Se on jokaisen oma asia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pitkät jäähyväiset nuoruudenam-
matilleni tuntuivat kerta kerralta ahdistavammilta.

Olin kolmikymppinen, kun setämies kysyi ensimmäisen ja ainoan kerran aionko mennä naimisiin. Olin nelikymppinen, kun täti-ihminen riekkui edessäni uutisella tyttärensä lapsesta. Kysyi onko minulla, vaikka tiesi ettei ollut. Vastasin piruuttani, että ellen itse muista montako löytyy; kysyn voudilta tai sossusta.

Vaihtaessani nuoruudenammatista keski-iän ammattiini kävin läpi pitkät jäähyväiset, jotka ahdistivat kerta kerralta aina vain enemmän. Puolipätevä kieroileva laiska luikuri syöksi niskaan tavanomaiset henkilökohtaisuudet, mutta yksi oli ylitse muiden ”ei ole perhettä, ei mitään”. Ihmekään, että tuo piti sanoa anonyymisti netissä.

Työtätekevä köyhä viisasteleva nuori äiti, joka ei ollut edes vielä politrukkikaan toisin kuin edellinen; käytti puolenkymmentä riviä ilkeilläkseen minulle naimattomuudestani ja lapsettomuudestani. No, jos nyt nettiin kirjoitettu pitkäpiimäinen proosaruno, jonka sanottava oli ”hanki elämä” ketään loukkaa. Häneltä itseltään se taisi puuttua.

Joskus pääkaupunkiseudulla oli ”ystävä”, joka olisi halunnut saada minut vaikeaksi toimeksiantojeni ja tulojeni kyselyllä; siinä välissä olisi kai tullut kadehtia hänen perhettään, paritaloaan, autojaan sekä firmaansa. Ei onnistunut; ei, vaikka tuli jopa kerran itse soittamaan ovikelloani, mutta toisillahan ihailuntarve ylittää järjen.

En käy vertailemaan. Epäilemättä herkemmät, muut kuin ilmeiset miehet ja enemmän ihmisten parissa liikkuvat saavat paljon pahempaa niskaansa. Mutta kuka nyt sellaista laskee, koska aihe on kilpailun kohteeksi miedosti sanottuna outo. Eiväthän toisen ihmissuhteet tai perheasiat kuulu kenellekään yhtään mitään.

Toimittajana näin töiden on pakko hoitua -jäykistelyfirman sisäisen ohjeen. Se takasi syrjimättömyyden hajuttomille, mauttomille, hiljaisille ja kaapissa pysytteleville; heille, jotka eivät tuoneet yksityiselämäänsä työpaikalle. Että ole mitä olet, mutta älä julkisesti? Hienoa. Ikäänkuin Älä kysy, Älä kerro takaisi yhtään mitään.

Ihmiset rasittavat toisia yksityisasioillaan sekä kyttäävät muiden vastaavia. Se yhdenvertaisuudesta, moni-ilmeisyydestä ja -äänisyydestä tai edes laillisuudesta mikä yleensä on kuulemma kaikki kaikessa. Muka. Tekemällä tehdään yhteentörmäys, ja, jos ei saakaan itse dominoida; voi sitä itkua kuinka häntä tulisi nyt suvaita.

Paras olisi älytä päästää sovinnolla irti ennenkuin kehenkään sattuu. Jos normaali on edes olemassa, sanoja ei ole se. Sitäpaitsi; normaali tarkoittaa enintä määrää jotain arvoa otoksessaan; ei sitä että kelvatakseen kaikkien tulisi olla samanlaisia. Mikäli niin luulee; lähti turhaan koskaan pois Jantesta. Sinne joutaisi jo palatakin.

Jokaisen perheellisyys tai perheettömyys on hänen oma asiansa. Jokatoisen kiinnostus tai kiinnostumattomuus perheen perustamisesta on hänen oma asiansa. Tämän toteutuessa kaikki on kaunista eikä mikään tee kipeää; sen tiesi jo Matti Inkinenkin, kun laulua sanoitti alun kolmekymmentä vuotta sitten.

Lopuksi toivotan omasta puolestani hyvää Äitienpäivää kaikille, jotka sitä viettävät; niille, joille päivä teema on jotain aivan muuta, toivotan muuten vaan hyvää pyhäpäivää.