Kontiolahden niin sanotun linja-autoaseman turvallisuustilanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekö riittää, että lähitulevaisuudessa 202:n päätepysäkki
siirtyy Karpalokaarelle?

Missä kuvitteellisessa karjalaiskylässä jotkut yhä elävät? Luulevat voivansa jättää polkupyöränsä lukitsematta, kun itse poistuvat maisemista puoleksi päiväksi. Ilkkuminen on rumaa, mutta ei omaisuutensa suojaamiseksikaan oltu ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin. Ja ostat pyörän, muttet minkäänlaista lukkoa?! 

Linja-autoasemalle on muodostunut täydellinen näkö- ja puolinainen äänieste, koska viimeksi 1980-luvulla kiinteistöllä on ollut niin paljon käyttöä, että luontaista silmälläpitoa on riittänyt. Täällähän voisi sattua ihan mitä hyvänsä! Sekö riittää, että lähitulevaisuudessa 202:n päätepysäkki siirtyy Karpalokaarelle? Uskomatonta.

Myös kiinteistön omistajan toispuoleinen suhtautuminen tilojen ja alueen käyttäjiin on kiusallisen ilmeistä. Miksi ei ole riittävästi kiinteitä polkupyörätelineitä, joihin kulkupelin voisi kytkeä kiinni? Kiinteys olisi omakin etu, sillä irtoteline käy turhan helposti kaikkinaiseen muuhunkin pahantekoon. Sehän on jo vanha vitsi!

Jos kaikesta huolimatta polkupyörävarkaus tapahtuu, siihen pitäisi puuttua heti. Ymmärtäähän tuon, että jättää puuttumatta ellei ole varma, osaa tai kykene; vaan sitä ei, jos jo hätänumeroon soittaminenkin on liikaa pyydetty. Et sinä sitä oikeasti tiedä, että ei ”niitä” kiinnosta ja apu jää saamatta. Älä sepitä, älä selittele.

Nyt puheena olevien tyyppisten polkupyörävarkauksien tekijät tuppaavat yleensä olla joko viimeisellä varoituksella tai täysin ulkona yhteiskunnassamme. Heissä eivät harkintakyky tai mielenmaltti kukoista, päinvastoin. Siispä; mitä vikaa on sen normaaliväestöön kuuluvan päässä, joka hakee pyöräänsä takaisin tuollaisen pihasta?

"Et sinä tiedä, ettei niitä kiinnosta ja apu jää saamatta. Älä sepitä, älä selittele."

Teko voi onnistua, jos a) Facebook-juoru pitää paikkansa b) kukaan ei näe c) mahdollinen varas ehti jo sammua. Kaikissa muissa tapauksissa tuollainen takaisinhaku on vaikeuksien kerjäämistä. Oikeudellinen perusta heiluu, varusteet puuttuvat ja henkilövahvuus on suoritukseen nähden riittämätön. Tuuriasi koettelet!

Poliisi tietänee jo vanhastaan tuollaiset niin sanotun Viimeisen Pysäkin Sosiaalityön paikat, mutta ei ole aina varma siitä keitä siellä milloinkin asuu tai mitkä ovat kunkin harrastukset. Jos vaikenee tapahtumista, ei tule partiointia eikä valvontaa ja kaikki rikostutkintatoimenpiteet epäonnistuvat. Asiat eivät koskaan parane nykyisestään.

Ulkopuolisuudessa elävät ovat siis asiakkaita, joihin ei auta kuin pakko. Siksi se on joka kerta kiinni, koppiin ja sieltä tuomioistuimen kautta yhdellä kertaa mahdollisimman pitkä kakku lusittavaksi. Hoidosta ne karkaavat, ovat liian vaikeita jokaiseen palveluun eivätkä ota vastaan kuntoutusta. Motivaatio puuttuu.

Säännöt eivät kiinnosta ja elämä osana ihmisten yhteisöä on muutenkin vaikeaa, kun samalla mennään päihderiippuvuuden, heittelehtivän terveydentilan, ala-arvoisen asumisen, työttömyyden sekä matalatuloisuuden maailmassa. Kaikki heistä eivät tule tyytymään ihmisten katselta piiloutumiseen; aletaan oireilla ulkoisesti. 

"Säännöt eivät kiinnosta ja elämä osana ihmisten yhteisöä on vaikeaa, kun samalla mennään toisessa maailmassa."

Mitä jos polkupyörän varastaminen humalaisena päähänpistona ei kohta enää onnistu? Toisaalla samaan ryhmään kuuluvia kannetaan ulos julkisista kulkuvälineistä ja tiloista häiriköinnin vuoksi; he mukiloivat satunnaisia vastaantulijoita, ottavat juoksukaljoja, ryöstelevät, sytyttelevät tulipaloja sekä tekevät muita pikkurikoksia.

Niin, ainahan tuollaisia ihmisiä on ollut, etkö ole itse koskaan mitään tehnyt ja sitten höhöhöhöö päälle. Voihan sitä ”ihmiskäsityksensä” toki näinkin sanoiksi muotoilla, tai performanssin kautta teeskennellä ettei väistämätön maailman muuttuminen jostain ihmeen syystä koske omaa kylää eikä itseä. Jos tuntee siihen tarvetta.

Tiedäpä häntä; se ei ole kovin kestävä tapa katsella itseään, kanssaihmistään ja maailmaansa, mutta ehkä noinkin voi väliaikaisesti elää.