En ole ihmisten pelokkaimmasta tai tuppisuisimmasta päästä, joten osallistuin Rysky Riiheläisen Facebook-seinällä keskusteluun ammattiupseeristomme maailmankuvasta; periaatteessa tiesin kyllä jo vanhasta muistista mitä odottaa. Ei siitä yksinkertaisesti pystytä keskustelemaan; ei asiasta eikä asiallisestikaan.
Minusta demokratian, totuuden ja nationalismin oikea ymmärrys on tärkeä asia. Kuinka ihmeessä armeijan palkkalistoilla voitaisiin pitää ketään, jolla on jotain epäselvää niistä? Kaikenviimeksi upseeria, joka nyt sattuu olemaan armeijassa aika keskeinen hahmo; kouluttaja, asiantuntija, johtaja ja niin edelleen, loputtomasti.
Sanakolmikko tuli Sotilasaikakauslehden pääkirjoituksen lopusta julkaistusta valokuvasta. Minusta oli sopiva työhypoteesi kysyä; millaista demokratiaa upseerit kannattavat, jos nationalismi korruptoi totuuden ja tämä johtaa demokratian ydinalaan kuuluvan laillisen yhteiskuntajärjestyksen tärveltymiseen?
No, ne ressukathan ottivat tietysti itseensä. Vouhotukseen yhtyivät sujuvasti myös reservinhöpsöliinit, eläkeläiset ja enpä tahtone ihan tarkkaan tietääkään ketkä kaikki muut. Upseerilehdessä kirjoitetaan maailman tapahtumista, mutta tästä huolimatta upseerien maailmankuvasta ei saa edes kysyä; hulluutta.
Ei minua haittaa, että kapiaiset ovat konservatiivisia oikeistolaisia kaikkine tavanomaisine ahdasmielisine liitännäisineen; luuliko joku ihan oikeasti etten sitä jo tiennyt? Huomattavasti enemmän huolissani olen heidän itsekeskeisyydestään, omaneduntavoittelustaan ja aivan ylikorostetusta selviytymisvietistään.
Sinänsä sääli; isänmaallisuus on kaunista ja maanpuolustus on välttämättömyys, mutta eihän niidenkään nimissä saa mitä tahansa tehdä. Siksi nationalismi, demokratia ja totuus olisi ollut kiehtova otsikko; mutta mitä väliä sillä on, jos keskustelu ei voi koskaan päättyä muuhun kuin kaikkietävän kapiaisen yksinvallan hyväksymiseen?
He yrittävät esittää kuin voisi olla vain joko armeijamyönteinen tai -vastainen; ensinmainituille suodaan myös mahdollisuus kysyä tai esittää kritiikkiä. Mutta mitä merkitystä niillä enää tuolloin on? Silloinhan on jo aivopeseytynyt lahkolainen, jota kultin johdolla ei enää ole mikään pakko miellyttää.
Hyvähyvä. Näin kun jatkavat; sen lähemmäksi tulee päivä, jolloin armeija menettää nykyisen yhteiskunnallisen asemansa Suomessa, minkä jälkeen upseerien sanottava ei enää kiinnosta ketään. Eivätkä menetykset todellakaan siihen lopu, jos palkkaa saavat sotilaat tai reservinhöpsöliinit eivät tätäkään ole vielä itse käsittäneet.
Sen te, Suomen kansanarmeijan sotilaat, teette itse itsellenne. Suurten yhteisten kertomusten aika on ohi, sekä vähän kerrallaan auktoriteetit menettävät kasvonsa ja asemansa; instituutiot taas joko kuolevat pystyyn tai kaatuvat romahtaen maahan. Usko on rajaton ja tyhmyys ääretön, mutta vain siksi koska asianomainen itse ei sitä tajua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.