Kiitos otsikosta, Ruben Östlund. Sen hän lahjoitti minulle oltuaan Anna Hedenmon haastateltavana SVT:n Min sanning -ohjelmassa, jossa kertoi elokuvansa The Squaren päivällisperformanssikohtauksen ideasta juuri noilla sanoilla. Osui ja upposi. Tarpeeksi pahassa paikassa inhimillisyys katoaa sekä taannumme laumaeläimiksi.
Laumamentaliteetti on täynnä kirjoittamattomia sääntöjä ja vanhoja hokemia, joiden tarkoitus on usein toimia vallassaolevan tekosyynä kaltoinkohdella toisia, sekä auttaa normalisoimaan todellisuutta. Lauma kun on fuulaa ja feikkiä; oman etunsa tähden se hylkää hankalat, heikot sekä hyödyttömät tuosta vain sormia napsauttaen.
Tästä seuraa puhumattomuutta, rohkeuden puutetta, kiusaamista ja monta muutakin epäkohtaa, jotka ovat liian lukuisat tähän mahtuakseen. Aihe on minulle erityisen rakas, koska niitä vastaan taistelin puoli elämääni niin ammatissa, sotilaana kuin työväenliikkeessäkin. Pitää olla rohkea ja oikeudenjanoinen, ei siihen muuten alkaisi.
Ilman oppia, valvontaa ja armeijaa ei hyvää seuraa. Mutta toisaalta myös ajan kanssa kaikki kolme alkoivat niin sanoakseni elämään omaa elämäänsä, jolla ei välttämättä ole enää mitään tekemistä lähtökohdan kanssa ja päämäärät ovat muuttuivat lauman hyvästä itsetarkoituksellisiksi. Siksi minäkin myöhemmin käänsin niille selkäni.
Nykyaikainen järjestäytynyt yhteiskunta on tavattoman säännelty, ylhäältäpäin johdettu ja rahakeskeinen lauma. Inhimillisyydelle halutaan antaa siellä tilaa vain, jos sen voimin yksilö jaksaa paremmin olla hiljaa, totella sekä maksaa höylisti joka rahastuksessa. Saako siltä edes turvaa saalistajilta ja muilta vaaroilta? Tiedäpä häntä.
Ajatus ei ole minulle mitenkään uusi. Olen periaatteessa aina istunut jotenkin reunoilla ja lopulta ulkoistanut itseni kaikista laumoista, koska a) annetun sekä saadun välillä oli epäsuhta b) minulle ei löytynyt omaa paikkaa c) omaehtoisuuteni muodostuu tavalla tai toisella konfliktin aiheeksi.
Silti; välillä tälläkin elämänkokemuksella oikein häkeltyy, että kuinka kallis jaettu ymmärrys maailmasta, hyvästä, pahasta ja ihmisyydestä on joillekin laumoille. Kuinka sitä häiritsevät pannaan armotta matalaksi: käydään päälle, vähätellään sekä työnnetään muutenkin sivuraiteille. Uutta, muutosta ja kritiikkiä vihaavat kaikki.
Kynämies saa äkkiä huomata tämän konkreettisesti, jos täyttää tehtävänsä tunnollisesti sekä kuvia kumartelematta. Voit toki valita olevasi vallanpitäjien sanansaattaja tai harmiton viihteellinen tarinoija, jos tyydyt kuvittelemaan että vaikutat asioihin pienillä eleilla; harvat ne edes näkevät ja juuri kukaan ei ymmärrä.
Aikuisiän ammattiinikin olen saanut pettyä useissa suhteissa. Totuudella, monipuolisuudella ja tasapainoisuudella ei ole paljon virkaa, kun konttorirottatyyliin pitäisi nuoleskella edistyäkseen sekä kyyristellä varoakseen ettei vain joutuisi ulos. Itsenäisyydelläkin on rajansa ja ne ovat ahtaammat kuin luulisi.
Lauma ei välttämättä ole turvallisuus tai kaiken hyvän antaja, jos yhden melskaavan puolihullun takia pitää kulkea kuin munankuorilla tai leikkiä lääkkeetöntä yhteisöhoitopaikkaa. Ja on ulkona muitakin kuin marginalisia hahmoja, luusereita tai yksinäisiä susia; moni ei vain uskalla edes katsoa päin saati tutustua heihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.