Häiritsevän markkinalogiikan paikallislehdet

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutiset eivät odota eivätkä katso tapahtumapaikkaansa.

Paikallislehti oli menneessä pääsääntöisesti joko yksittäisen visionäärin leiskaus tai 1960-luvun tunkkaisen kotiseutuhengen ilmaus, mutta pohjoiskarjalaisittain tuttuja Laakkosen rahankaatotorvia niistä on tullut vasta paljon myöhemmin. Eikä nykytilannekaan voi kovin paha olla, jos kerran tuote yhä tekee kauppansa.

Karjalan Heilikin muuten ilmestyi lauantaina. En tiedä kumpi naurattaa enemmän; Joensuu niin sanottuna kaupunkina, vai tämä lehti. Se ei ole ilmestyvinään lauantaisin; paitsi, jos huvittaa. Oliko Laakkosen osoittamassa markkinalokerossa rahaa keräämättä vai keskiviikon lehteen tulossa ”liikaa juttuja”? Linjatonta pelleilyä.

No, sentään Heili ei ole rangaistuslaitos, johon siirretty saa itse päässään kuvitella Etkö jo tajua irtisanoutua -otsikon. Päinvastoin; päätoimittajuus näyttää tietävän päällikkönimitystä, joka ei voine tapahtua ilman niin sanottua pakollista aikaa ulkona tai edes kuin olisi ollut. Löytyihän se urbaani kaupunkikulttuurikin lopulta!

Olen myös jo vuosia sanonut, että Pielisjokiseutu on silkka työtoimintatupa, jonka tarkoitus on kahden sanomalehtivirkamiehen ja yhden konttoristin kuukausipalkan maksu; viikoittain syntyvä paperilehti on tässä kokonaisuudessa pelkkä tahaton sivuvaikutus. Hukassa siellä ovat niin identiteetti, bisnes kuin journalismikin.

Identiteetti on yhtä historiaa kuin Enon kunta. Oliko mitään seutua koskaan olemassakaan; sitä, joka ei enää ole Joensuu muttei vielä yläkarjalakaan? Reunat autiotuvat ja taajamat nukkumalähiöistyvät; Pielisjokiseudusta ei ole alueen identiteetille ja elinvoimalle välttämätömäksi kokoavaksi valomastoksi tai sosiaaliseksi rekisteriksi.

Bisneksessä joku perätopparina tai palstantäytteenä oleva oman äpin mainoskin on tärkeämpi kuin maksettu ilmoitus. Journalismi, jos sitä löytyy, on alisteinen päivätyölle sekä taajaman läheisyydelle; muun on Karjalainen jo kertonut tai sitten julkaistaan pokkana viikon vanha viranomaistiedote sellaisenaan.

Näin toimivien paikallislehtien täytyy olla joko a) hyvin pääomitettuja, b) monopoleja tai c) lyhytikäisiä; muuten olemassaoloonsa on ihan toiset kuin ilmeiset syyt. Minkään arvoista panosta asettamatta totean, että minun veikkaukseni kohdistuu konsernia ohjaavaan markkinalogiikkaan: jos ei Laakkonen, sitten ei kukaan.

Häiritsevä eli vierassanalla sanoen disruptiivinen markkinalogiikka tarkoittaa, että kilpailua ei yksin voiteta, mutta vielä hävinneen vastustajan pelivälineetkin pannaan päreiksi. Näin voi ajatella vain täysiverinen kapitalisti, mutta vallankumouksen tekemisen sijasta jätän mokomankin mediamagnaatin omaan arvoonsa.

Eivätkö ihmiset tiedä, ole läsnä ja osallistu? No, ei se ole nukkumalähiössä tarkoituskaan. Pitkät päivät töitä – muualla – matkat yhden ostoskeskuksen taktiikalla ja kotona halutaan olla rauhassa. Jos joskus johonkin lähdetään – muualle – sen täytyy silloin olla melkoinen spektaakkeli. Millainen yleisö, sellaiset lehdet.