Jatkuvatuijotteinen automaattilärpätin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Asun viidettä vuotta vakinaisesti Pohjois-Karjalassa; olen kohtuullisesti perehtynyt maakunnan ihmisiin sekä ilmiöihin. Kun taas kerran kävin Lehmon S-Marketissa ostoksilla ja jouduin toljotettavaksi; päädyin ajatukseen, että tässähän on maakunnan asujaimiston luonne näkyvissä aidoimmillaan.

En osaa potea syyllisyyttä, jos toljottajalta puuttuu niin tyylitaju rohkeus kuin rahatkin. Paraskin kirjoittamaan? Oma raja meni tehdastekoisessa kipparilakissa mitä on ollut saatavilla jo sen sata vuotta, sekä Shemagh-huivissa jollaisia käytetään jo Herefordin veneseuran kaltaisessa maailmanluokan erikoisjoukossakin.

Enolaiset ovat kontiolahtisia pahempia. Pielisjokiseudun muinainen päätoimittaja Sami Tolvanen paljasti kolumnissaan, että siellä bussia käyttäviä ihmisiä nimitellään rattijuopoiksi ohiajavien autojen sisäisissä keskusteluissa. Pysäkillä seistessään hän joutui teeskentelemään katselevansa älypuhelimensa ruutua, koska leimaava tuijottaminen ahdisti niin paljon.

Jos ne luulivat minua rahamieheksi? Kun ei tiedä; toljottaa varmuudenvuoksi, että saa sanoa nähneensä. Etelässä eläneen lännen miehen on aluksi vaikea tajuta pohjoiskarjalaisuuteen olennaisesti liittyvää lärpätystä. Saada sanoa; ei varsinaisesti tarkoiteta mitään, mutta puhe on jokseenkin kuin hengittäminen.

Täkäläinen käsitys sosiaalisuudesta tuppaa olemaan, että suostutaan sanomaan itsestään ehkä peräti kutsumanimi, jolla toiset paikalliset puhuttelevat. SEN taas pitäisi kertoa kaikki; kunnes kuulija osoittaa ettei kiinnosta. Häipymällä. Jos siis outokumpulaisnainen toljottaa sinua, se ei yleensä ole vakavaa; onneksi.

Tuliko siis olla uusi ajatus vai hauska ilmaisumuoto jollekin ikivanhalle? Joskus tekee mieli lisätä, että minä en ole mikään vitsilinko. Jos soitan suutani, en koskaan sano sinulle mitä haluat kuulla; päinvastoin, tämä ei ole mitään viihteeksi heitettävää standuppia. En edes laskuta! Mahdollisesti pitäisi kyllä.

En liioin kaipaa ”kavereita” tai ”suvaitsevaisuuttakaan”; elän asettumisesta miedosti huvittuneeseen ulkopuolisuuteen, jossa myöskin työskentelen maailmaa tarkkaillen. Tiedän, että tällä hommalla ei elä kuin joka kymmenes, jos sekään; loppujen kannattaisi katsella itselleen sallivan vapaamuotoinen päätoimi.

(Kuva: Jari Kähkönen)

Niin; jo nuoresta vapaa-aikaa vietetään vanhempien kanssa ostoksilla Voimatien Prismassa. Nyt tiedän ettei kiteeläinen nuorisotyöntekijä vitsaillut, kun sanoi täkäläisen Yle Uutisluokka 2019:ta jutussa että hyvä on välillä olla kotonakin (perjantai-iltana). Jossainhan 07.30-15.00 ma-pe miinus lomat ja vapaat -maailman ulkopuolisen pelko opitaan.

Tuolloin ei enää ole kaukana sen sortin empatia eli myötäelämiskyky, jossa puolet nähdään ja sitäkään ei ymmärrä, mutta silti luulee käsittäneensä kaiken; kohteliaalla päällä ollessani kutsun tätä tavanomaiseksi viisaudeksi. Niinno, kaikista ei ole etsijöiksi; suon sen heille ja nauran vasta kun ovat menneet ohi.

Nämä totiset torvensoittajat eivät tajunne, että tuskinpa ihan tosissani ehdotin maakuntamotoksi ”Menestystä työnhakuun” tai palkanmaksukokeilua aktiivimallin hyväksymisedellytykseksi. Huono-onnisimmat heistä sijoittunevatkin nopeasti Kontiolahden tekniseen toimeen jatkuvatuijotteisiksi automaattilärpättimiksi.