Tää on mun mielipide eikä sitä tarvi perustella

(Kuva: Jari Kähkönen) Torjunta voi olla sisäisesti
välttämätöntä, mutta ei silti aina onnistu.

Kirjoittavalle ihmiselle sanottavien inhottavuuksien joukossa on ainakin nämä kaksi: en ymmärrä ja mitä sä oikein kirjoitit. Pinnallisesti nähtynä siinä yksi ei viitsinyt edes lukeakaan tekstiä ja toinen ei sitä käsittänyt, mutta koska puhe on torjunnasta niin tietenkään asia ei ole ihan näin yksiselitteinen tai helppo.

Voi olla, että joillakin on huonompi lukutaito kuin joillakin toisilla. Se on suuri suomalainen tabu, koska hyvinvointivaltio ja maksuton koulutus. Läpäläpäläpä. Kirjoittaminen ja lukeminen vaativat niin paljon ajattelua, että tottakai ihmiset suoriutuvat eritasoisesti. Ei koulu eroja poista, yrittäneekö enää edes tosissaan tasatakaan niitä?

Käytän usein havaintoesimerkkiä, että vuoden 1979 Iranin islamilainen vallankumous olisi jäänyt tekemättä, jos se olisi koetettu kirjoittaa auki. Sensijaan maanpakoon ajettu ajatollah saarnasi kasetilla, joita kuuntelivat kaikki matalimmissakin majoissa ja johan läks'. Siksi kuvantekokin oli ennen niin tärkeää kautta maailman.

Voi tietämätön toki torjuntaankin sortua, jos se on välttämätöntä hänen itseymmärrykselleen; todellisuudessahan tiedonjano on harvinainen piirre ihmisessä. Hupia ja viihdettä sekä käsitysten ja uskomusten vahvistusta ihminen tahtoo. Helpointa on, kun sanoo ettei ymmärrä; silloin ei ainakaan tapahdu yhtään mitään.

Neuvostokirjailija Vadim Kozhevnikov, joka oli alkujaan päätyökseen toimittaja; kuuluisan ja Vladimir Putinin lempikirjaksin väitetyn tiedustelupalveluromaani Miekan ja kilven tekijä; opasti propagandantekoa. Että tuli varoa loukkaamasta ihmisiä tai heidän arvojaan, sillä silloin viesti torjutaan.

Heh, tässäpä verrokki konsanaan! Valeuutisten suurkuluttaja, joka mielellään toisia lampaiksikin haukkuu, ei jaksa sanansa mukaan edes lukea mikäli edellisen kirjoittaa hänelle. Sanomalehden pääkirjoitus- ja artikkelitoimittaja taas joutuu keksimällä keksimään ristiriidan tekstistä, jonka on jo päättänyt torpata. Provosoituneena.

"Helpointa on, kun sanoo ettei ymmärrä; silloin ei ainakaan tapahdu yhtään mitään."

Kaikki torjuvat, kun eivät pysty, uskalla tai tahdo vastata. Ei esimerkiksi tiedä mitä puhuisi tai tietäisi kyllä vaan ei osaa sanoa sitä. Uskalluksessa taas on useampi puoli. Joku haluaa tietää ”oikean vastauksen”, toinen pysyä tietämättömänä johdettavana ja kolmas tajusi ettei kestäisi keskustelua joutumatta muuttamaan mieltänsä.

Miten kadunmiehen "tää on mun mielipide eikä mun tarvii sitä perustella" tai joku vastaava eroaa tekoakateemisen toimihenkilön en ymmärrä’stä? Sanat voivat ehkä olla sisäsiistimmät, mutta siinä kaikki. Osui ja upposi, mutta haluaisi jäädä oman kolloutensa turvaan; ei ota haastetta vastaan.

Sivuutan uhrinleikkimisen ja tarkoituksellisen vähemmistöön asettumisen, koska ne ovat seurausilmiö; niiden synty vaatii että turvallisuudentunnetta koetellaan, ja että kollo on jo suorastaan hädissään. Olen pahoillani, en osaa samaistua enkä tunne kummoistakaan myötätuntoa; tulessahan on vain sinun mielipiteesi, höpsöliini.

Siksi Suomessa niin sanottu keskustelu tuppaa olemaan luennointia, saarnaamista tai käskytystä; pukuleikeistä intoutuneiden vakioesiintyjien ritualistista pelleilyä. Ei sanottu oikeasti yhtään mitään, mutta vähän jäi vaikutelma kuin olisi. Sitten on tietysti moottoriturvat, joiden olisi pitänyt alkaa helppoheikeiksi toreille.

Suomesta ja suomalaisista puhuttaessa ei tietenkään sovi unohtaa auktoriteettien kumartelua sekä sääntöjenpalvontaa. Ne ovat lähtöjään pelkkää vihtutuksensäätelyä ja vallankäyttöä, mutta kieromielisen tarkoitushakuisissa käsissä olemassaolevasta todellisuudesta muokkautuu kätevä periaate, joka selittää itse itsensä.

Siispä, se on suuri viisas ja todenpuhuja, kun ei koskaan mitään hyvää lupaa; vaan omalakista kurinpitoa hänelle, joka kertoo asioiden voivan olla toisinkin. Niin, ei ollut puheenvuoroa, oli väärä pykälä tai asiakohta ja menkää nyt kaikki muutkin henkilökohtaisuuksiin, joilla ei ole asiaan nähden mitään merkitystä.

"Suomessa niin sanottu keskustelu tuppaa olemaan luennointia, saarnaamista tai käskytystä"

Mikä on vakaumus, uskomus, mielipide tai tosiasia; mikä inhimillisen identiteetin peruskäsite, josta ei voi luopua? Montako pistettä saa yrityksestä viedä keskustelu tiesmihin suuntaan esimerkiksi vastaten tosiasiaan vakaumuksella? Niinpä. Kyllä tätä tehdään ihan tahallaan juuri siksi, koska halutaan niin kovasti voittaa.

Siksi saisi keskustella tavoitellen oman maineensa kasvua, uran edistystä tai tuotteen myyntiä; vaan auta armias, jos kajoat kuulijasi minäkuvaan, maailmankuvaan tai ihmiskäsitykseen. Paljastat esimerkiksi, että he luulevat itsestään olemattomia, näkevät maailman väärin sekä jakavat ihmisiä hyviin ja huonoihin kestämättömin perustein.

Mistäs minäkään sen oikeasti tiedän, kun teen työni päästä näppäimistölle sekä edelleen näytölle; voisinhan yksinkertaisesti olla taitamaton, tietämätön tai ihan vaan pitkäpiimäinen? Ja sen olisi näköistäkin. Jahka kukaan viitsi siis edes lukea tälle riville asti. Yleisö on näet oikukas ja menestys vaikea saavuttaa.