Lähiöammuskelut

Entinen Helsingin poliisin törkeän ja vakavan rikollisuuden rikostarkastaja eli suomeksi rikostiedustelun johtaja, nykyään väkivaltarikosyksikön rikoskomisario Jukka Larkio, puhui toimittajille arvoituksin; sanoi ilmiöstä, joka saattaa olla nyt rantautunut Suomeen. Minun arvaukseni on, että puhe on lähiöammuskelusta.

Lähiöammuskelu on pohjoismainen sovellus amerikkalaisesta drive-by-shootingista, jossa väitetyn loukkauksen kostaminen tapahtuu ammuskelemalla väitetyn loukkaajan ympärillä. Tekijät ovat kuitenkin legendaarisen huonoja ampujia, kalusto on mitä on ja sennäköisiä tuppaavat olemaan lopputuloksetkin.

Tähän asti Suomessa painiottelun hävinneet, naisen menettäjät ja muut vastaavat ovat osanneet selvitellä välinsä huomattavasti perinteisemmin; eli nyrkein, puukoin, paksulla koivuhalolla tai korkeintaan sumuttaen harmaatuontikaasua. Pyssyt ovat pääsääntöisesti olleet vain ammattirikollisilla tai korkeintaan ”varalla olemassa”.

Arvaukseni perustan seuraavaan; ammuskelupaikaksi valikoitui yksi Helsingin keskustan valtaväylistä, ja tekijä ei ole vaikuttanut sen kummemmin välittäneen, että oliko tavoiteltu auton omistaja itse kyydissä eli ei. Lähiöammuskelu on vammojen lisäksi vähintään puoliksi isottelua sekä toisen heikkouden näyttämistä.

Ilmiö ei kuitenkaan missään tapauksessa ole minkäänsortin ”värikysymys”. Samoihin oloihin joutuessaan kaikki ihmiset reagoisivat suurinpiirtein samalla tavalla. Umpikujaisen kuumakallen ja valtaa sekä rahaa peräävän urarikollisen syntymäpaikka, uskonto tai ihonväri ovat sinällään samantekevät.

Huonot lähtökohdat eivät kuitenkaan välttämättä silti johda aina huonoon lopputulokseen; varsinaisesti syrjäytyäkseen on lyötävä usea ovi lujasti kiinni ja pantava muutama päreiksi voimaa käyttäen. Sen voisivat pitää mielessään myös jokasortin ”terroristeja jahtaavat” kansalaisaloitemaakarit.

Keskeinen pointti onkin se, että Suomessa lähiöitä ei pidä päästää vyöhykkeiksi missä on oma maanalainen talousjärjestelmä ja oikeudenhoidon paikalla kadun laki. Verkottuneessa, kansainvälisessä ja paikoin pelottavankin rajattomassa maailmassa huonot esimerkit kulkevat häkellyttävän nopeasti. Aluksi ehkä jopa vain läppänä.

Sanoisin, että tämä on hyvin vakava paikka Suomelle, jos mielimme pysyä hyvinvointi- ja oikeusvaltiona. Vai onko sillä mitään väliä? Poliisi haluaa lisää rahaa, väkeä, leluja sekä valtaa; media myydä pelkoa ja uhkaa; vihasaarnaajat puolestaan lietsoa keskiluokan tai siksi itseään luulevat äänestämään heitä.

Niin, puuttuvan turvallisuudentunteen vuoksi lähiöasukaskin jengiin liittyy, hoitaa asiansa sen kautta ja lopulta suostuu tekemään puolestaan mitä vain. Eikä mieleen tule yleensä kertaakaan, että olisihan sitä turvallisuutta saanut muutenkin. No, miten on kantaväestön koulutetun sekä varakkaan keski- ja yläluokan laita?

Nyt tämä ilmiö on siis kaiketi vasta tulollaan Suomeen. Enpä tiedä; kovasti olisin hyvilläni ja ensimmäisenä sen itse sanoisin, jos olisinkin ollut väärässä enkä tiennyt alkuunkaan mitä bloggasin.

Päivitys 19.12.19: käräjäoikeuden tuomio