Oikein ajatteleminen on turvallisuuden ydin

(Kuva: Jari Kähkönen) Eräs näkemys järjestyksenvalvonnan toteuttamisesta
suuren maailman vilkkaalla liikenneasemalla. Kuvattu vuosia sitten.

Kontiolahden niin kutsutulla linja-autoasemalla on alettu havaita enemmän lukittuja polkupyöriä; hyvähyvä. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä kunnossa, koska väärin ajatteleva tai todellisuudenkieltäjä ei voi ikinä saavuttaa turvallisuutta. Siispä, ettei kävisi vanhanaikaisesti; on sanottava pari sanaa änkyröinnistä, haikailusta ja juoruilusta.

Vanhanaikaisesti käymisellä tarkoitan tahatonta rikoksen tapahtumisen edistämistä. Näin voi käydä kaikille, ammattilaisillekin. Tuolloin, kun selitys on päällä; näkee koppihoitotapauksen elämän säälittävimmän puolen, joka tarjoaa loputtomasti aihetta naureskeluun, kauhisteluun ja juoruiluun mitääntekemättömyydessä.

Olen minä kyllä istunut autossa arkiaamuna vähän vaille yhdeksän Kontiolahden liike- ja palvelutalon edustalla, kun rakennuksessa oli vielä KELA:n konttori. Katselin räyhäämistä sekä oven tempomista pohtien, että pitääkö tuohon puuttua. Siinä äänsi ja askelsi äkääntynyt koppihoitotapaus; kyllä minä tuon näin jo matkankin päähän.

Oikeasti sellaisen kanssa ei asioida kuin poistamalla tai kiinniottamalla; muuten sattuu vahinko. Putkasta pääsköön vasta liikkeiden sulkeuduttua; rikosseuraamuslaitos kutsukoon joka toinen vuosi, jos näin vain yhteenkään elävään ihmiseen ei hänen tähtensä satu vakavasti. Tämä rappari ei näet edes vähääkään häpeile roiskumistaan.

Niinno; pitkän kierteen kauttahan hän on ajan myötä tavoilleen oppinut, diagnoosi ja ongelmakin yleensä löytyy. Tuolloin vanhanaikaisesti on käynyt häkellyttävän monta kertaa; änkyrä on vaihtanut huomion kohdetta säilyttääkseen päänsisäisen jämähtäneisyytensä sekä mitääntekemättömät juoruilijat ovat keksineet toisen aiheen.

Ennen ei todellakaan ollut paremmin; oli toisin. Virallisen koneiston ohella oli enemmän epävirallista puuttumista, mutta valitettavasti silloinkaan pääosa ihmisistä ei tehnyt millekään mitään. Edes huolehtinut asioista omalta osaltaan ja sitten ilmoittanut tapahtuneesta eteenpäin sinne minne kuuluu.

En tätä kirjoittaessani pane mitään pantiksi, ettei Kontiolahden kirkonkylän ydin ole maakunnan ensimmäinen paikka, jossa on liikeaikana järjestyksenvalvonta. Nythän sitä ei vielä ole edes Joensuun keskustassa, minkä ongelmat ovat sentään aivan toista kokoluokkaa. Mutta vain änkyrä voi olla täysin varma, että näin on vastakin; iäti.

Jos jostain pitää alkaa; lakattakoon änkyröinnistä, haikailusta, tyhjänpäiväisestä juoruilusta ja ihan silkasta todellisuudenkieltämisestä. Ne eivät edistä Kontiolahden kirkonkylän turvallisuutta mitenkään. Kun pohjatyöt puuttuvat, ei ole vertailukohtaa; siksi on lähes mahdotonta sanoa, että ovatko asiat menossa ylös- vai alaspäin.

Vahinko on harvoin kenenkään vika ja niitä sattuu kyllä ammattilaisillekin. Kaikki näet toivovat parasta, olettavat ja uskottelevat ainakin jonkinverran; keskeinen ero ihmisten välille syntyykin, kun joudutaan tapahtuneen tosiasian eteen. Jäädäänkö siihen äilästelemän vai toimitaanko omaa osaamista vastaavasti?

Aivan helposti tämä ei käy; ihmiselle kaikkein ominaisinta on ensin kieltää, sitten paeta ja lopuksi odottaa että joku muu selvittäisi ongelman. Se on myös ohuesti huvittavaa, koska onhan ihminen nykyään myös kaikentietävä sekä vähintäänkin yhtä osaava. No, ainakin omasta tai kasvatuksesta vastanneen lähivanhemman mielestä.