Pelkuri yllyttää kieroa vaatimaan osaamatonta leikkimään turvallisuutta

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosikymmeniä
sitten tämä toimisto oli ollut rakennus-
työmaa ja silloin lämpöpatteriin unohtui
roikkumaan tarkastusavain, jota vartio-
kellossa kietämällä kontrolloitiin vartijan
kierrosten tekemistä.

Jatketaan toissapäiväistä juttua kovista tilanteista, mutta käännetään näkökulma paikalla olevasta sinne hälytettävään vartijaan. Onnistumiselle tieto on kaikkein tärkeintä, mutta valitettavan usein sitä ei ole tai se on sekä myöhässä että väärää. Siinäpä sitä sitten ollaan. Joskus edessä onkin moninkertaisesti pahapaha paikka.

Aivan aluksi pitäisi erottaa toisistaan painikehälytys ja -kutsu, mutta kovin usein se on vain ensimmäinen kohta missä tyritään. Pitäisikö hälytyksiä edes olla olemassakaan vai tulisiko ne heti välittää eteenpäin viranomaisille? Ei välttämättä; kunkin on suoritettava rahkeidensa mukaan tai saa oppia rajansa kovan kautta.

Kutsut ovat myös hälytyspainikkeiden täysin holtittoman jokapaikkaan myynnin vuoksi muuttuneet melkoisiksi paniikkinappuloiksi. Sitähän niiden ei pitänyt olla; yhtä vähän kuin vastuuvapauspainikkeitakaan, eli kun painoit niin syy siirtyy pois harteiltasi jollekulle toiselle. Melkoista mielihyväntuotantoa!

Niin, ennenaikaan hälytyspainikkeita ei ollut edes jokaisessa pankissa, kun konttoriverkosto laajeni ripeästi; vaan paikoissa missä oli, kyse oli usein tositilanteesta. Tehtäviä ei tullut jokaiselle vartijalle ja oli joku mahdollisuus oppimiselle sekä osaamisellekin. Lopulta hälytystä ei välttämättä osattu edes kuitata pois.

Painikehälytyksessä pitäisi voida samanaikaisesti käyttää valvontakameroita etäkäytöllä, saada suora puheyhteys paikanpäälle ja tavoittaa kohde mahdollisimman nopeasti. Aina kyse ei ole ryöstöstä, joten toimenpiteetkään eivät ole joka kerta mennä tarkkailuasemiin ja tehdä kiinniotto ulkona paon päältä.

Yleisölle avoinna olevassa paikassa voi sattua mitä tahansa. Olemassaoleva riita voi valua tiloihin, riita voi puhjeta niissä ja siellä voidaan myös tehdä tahallista täsmäväkivaltaa tiettyä ihmistä kohtaan. Esimerkiksi. Silloin tiloihin mennään nopeasti sisälle ja toimitaan määrätietoisesti väkivallan lopettamiseksi.

Väkivalta laajenee, tuhoaa ja pelottaa; se ei ole ikinä leikin asia. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että lopettamisessa on kaksi eri tasoa; rajaaminen sekä torppaaminen. Jos olet yksin, varusteitta, osaamaton ja vaikka mitä muuta; otteet ovat tietenkin täysin erilaiset kuin jos pystyt yhdellä laukaisulla selvittämään konfliktin.

Keskustelussa on noussut esiin valppaus ja terävyys. Käsitteillä on arvonsa, mutta vain oikeinymmärrettyinä; turhan usein näet väitetyllä valppaudella kontrolloidaan vartijaa ja terävyys on pelkkä keskiluokkainen hokema ”täytyyhän nyt jotain tehdä”. Niin, uskallatko mennä liki ja kantaako äänesi? Sitä niillä oikeasti tarkoitetaan!

Aina ei saada perusrähinääkään loppumaan auktoriteetillä eivätkä välineet riitä edes kahden samanaikaisen kiinniotetun käsittelyyn. Saati sitten, että monta väkivaltaista huumerikolliseksi epäiltyä olisivat hallinnassa, kun poliisi tulee paikanpäälle. Sen ne ovat edestään löytäneet, tohdin toistaa; nimittäin uskottavuuden puutteen.

Myydään mitä sattuu, minne sattuu, palvelut toimivat ehkä teknisesti tai puheena; käytännössä on pitkälti sattumaa, että tuleeko hälytykseen kukaan paikalle eli ei. Ja pystyykö edes "yrittämään rajata vahinkoja", kuten on tapana sanoa, jos pelkuri yllyttää kieroa vaatimaan osaamatonta leikkimään turvallisuuden tekijää.