Viranomaisvastainen

Arkistokuva, jossa näkyvät henkilöt eivät liity 

mitenkään tekstiin. Jotkut ottavat virka-asemansa 

niin vakavasti, että katsovat olevansa lähtökohtai-

sesti aina kanssaihmisensä yläpuolella; vaikka 

oikeasti olisivat tämän kanssa kirjaimellisesti sil-

mäntasolla.

Luin verkkosivustosta, joka tarjosi ohjeita verkkohäiriköinnin kohteeksi joutuvalle asiantuntijalle ja hänen organisaatiolleen. Jouduin sivuraiteille pääasiasta, kun nimetön kihlakunnansyyttäjä sanoi siellä otsikkoni v-sanan kaksi kertaa peräkkäin. Mitä? No, se on se valta-asema; aina ne kuvittelevat olevansa majesteetti, jota ei saa ”loukata”.

Aloitetaan alkeista. Kukaan ei saa yhtäkään pistettä tutkinnosta tai virassa olemisesta. Ei silloin olla sen oikeammassa kuin kukaan muukaan; epäillä saa, kyseenalaistaa voi ja arvostella tulee tarvittaessa niin julkisesti kuin yksityisestikin. Spontaani reaktioni lukemaani oli, että hanki elämä ja kasvata itsellesi itsetunto sekä itseluottamus.

Jos on oikeassa; löytyy pohjatietoja, hankittuja tietoja, käsitys normeista ja on pätevyys muodostaa niistä käsitettävissä oleva johtopäätös. Jos on rehellinen; voisi koska tahansa laittaa kaiken edellä luetellun jonoon niiden tietoonsa saamiseen oikeutetun eteen. Niinhän sitä kuvittelisi, jos on hyväuskoinen ihmispolo.

Kaikilla on ennakkoluuloja niin asioista, ihmisistä kuin elämästä yleensäkin. Missä tahansa koulutusta vaativassa ammatissa oleva aikuinen, joka muuta väittää, on joko epärehellinen tai luonnevikainen. Kaikilla on myös arvostuksen ja joukkoon kuulumisen tarve; tämän myöntäminen saattaa tehdä joskus kipeää, mutta harva siihen kuolee.

"Kaikilla on ennakkoluuloja niin asioista, ihmisistä kuin elämästä yleensäkin."

Siksi kiinnostuneisuus, myötätunnon määrä ja laatu sekä etenkin myötäelämiskyky vaihtelevat; paikoin paljonkin. Olennainen kysymys on, että pysytäänkö viranomaisasioinnissa edes asiallisella ja järjellisellä tasolla? Rohkenen kirjoittaa, että jos tämä olisi itsestäänselvyys; otsikon v-sanaa ei olisi koskaan keksittykään.

Asioita otetaan henkilökohtaisesti, ihmisten kanssa riitaannutaan, hävetään omasta tietämättömyydestä kiinnijäämistä, loukkaannutaan koetusta arvostuksen puutteesta ja yritetään puhua ennakkoluuloistaan kuin asiallisista asioista. Tai ollaan vilpillisiä, ihmistenkohtaamisrajoitteisia, auktoriteettiongelmaisia eikä vain osata käyttäytyä.

Myös se; mitä joku on, ja mille se näyttää, voivat kumma kyllä olla kaksi eri asiaa. Miten tämä on mahdollista, jos niin kansalainen kuin viranomainenkin olivat vilpittömiä, asiallisia ja oikeassa? Ei tulisi ollakaan, mutta jos ei osaa prosessia tai sen johtamista; prosessista tulee pääsia ja syy sen käynnistämiseen tai haettu tulos unohtuvat.

Sotkeminen käy kyllä täysin sujuvasti niin viranomaiselta kuin kansalaiseltakin; tällöin asioille kehittyy moninaisia sivuhaaroja ja pahimmillaan ne elävät jo täysin omaa elämäänsäkin. Avustajiakin on montaa sorttia; joidenkuiden käsitys 'asian ajamisesta' on todellakin yhtäkuin oma kilometrilaskutus auton käytöstä.

"Joidenkin käsitys 'asian ajamisesta' on yhtäkuin oma kilometrilaskutus auton käytöstä."

Siispä; vinkuminen viranomaisvastaisuudesta pitää lopettaa, koska ei ”viranomaismyönteisyyskään” ole kenenkään velvollisuus. Eikä pidä kuvitella, että jokin muuttuu todeksi vain siksi, jos sen sanoo niin sanottu auktoriteetti. Auktoriteetti ansaitaan sekä toiminnan laatu vaikuttaa siihen kuinka se otetaan vastaan.

Vihapuhe, vainoaminen ja informaatiovaikuttaminen ovat todellisia yhteiskunnallisia ongelmia; kukaan täysijärkinen ei vähättele tai kiellä niitä. Mutta niiden varjolla mitä tahansa ei tule sallia; liberaalin demokratian sekä hyvinvointi- ja oikeusvaltioiden tulee olla todellisuudessa olemassolevia käsitteitä, joiden tarjoama suoja kuuluu kaikille.