Kuuluuko Pohjois-Karjala Suomeen vai ei? Jos kuuluu, sitten siellä pitäisi olla voimassa myös Suomen laki, jota valvotaan. Se, joka ei itse asu maakunnassa, saattaa tuskin arvatakaan paljonko kansan kesken puhutaan rikoksista ja järjestyshäiriöistä, joita yksinkertaisesti joudutaan joko sietämään tai hoitamaan vähin äänin omatoimisesti.
Syy tähän on, että poliisi ei ole läsnä eikä sitä paikalle saakaan; ei millään siedettävällä tai järjellisellä keinolla ainakaan. Missä maakunnassamme ylipäätään enää jokin poliisin läsnäolo on; siellä on jo kauan menty omituisella yhden partion periaatteella. Periaate on läpisuolautunut koko Joensuun ulkopuolisessa Pohjois-Karjalassa.
Kyläpoliisit katosivat siis jo vuosikymmeniä sitten ja taajamien poliisiasematkin ovat nekin useimmiten tyhjillään. Niin, kuinkahan olisi käynytkään, jos joku muinainen kyläpoliisi olisi saanut tämän Lieksan ryöstön tehtäväksi, sekä kiitos läheisyyden ehtinyt paikalle autonavainten puukolla viemisen ollessa vielä käynnissä?
Kesken keikan rakennuksesta sisältä tavattava ryöstäjä on tilanteena pahimmasta päästä. Joko seuraa panttivangin ottaminen, tai verenvuodatus, koska voimakeinoja joudutaan annostelemaan jyrkästi. Olla siinä yksin ja ehkä peruspartiovarustus päällä; huhhuh, enpä sano rumemmin.
No, seurasi ajoneuvotakaa-ajo, jossa pärjättiin sattumanvaraisesta syystä. Ei täysi tappio; sama sattumahan säästi niin epäillyn, muut tielläliikkujat kuin kaikkinaiset omaisuusvahingotkin. Onneksi. Sopii kysyä, että miksi takaa-ajoa ei keskeytetty ja Pohjois-Savon partiot jatkaneet mihin jäätiin? Itä-Suomihan on yhtä poliisilaitosta.
Seuraavaksi tuleekin sitten mopedihenkilö, jonka suhaillessa henkilövahingot olivat enemmän kuin lähellä. Tilanteeseen kuitenkin reagoitiin vastuullisesti, sillä ainahan nuo lopulta kiinni saadaan; uroteot hintaan mihin hyvänsä ovat usein tarpeettomia.
No, mutta sehän lähti Heinävaarasta ja pakeni Joensuun keskustan suuntaan? Huti!
Pointti on nimittäin taustalla lymyävä yhden partion periaate, joka on suoraansanottuna tärvellyt Pohjois-Karjalan turvallisuuden. On toki; on koulut käyty, auto täysi varusteita sekä ollaan kaikinpuolin kovia konstaapeleita, kyllä. Mutta silti hekään eivät ole kaikkivoipia; ajan, paikan ja aineen rajoitukset koskevat jokaista.
Autossa on kääntyvät etupyörät ja se liikkuu ympäri Itä-Suomen, mutta; kahdeksi, molempien osiensa toimintakyvyn säilyttäväksi yksilöksi kokonaisuus ei jakaudu. Ja jos joku luulee, että toinen niistä voisi vielä teleportata eteen pysäyttäen pakenijan; no, sanotaan kauniisti, että rikas mielikuvitus lisää elämänlaatua.
Kaluston käytettävyyden ja konstaapeleiden kelpoisuuden lisäämisellä on jo ajat sitten saavutettu hyödyntavoittelun lakipiste; nyt näkyy enää poliisijohdon sikailu virkojen siirtojen ja poliisiasemien lakkautusten muodossa. Maamme syrjäseuduilla, kuten Pohjois-Karjalassa; vallitsevan yhden partion periaatteen on tullut aika loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.