Aika oppia de-eskalaatio

Video: MTV Uutiset, Facebook-jako

Suomen poliisin on tullut aika oppia de-eskalaatio. Kulku on ollut hidasta. Kun olin nuori mies ja aloittelija nuoruudenammatissani, opittiin pakkokeinon sekä voimakeinon välinen ero. Eli, vaikka oli oikeus pakottaa joku tottelemaan tehtävän suorittamiseksi; häntä ei silti voinut kohdella aivan miten tahansa.

Ajankohtainen kiista oli, että jos joku on kiinniotettu; voiko hänet laittaa heti käsirautoihin niin sanotusti ilman muuta. Ei voinut. Kiinniotto oli pakkokeino johon piti olla lakimääräiset perusteet ja käsirautoihin laittaminen voimakeino, jota sai käyttää vasta mikäli kiinniotettava tämän lisäksi vastusti tai oli väkivaltainen.

Niitä oli 1990-luvulla parikin eri tapausta, joista tuli sanomista laillisuusvalvontaviranomaisilta. Kunnostautujien joukossa oli niin armeijan sotilaspoliisi- kuin sisäasiainhallinnon alaisen paikallispoliisin kenttäpartiokin. Asia oli myös esillä yksityisen sektorin kursseilla, mutta aina sakean asenteellisuuden kera.

Juuri tämä "autonominen poliisi", kuten ruotsalainen poliisisosiologi sanoo; on sangen sitkeä ja vaikeasti voitettava ilmiö. Se syntyy siellä jossain satunnaisen vaarallisuuden, jatkuvan kielteisyyden ja johdonmukaisen ihmisten huonojen puolten katselun välimaastossa, jossa turvallisuusammattien kenttätyössa taivalletaan.

"Autonominen poliisi syntyy kenttätyössä taivallettaessa"

Olin esikeski-iässä, kun voimankäytön mittaaminen meni uusiksi. Ei enää sopinut porrastaa, eli edellisen heikoksi osoituttua antaa seuraavaksi tuimempaa. Oli opittava valitsemaan ympyrämallisesta valikosta soveltuvin voimakeino. Esimerkiksi kaasusumutin luokiteltiin nyt patukkaa lievemmäksi keinoksi.

Lieventämiseen oli syytäkin. Muistan vielä elävästi ajan, kun tässä tilanteessa olisi ammuttu ensin varoituslaukaus ja sitten pysäyttävä laukaus eli suoraan kohti. Liekö ruotsinlaina nytkin hellempi, jos sanoisin ammuttavan "vaikuttavaa tulta"? Sangen huonoa huumoria, toki, mutta näin kielellä käytetään valtaa.

Asia on näet yksinkertaisesti niin, että poliisitoiminnan ydinalaa on vallankäyttö, josta tulee enemmän kuin helposti alistamista. Ja kun alistetaan, mikä hyvänsä uhmakkuuden ilmaus muodostaa perusteen alistaa vielä vähän lisää tai kovemmin. Vasta parikymmentä vuotta poliisi on esiintynyt ystävänäsi; näin ei ollut aina.

Maailmallisesti tästä epäoikeudenmukaisuudesta, jota toteuttajansa ovat vielä itse kärjistäneet, on tullut ongelmia siten kuten ne kussakin maassa tapaavat syntyä. Niinkuin alun tv-jutussa viisaasti sanotaan; syntyy erehdysten ketju; tällöin yksilöille tulee vammoja ja kaupungeissa taas syttyy mellakoita.

"Erehdysten ketjussa yksilöille tulee vammoja ja kaupunkeihin syttyy mellakoita"

Siksi Suomessa ollaan nyt Korkeimmassa oikeudessa, joka saa nähdä kenttäsikamentaliteetin väärentämättömänä, koska kohta sairaalaan telottava mies onnistui sitä ennen tekemään kännykkävideon, jonka olemassaolosta on tähän asti menestyksellisesti vaiettu. Näin se menee, jos poliisi hallitsee.

Perinteisesti alistavassa väkivallassa ei ole nähty suurempaa vikaa vallasväen kesken, koska heitä tai ketään itselleen merkityksellistä ei ole rytyytetty. Korkeimman oikeuden vuosikirjat ovatkin siksi täynnä tulenarkoja päätöksiä, joissa valtuuksia ei ole nähty ylitetyn "siinä määrin että teko olisi ollut rangaistava".

Se on vallanpitäjien ja heidän juoksuhenkilöidensä, keskiluokan, turvallisuushakuisuutta. Suomi on kansanvaltaisesti hallittu oikeusvaltio, mutta viimeinen sana on heidän. Ei yksinvaltaisesti hallittu epäonnistunut valtio, jossa poliisi pitää perustaa aseettomana, koska muuten siitä pelätään tulevan uusi sortokoneisto.

Niin. Kuopion tapaus osoittaa minusta juuri sen, että Suomessakin poliisilla on paljon kummallisia ajatuksia sopivasta ja sopimattomasta, sekä taipumus myöskin ojentaa väärälle puolelle erehtyneitä kovakouraisesti. Se ei sovi kansanvaltaiseen oikeusvaltioon, koska täällä kansa ei ole valtiota varten vaan päinvastoin.

"Kansa ei ole valtiota varten vaan päinvastoin"

Maailmanmittaan on kuitenkin ymmärretty, että poliisista ei voi päästä tyystin eroon; siksi sen on säilyäkseen täytynyt oppia uusille tavoille. Yksi monista on de-eskalaatio eli jännityksen vähentäminen eli lievempiin voimakeinoihin turvautuminen, jos niitä ylipäätään käytetään lainkaan.

Suomen poliisin on aika oppia de-eskalaatiota, joka voi olla paljon pyydetty. Yhtäältä kentällä ei ole kovin montaa partiota samanaikaisesti, ja käsitys on että kahden korkeakoulussa koulutetun konstaapelin monipuolinen partio pärjää vaikka missä. Näiden tekijöiden yhteensovittaminen tulee olemaan melkoinen haaste.

Korkein oikeus on valinnan paikalla. Tästä voi alkaa kokonaan uusi aika poliisille, mutta mikään ei myöskään sano, etteikö synny ongelmien ratkaisua eteenpäin lykkäävä nahkapäätös. Sellaisten voimin on Suomessa edetty vuosikymmeniä tähän astikin.

Edit 15.4.20 kello 15.42: Korkeimman oikeuden tuomio tuli; konstaapelit saivat sakkoja, mutta eivät kaikesta ja myös uhrin vahingonkorvauksia alennettiin. 

Edit 14.5.20 kello 18.00:  Virkamiesoikeudellisiksi toimenpiteiksi tuli kirjallinen varoitus.