Ruotuväen ja armeijan tonttuilu kertoo karusti muuttuvasta Suomesta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvaa
on käsitelty poistamalla siitä
henkilötietoja kuvankäsittelyllä.

Kirjoitin Reservinsivarin loppusodassa, että tietosuojavaltuutettu selvittää saiko pääesikunta luovuttaa nimeni ja osoitteeni toisinaan lehdeksikin mainitulle Ruotuväki -nimiselle propagandamyllylle. Nyt tiedetään; sai se. Oli yksittäistapaus, hyväksyttävä syy enkä ollut luovuttamista ennalta kieltänyt(pirustako edes tiesin että olisi pitänyt).

Armeijan yksi osasto, joka käytännössä toimii rekisterinpitäjänä, luovutti lehteä leikkivälle toiselle osastolle tietoja asevelvollisrekisteristä, johon kuuluminen oli pakollista; yrittivät höpsäyttää rekisteröidyt maksamaan propagandan jauhamisen kuluja lehtitilauksella. Näin se maailma muuttuu ja valta-asemat sortuvat.

En olisi kannellut tietosuojavaltuutetulle, jos saamastani Ruotuväen numerosta olisi ollut mitään hyötyä valmistautessani kertausharjoitukseen. Siinä ei edes kerrottu, että kyseessä oli ensimmäinen numero kolmen kuukauden ilmaistilausta jokaiselle kertausharjoituksiin käsketylle, joka puolestaan oli osa tilauskampanjaa.

Vähänpä oli Ruotuväki muuttunut siitä, kun sitä viimeksi luin; se oli yhä vailla toimituksellista itsenäisyyttä oleva, huonosti kirjoitettu, ulkoasultaan tympeä ja näkökulmaltaan epäkiinnostava painotuote. Voin vain vaivoin olla nauramatta ajatukselle, että tilaisin mitään sen kaltaistakaan kotiini omilla rahoillani.

Lopulta tärväsin toista päivää sähköpostinvaihtoon tuon lehdentapaisen niin sanotun levikkisihteerin kanssa, kun tivasin selitystä tapahtuneelle ja vaadin riesalle loppua. Jos puhutteleva sisältö puuttuu eikä edes voi ohimennen tervehtää kampanjan kohteita, olisi mokoma tonttuilu tullut ymmärtää jättää tykkänään väliin.

Armeijan toiminta tässä tapauksessa kieli aseman menetyksestä yhteiskunnassa ja puuttuvasta kosketuspinnasta väitetyn henkilöstön kuten reserviläisten arkeen. Suomi on vapaa maa; ei täällä ole tilaa militaristiselle öyhötykselle eikä toisten puolesta ja nimissä puhumiselle. Etenkään jos viimemainittuun ei ollut valtakirjaa.

Sisäinen kuri ja aivopesu kansallisuusaatteeseen eivät enää kelpaa jokaiselle itsestäänselvyytenä; jos todensanoen kaikki nekään ovat sydämellään mukana, jotka vielä hytkyvät tahdissa ainakin ulkoisesti tottelevaisina. Suomi, eli kaikki suomalaiset, on tänään huomattavasti laajempi ja monimuotoisempi joukko ihmisiä.

Rakkaat palkatut sotilaat, siviilit ja palvelusvelvolliset; minä sanon nyt teille jotain. Maassa on jo lukuisia ihmisiä, jotka eivät jaa armeijan arvoja tai päämääriä; eivätkä siksi suostu mihinkään yhteistyöhön kanssanne. Tästä on kuitenkin vielä matkaa siihen, että edes he osoittaisivat avointa vihamielisyyttä teitä kohtaan. Toistaiseksi.

Vaikka siis armeijassa yhä jotkut toisin luulevat; te ette tee omaa työtänne, omaksi huviksenne ja omaan lukuunne. Käyttäytymisenne ratkaisee suurelta osin mitä armeijasta ja teistä itsestänne ajatellaan. Se puolestaan määrää millaisiksi kummankin elämisen edellytykset tulevaisuudessa muodostuvat – sopii uskoa, hyvän sään aikana.

(Kuva: Jari Kähkönen) Toimituksellinen kuvankäsittely
havainnollistaa armeijan tapaa käsitellä henkilötietoja.