Voi kun joku tulisi käymään

En suuremmin vaivaudu ajatuksesta, että ajanmittaan itsestänikin tulee yksinäinen pohjoiskarjalainen vanhus, joka suree kun kukaan ei käynytkään. Minä näet tuskin alan elää kuten täkäläisittäin perinteisesti; nousta joka aamu kuudelta nököttämään käsi poskella keittiönpöydän ääressä; odottaen, jos joku tulisi käymään.

Nukun vuorokaudesta kahdeksan ja valvon kuusitoista tuntia; kuinka milloinkin, sen suunnittelen konttorikirjaan, ajanvaraukset laitan päivyriin sekä lopusta kirjoitan tarvittaessa muistilapun kuutionsa päälimmäiseen. Omistan useita kelloja, minkä mihinkin tarkoitukseen, mutta kaikki näyttävät varmasti oikeaa aikaa.

En avaa oveani, jos olen a) poissa kotoa b) vuoteessa c) kylpyhuoneessa; tapaamisen sopiminen ei ole välttämätöntä, mutta auttaa kyllä kovasti asiaa. Ja sitten kesken unien oven taakse änkeää putkimies viikko väitetyn vuodon havaitsemisen sekä neljä päivää sovitun ajan jälkeen; vika ei ollut asunnossani, kiitos siitä.

En pidä, että asioitani kysellään tai minua tarkkaillaan. Suoraansanoen, monet täkäläiset voisivat hankkia oman elämän. Jos puhuttavaa ei ole, miksi vaivautua keksimällä keksimään? Olen myös kykenemätön kadehtimaan Helsingissä asumista tai älypuhelimen omistamista; tiedän jo etten tahdo kumpaakaan.

Nautin limonadia istuen torin varjopaikalla päälle 30 asteen helteessä, kun olin käynyt kirjastossa ja Matkahuollon asiamiehellä. Sitten sen kuulin; palvelijaksi mainittiin. Jos asia ei ollutkaan sanojalle täysin ilmeinen; täsmensin, en ole missään tekemisissä kummankaan paikalle rakennetun kukkakaupan kanssa.

Matkani jatkui, kun järjestyksessään toinen hyönteinen yritti kiipeillä ylös säärtäni. Odottikohan äskeinen luulija tervehdystä, kun tuli kohta uudestaan vastaan kadun toisella puolen? En tiedä mitä polkupyörällä kevyen liikenteen väylällä ohittava seuraava odotti; sanoin ettei tarvitse ilmoittaa, koska ei olla armeijassa.

Syy selvisi kohta; oli niin päissään, että haisi puolen metrin päähän takaviistoon, kun yritti jatkaa keskustelua vielä määränpäässäkin: pullonpalautuksessa. Ostin lakun ja söin sen matkalla seuraavalle varjoiselle istumapaikalle. Nyt sain kärsiä silmissäni tuntemattomalla luvalla roskalautaa rakennustyömaalta hakevaa.

Olihan antaumuksellinen yksilö, teki monta reissua; pani muovikassit auton takapenkille ja suuremmat palat takakonttiin. Taisi vielä ohikulkiessanikin paiskoa sattumiaan sitä äänekkäämmin kuta itsepintaisemmin kieltäydyin katsomasta häneen päinkään. En saattanut, sillä pokerini olisi voinut pettää täydellisesti.

Entäs autoileva kaksikko, jolla ei tainnut olla mitään asiallista asiaa julkisen rakennuksen parkkipaikalle, minkä nurkkaan hakeutuivat? Olin nytkin tarkoituksella kuin en huomaisikaan; siihen minulla on koulutus, mutta en myöskään salaile täydellistä kiinnostumattomuuttani, joka on tällä erää päälimmäinen tuntoni.

En minä silti ihmisiä pelkää tai vihaa; epäilen vain etteivät ihmiset ole minun juttuni. Sisäänpäinkääntyneisyyttäkään en liioin itsessäni havaitse; tai sen puoleen sosiaalista epäpätevyyttäkään, joka ilmiönä tunnetaan jo Ruotsissa, mutta Suomessa siitä on tuskin vielä kuultukaan. Edes valikoiduissa kansalaispiireissä.

Vanhana kaikilla on jokatapauksessa henkinen painolastinsa kannettavana ja vikansa riesanaan. Se on aivan yhtä varmaa kuin että joko juttunsa kiertävät aina samaa rataa tai toistavat itseään. Ihmekään, että niitä eivät jaksa kuin varkaat, pettäjät, hyväksikäyttäjät ja kaupantekijät; hekin vain teeskentelevät saadakseen haluamansa.

Nuoret eivät tiedä tai usko mitä on olla vanha; vanha on joko unohtanut oman nuoruutensa tai yrittää työntää siitä muistamikseen luulemiaan oletusarvoja nykyaikaan. Pieleen menee kummaltakin, mutta näinhän tuo liene mennyt aina ajallisessa maailmassa, jossa ajan kulua mitataan suoralla janalla.

Pohjimmiltaan taitanevat haluta paremman maailman, jossa kuitenkaan juuri mikään ei muuttuisi tai jotain muuta vastaavaa. Mikäs sen inhimillisempää. Siksi vannomatta paras, etten itse koskaan sano "voi kun joku tulisi käymään"; tuskin näet olisin elämäntaipaleelleni lähdettäessä uskonut, että se tulisi menemään kuten on mennyt.

Edit: 9.6.19 kello 16.16 Muokattu aloitusta, koska alkuperäinen oli huono.