Keskustelu ei ollut kovinkaan imarteleva; aikuiset olivat kirjoittajien mukaan huutaneet lapsille, määränneet heitä poistumaan paikalta ja samoja kokemuksia oli muillakin lapsiperheillä. Vihjaus kuuluu, että huutajat ovat olleet seurakunnan henkilökuntaa, mutta itse en tiedä asiasta tätä enempää. Jotain erikoista täällä kyllä tapahtuu.
 |
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
Siinähän lukee ihan selvillä Suomen kielen tikkukirjaimilla, että SULJE PORTTI. Kyltti on metallia, teksti on painatus tai maalaus ja se on kiinnitetty paikalleen kahdella ruuvilla. On ilmeistä, että tämä on seurakunnan virallisen toiminnan osa ja asetettu siihen sen tieten. Kovin kauaa kyltti ei ole ollut paikallaan.
Tarkka paikka on Kirkkotien puoleinen pääovi; se on kiinteästi asennettuna kivimuuriin kuuluvan portin tolpan peltisessä koristelipassa. Otetaanpa seuraavaksi kuva toisesta tolpasta. Siinä näkyy vastaavan kokoinen ja vastaavaan paikkaan laitettu samanlainen kyltti. Että oikealta ja vasemmalta; SULJE PORTTI, selvähän tuo.
 |
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
Sepä mielenkiintoista. Porttien teljet ovat kohtalaisen konstikkaat ja jäykät; tuleeko tästä päätellä, että Kontiolahden kirkon piha ei tällä kellonlyömällä ole enää yleisön käytettävissä oleva paikka? Eli on siis suljettu paikka, jonne ei saa mennä; sekä josta voidaan poistaa asiattomuuden ja kulkuluvattomuuden vuoksi? Eikai.
Aika jyrkkä muutos edeltävän yli sadan vuoden elämänmalliin; juttuakaan en siitä ole kuullut. On niinikään pakko sanoa, että kuvaamiini portintolppiin laitetut kyltit ovat onnettoman pieniä, yksilöimättömiä ja vailla allekirjoitusta; tälläinen on turmiollisen huonoa asioidenhoitoa. Avoin vai suljettu paikka, häh!?
Totesin, että projekti on ilmeisesti vielä keskeneräinen eli vaiheessa. Pääoven portilla oli kaksi kylttiä. Sivuoven portilla oli niinikään kaksi - yksi ulko- ja toinen sisäpuolella, mutta sankarihautausmaan portilla sellainen oli vain ulkopuolella. Puistonpuoleinen, S-Marketin suuntainen portti oli täysin kyltitön kumpaakin suuntaan.
 |
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
Kirkkoa kiertäessäni huomasin muutakin hassua. Tämä kuva on otettu Ritaripuiston, eli Mannerheim-ristin ritarien muistomerkin puolelta. Teräväsilmäisimmät huomasivatkin jo ristiriidan tolpan keskimmäisen kyltin ja kuvan horisontissa keskeltä vasemmalle näkyvän välillä. Kolmen pisteen vihje: tästä ei saisi ajaa.
Otetaanpa tarkennekuva kysytystä ilmiöstä. Äärimmäisenä oikealla oleva kivi saattaa olla somistukseen kuuluva muinaisen tankkiesteen osa, mutta kolme siitä vasemmalle eivät varmasti ole. Joku ajattelematon ihminen on laittanut ne siihen; tarkoitus saattoi olla hyvä, mutta toteutus huono: pelastustie tukossa.
 |
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
Kirkko on pyhä paikka, joka täytyy pitää turvassa, viihtyisänä ja siistinä; kenellä nyt siihen olisi jotain valittamista. Mutta yhtä sanomatta selvää kuin edellisen virkkeen noudattaminen on jokaiselle kunnon ihmiselle; on jokaiselle ajattelevalle ihmiselle selvä, että päämäärä ei oikeuta keinoja. Näin ei Suomessa toimita.
Ai miten sitten? No, miettikääpä sitä. Minä en ole seurakunnan turvallisuuspäällikkö enkä Kirkkohallituksen turvallisuuskouluttajakaan; tämän lisäksi olen kokolailla haluton tekemään ilmaiseksi työtä, josta pitää maksaa palkkaa. Työtä, joka on varmasti vastuutettu jollekulle, jos juuri noita titteleitä ei sisäpuhelinluettosta löytyisikäään.
Kun on kanssaihmistensä kanssa tekemisissä; voi miettiä mitä sanoo ennenkuin avaa suunsa. Kun tekee työtä, sen voi suunnitella, hyväksyttää ja tiedottaa; näin nekin jotka eivät olleet itse paikalla saattasivat jopa ymmärtää työn tarkoituksen. Eräät hyväksyvät sen sekä harvat suorastaan arvostavatkin työn lopputulosta.
Missä lienee ymmärryshaluttomuuden ja yhteistyökyvyttömyyden syy? Sitä miettiköön kukin tykönään.
Jälkikirjoitus 26.4.20 kello 15.48: ·
Proseduraalista fiktiota
- Miks sinne piti laittaa kolmaski tikki?
- No, kun jätkät jäi kiinni fuulasta. Ne ajo autolla pihaan, veti pääoven merkin autonikkunasta; pani tupakaks ja ajo sit takaovelle, missä veti sen toisen ihan samalla tavalla.
- Aijaa.
- Hyvä, ettei käyny ku siel lastentarhalla, joka palo kivijalkaa myöte, kun rundin rundiakaan ei oltu heitetty sinä yönä. Ja sit viel toimistolle jouduttaessaki yritti heittää flöittii, et muka oli sitteki tehty. Fudut se sai; ansiostaki.
Tämän jälkikirjoituksen minä sepitin, kun kirkonmäella lyhtypylväässä kaksi rinnakkain liimattua Senjoritaksen gerssiä näin. Kirjoitus sisältää paljon helsinkiläistä vartijaslangia, jota välttämättä kaikki lukijat eivät ymmärrä, mutta eipä mahda mitään.
 |
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.