Tiesithän, että valvontakamerasi vain katsoo, tallentaa ja välittää eteenpäin?

Joensuussa tapahtunut koulumurto antaa aiheen pohtia valvontakamera-asioita, sillä vaikuttaisi niistä luultavan montaa hyvää, jota paraskaan järjestelmä ei oikeasti tee. Parhaimmillaankin se on vain kuin aita ja lukko...rehelliselle ihmiselle. Epärehelliselle valvontakamerat merkitsevät korkeintaan pientä hidastetta eli haittaa.

Jo valvontakamera -nimityskin kertoo, että jonkun pitäisi suorittaa sillä valvontaa. Sitä ei ollut ajatellut eräs nyttemmin liikkeestään luopunut kauppias, joka kassalla maksaessani turasi tavisläppärillä kameroiden kanssa. Joka muistaa, miettiköön mitä olisi ollut pysäyttää VHS-nauhuri, kelata taaksepäin ja katsoa sitten kuvaa. Niinpä.

Välineet olivat alunperin yhdensuuntaisia, mutta parhaimmatkaan nykyjärjestelmä eivät poista, ota kiinni tai sulje vesihanoja. Vaikuttavuus loppuu, kun paikallaoleva pahantekijä käsittää, että komentoääni tulee kaiuttimesta eikä kukaan ole mailla halmeillakaan. Paljastumisen häpeä painostaa, mutta ei ole kaikkivoipa.

Siispä, miksi pilli huutaa? On aivan yhtähyvin voitu löytää kiinteistön uumenista viraton, mutta hallinnointisuhteiden monimutkaisuuden tähden liian vaikeasti poistettava entinen LVI-hälytyskeskus, joka enää hälyttelee ikävissään yksikseen. Tai mikälienee kylmälaitepiipitin, joka ei sekään ilmaise tuon suurempaa hätää.

Tekniset valvonta- ja hälytysjärjestelmät tuottavat siis tietoa; tämä on niiden pää- sekä ainoa toimi, mutta vielä tämän jälkeenkin joku joutuu lukemaan ja reagoimaan tietoon. Peruslähtökohta on oikea valmius; joku ”ei vain istu siinä turhanpanttina” kuten usein sanotaan, koska tosipaikassa reaktiot lähtevät asian vaatimalla sähäkkyydellä.

Vai lähtevätkö? Ollapa eräskin karjalaiskylä, jonka keskellä ollut päiväkoti hälytti jotain vaan ei paloa, kun seisoksin taksikopilla pirssiä odottamassa. Paikalle tuli kaksi sammutusasuista sopimuspalomiesta miehistönkuljetusautolla ja ei se hälytyksenkään tarkastaminen ihan oikeaoppisesti sujunut. Eihän näin tehdä enää? Eihän?

Erityisesti valvontakameroihin liittyen on hyvä muistaa, että tapahtuneen keikan jälkeenkään kaikki ei ollut siinä. Joku joutuu seulomaan tallenteet, kopioimaan ne ja toimittamaan poliisille. Sekin voi huonossa tapauksessa osoittautua puolen maailman mittaiseksi koettelemusten vuoreksi, jonka huipulta ei aina näy kauniita maisemia.

Oho. Kamera pudonnut linjalta, kohdistunut minnesattuu, valaistus ei vastaa oloja missä eletään, kuvanlaatu oli...ööö...emmätiedä ja mitenkäs se kovalevytallentimen varmuuskopiointi taas menikään? Tässäkohtaa lähetän rikostoimittajaterveisiä Helsingin poliisin tekniseen tiedusteluun; olette tärkeitä!

Siksi sietäisi Pohjois-Karjalassakin oppia, että valvontakamera on hyvä keksintö, mutta käyttöalaltaan rajallinen laite. Laite ei ylläpidä, hoida ja käytä itse itseään edes tehdäkseen päätyönsä; eli paljastaakseen epäkohdan ja välittääkseen tiedon eteenpäin. Epäkohtaan puuttuminen, selvittely ja vastuuttaminen kuuluvat jo jollekulle muulle.