailen osin netinkin kautta ammatillisesta menestyksestä ja toimintani merkityksestä. Ollaanko nyt vaikuttajia kaikki, kun sisältöön oikein katsotaan; vaikuttajia somen, ihan jokainen? Kylläpä hymyilyttää.

Tämä ei ole suurempi ”salaliitto”; kun mennään oma etu edellä, tavoitteelliset vievät tahdottomia. Tuskin se on uutta ihmisyyden historiassakaan; tämä tuli mieleen, kun luin 1980-luvulla kirjoitetun tietokirjan valokuvauksesta ja kertasin monastiko tuokin taito oli jo siihen mennessä ehditty keksiä uudelleen.

Itse sinä oman elämäsi elät ja päätöksesi teet; se sopii muistaa, kun tavalla tai toisella olet niiden seurausten edessä. Ihmekään, että tyhjä hupailu ja ajankulu ovat aina olleet myyntimenestyksiä – vain tuotantotapa on ajan mittaan vaihdellut. Elämää ei pidä jättää elämättä ruutua toljottaen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti


OHJEET

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.

Pysy asiassa.

Ole asiallinen.

Älä chattaile.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.

Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.