Videopelleily oli oikeasti kriisitilanne

Sattumanvarainen entinen pääkäsittelysali oikeustalossa, jota ei enää
ole. Istuttiin juttua, joka on jo kauan sitten ratkaistu lopullisesti.

Lakataanko teeskentelemästä? MV-jutun eilisen hovikäsittelypäivän videopelleilyssä oli kyse vain häirintä- tai nolaamisyrityksestä ja pyrkimyksestä tehdä mahdollisesta onnistuneestakin esiintymisestä oma tallenne ties mihin käyttötarkoitukseen. Normaalijournalistisissa medioissa esiintyminen oli ihan silkka sattuma.

Panu Huuhtanen ja Hanna Huumonen vähintäänkin tunnistavat toisensa entuudestaan. Kaikki perustui pelotteluun; joko siihen mitä olisi voitu tehdä heti tai siihen mihin kuvattua tallennetta tullaan jälkeenpäin käyttämään. Ätäkkiä voi vielä voimistaa omalla sanattomalla viestinnällä, mutta siitä ei ole tätä kirjoitettaessa näyttöä.

Miksi tuo ryhmähaastattelu oli tarvetta kuvata, kun ei kerran itse ikinä edes yritäkään kysyä mitään? Ihan selvä juttu, sanon minä. Huuhtanen olisi ensisijaisesti halunnut pilata Huumosen haastattelun MTV:n ja YLE:n kanssa, mutta tässä tapauksessa se olisi vaatinut väliinhuutajan käyttämistä eikä sellaista havaittu.

Arvioni on, että haastattelutilanteeseen mukaan änkeämisestä seurannut normaalijournalistinen mediahuomio oli sattumaa ja tahaton vahinko. Reagoidessaan tähän Hanna Huumonen todennäköisesti aikoi nolata Panu Huuhtasen, ajaa hänet pakosalle sekä saada ”tekemään liikkeensä” maksimaalisen julkisesti. Eipä tehnyt.

Liikkeellä tarkoitan väliinhuutamista, ryvettämistä, käsiksikäymistä ja kaikkea ilkeää mitä nyt ihmismieli vain keksiä saattaa. No, eipä paukkunut eikä edes tussahtanutkaan. Äypuhelimen takaa paljastui vain yksi keskimääräistä lajityypin edustajaa hillitympi harrastelijajournalisti ja -poliitikko. Suoraasanottuna nössö.

Huuhtanen taas olisi halunnut leikkiä uhria; provosoida sananvaihdon poistamiseksi tai kiinniotoksi. Kuule, jos tuo on mieltymyksesi; huomasithan voivasi tyydyttää halusi myös yksinäsi ja ilman yleisöä? Muuten voisit hankkia apua mahdollisiin vaivoihisi tai itsellesi elämän siten kuten ikinä mielekkääksi koetkaan. Nykyisesi ei johda mihinkään.

Toimintatapa perustui Helsingin hovin, pressin ja Huumosen omaankin mokaan; valittiin tehdä ryhmähaastattelu sekä otettiin paikaksi oikeustalon käytävä. Olitte hyväuskoisia, ette olleet valppaita ettekä osanneet. Tilanteen olisi yhä voinut pelastaa, mutta se olisi vaatinut aika poikkeuksellisen osaavia tai suorastaan kovia otteita.

Olisi pitänyt valita erillinen tila haastattelun tekemiseen; olen ollut työtehtävissä Salmisaaren Meren Puolella sen verran harvoin, etten muista onko siellä paremmin tilaa kuin muinaisessa Toisella Puolen Pasilassa oli. Tässä toteutuksessa sisään ei oteta kuin erikseen nimetyt tai asiallisiksi todetut; sitten ovi perässä kiinni.

Mitä haluan kertoa niistä kovista otteista, joita on muuten montaa sorttia? En välttämättä mitään. Ne ovat ammattitoimittajien, -tiedottajien ja -turvallisuusmiesten salaisuus, jollaisina saavat puolestani kernaasti toistaiseksi pysyäkin. Kyllä, tämä videopelleily oli ihan aito kriisitilanne, jollaisena se olisi tullut ymmärtää hoitaakin.