Köyhää

(Kuva: Jari Kähkönen) 
Köyhyys on suhteellista.
Joku työn  raskaan raataja 
tekee töitä Vappunakin.

Karjalainen, joka itseään sanomalehdeksi Isolla Ässällä yhä toistasatavuotisesta olemassaolostaan huolimatta mainitsee; maksumuurittaa ilmaiseksi saamiaan ja minimaalisesti, jos mitenkään toimitettuja pikku-uutisia. Kyllä on köyhää; sitäkö se on ettei ole väliä mitä tiedät, vaan mitä sinun luullaan tietävän?

Melko mediallista! Vai sanoisinko sittenkin, että mediokraattista? Vitsi on, että media tarkoittaa välinettä tai alustaa ja mediokraattinen keskinkertaista. Ei tulisi olla; tai jos joku sen ehkä sanookin, saisi jättää nauramatta. Vastahan päästiin sanomasta, että Hesari toimitetaan Rikun Pubissa. Nyt jo konekin pystyy siihen.

Osana vastuullisen keski-ikäisen miehen roolia sain selvittää mystisen patterikoodin, joka minusta muistutti lähinnä jonkin Suur-Lontoon rikospoliisin tuntemattomamman yksikön nimilyhennettä. No, saimme jätskimme ja patterimme kauppakeikalla, mutta vain siksi että todellinen myyjä K-Marketissa selvitti asian ja opasti oikean pakkauksen.

Prismassa taas jonot olivat mahtavat, jopa automaattikassoilla; karsinan kaitsijaksi asetettu nuori nainen juoruili ennemmin PMR-radiopuhelimitse kuin opasti asiakkaita. Kolmannes koneista oli poissa käytöstä ja vapaille pääsy tökki; siispä, tekniikasta voi joskus olla jopa haittaa. Jatkossa ostan teeni S-Marketista.

Ei siis ole helppoa digiajan kansalaisena, kun pitäisi vasta liki 30 vuotta rankaisevan isäyhteiskunnan romahduksen jälkeen osata tulkita, päättää ja toimia itse. Ei kaikki ole kuin 1970-luvun Kansan Uutiset, jossa mielipide oli yksin pääkirjoituksessa, hauska vain Juorkunan Jussilla ja muu oli totista torvensoittamista.

Onko siis korkea-asteella aloitettava puolipilkallisesti sanoen Sertifioidun Julkisen Intellektuellin koulutusohjelma, jotteivät jokasortin porvarilliset ministerityrkyt tai tökeröt populistipomot twiittuile kansaa tärviölle? On siinä kanssa ollut Häkkäsellä hukassa totuus sekä Halla-aholla ihmistavat; jottemmä paremmin sano.

Siksi Joensuun Kosti Aaltosen tielläkin sopisi ymmärtää, että ei ilmaiseksi viranomaistiedotteesta(1),(2) kopioitujen päivänkronikoiden tapaisten pikku-uutisten(3), (4) arvo kasva myllyn läpi vetämällä. Niin voi kyllä käydä, mutta vain silloin jahka lopputulokseen kuuluu jotain muutakin. Maksamisen Arvoista.

Meillä ei kansana nimittäin ole muuten toivoakaan paremmasta. Itse me ne innovaatiot ja myyvät tuotteet teemme; meidän on myös torjuttava totuuteen sekä kaikkien yhtäläiseen ihmisarvoon perustuvan maailman romuttajat. Ei kaikkea sanota naama vakavana; joskus ollaan kauniisti sanottuna suu hyvin vinossa hymyssä.

Ei rikos- ja oikeustoimittajaksikaan tulla näyttämällä sormella neuvotteluhuoneessa ”sinä alat”. Eikä keskiluokan pidä harjoittaa itsesabotaasia pelko- ja vihapäissään sietämättömien houkutteluilla, joissa työläisiä tylytetään sekä kurjallistoa kuritetaan. Epävapaus ja ihmisarvokato se on heillä itselläänkin edessä, muistin Ryskyn seinällä.

Sehänhän se köyhyyden pirullinen puoli onkin; suhteellisuutensa. Siksi köyhyys on suuri epäoikeudenmukaisuus, joka sitkeästi vastustaa sosiaali-, opetus-  sekä oikeuspoliittisia aloitteita, millä se yritetään nitistää. Aina joku on niin hölmö, että luulee saavansa koko potin itselleen, jos lyö laudalta toiset eli "kilpailijansa".

Kansanedustaja Seppo Eskelinen(SDP) piti hyvän vappupuheen Kontiolahden torilla. Ilman sen kuulemista olisin tuskin pannut kasaan ja julkaissut tätäkään tekstiä.