Myyjä joka on vartioivinaan vai vartija joka myy

(Kuva: Jari Kähkönen) Sittenkö on hyvä, jos kauppa
on kiinni - pysyvästi?

Lauantaina Joensuun Mutala-Rantakylä -ilmansuunnassa ryöstettiin kauppa, epäilty tekijä vangittiin eilen. Nämä alati tavallisemmiksi käyvät väkivaltarikokset ovat useassakin eri suhteessa kipakka varoitusmerkki yhteiskuntamme tilasta. Vieläkö on aikaa muuttua, vieläkö pystytään ottamaan opikseen?

Ryöstö on hyvien aikojen sekä laajan palveluverkoston yhteiskunnan rikos. Hyvät ajat ovat suhteellisia; ryöstäjälle riittää kun saa saallista, mutta uhri saattaa olla aivan tavallinen pahaa aavistamaton ihminen töissään, joka ei ole todellista rikkautta nähnytkään. Sittenkö on kaikki hyvin, kun on kauppa kiinni - pysyvästi?

Ennaltaehkäisyssä on tärkeintä poistaa lähiöstä eristäytyneisyys, näkemättömyys ja toimimattomuus. Vasta äärimmäisten varallisuuserojen epäonnistuneessa valtiossa ryöstetään missä vain ja milloin vain; kaikkialla muualla hävetään sekä pelätään liikaa. Tämä ei koske yksittäisten varohenkilöiden tempauksia.

Ryöstön tapahduttua keskeisintä on oikeat otteet oikeaan aikaan ja oikeassa kohdassa. En yhäkään viitsi kirjoittaa julkisesti, että mitä pitää tehdä, jos on ainoana auttajana kaupassa sisällä tekoaikana. Totean vain, että se jää tekemättä useimmilta kauppiailta, vastaavilta ja myyjiltä. Puuttuu osaaminen sekä varusteet.

Vasta äärimmäisten varallisuuserojen epäonnistuneessa valtiossa ryöstetään missä vain ja milloin vain

Vartijalla voisi olla oikeat varusteet ja osaaminen. Pikkupojat ovat kyllä nyttemmin oppineet väittämään, että ei ole valtuuksia; näin saa varmiten tivaajan hiljaiseksi vaikka oikeasti ei uskalla, halua tai osaa toimia. Tosin, jos tekee kiinnioton kohteesta sisältä kesken ryöstön, siitä tulee aina melkoinen meteli.

Siksi johtava tapa toimia onkin kiinniotto paon päältä tai vähintäänkin jossain ulkotiloissa. Edelleen, voi syntyä meteli; se riippuu ihan siitä kuinka kovaa tekijä laittaa hanttiin ja miten manipulatiivis-huomionhakuinen hän on ihmisenä. Siksi turvallisuustyö onkin niin mielenkiintoista; mitä vain voi tapahtua.

No, tässä tapauksessa myyjiä oli ollut kaksi vuorossa eikä se ollut auttanut sanottavasti asiaa; syyt sanoinkin jo. Joskus tässä yhteydessä kuitenkin kuulee haikaavia puheenvuoroja, joissa ihannoidaan joitain tiettyjä suoraan kauppaan työsuhteessa olleista koostuneita valvontaosastoja; ymmärtämättä miksi.

Omien valvontaosastojen tekijät eivät koskaan tulleet kassan taakse muuten kuin nollaamaan kuitin, eli lopettaakseen kaupanteon ennenkuin ostaja heitetään liikkeestä ulos; tai käräyttääkseen myyjän epärehellisyydestä kassatarkkailussa. Moni nykyinen julkkis myös paisuttelee ansioitaan kehuen entistä työtään.

Oma valvontaosasto tuli kassan taakse vain lopettamaan kaupankäynnin tai käräyttämään myyjän

Valvonta on aika karua, jos sitä työkseen tekee. Satunnainen yleisen kiinniotto-oikeuden, hätävarjelun, pakkotilan tai itseavun soveltaminen ei vielä ole valvontaa. Niinikään, ketjukäsirautojen tai nykyaikaisten fliptop-kaasusumuttimien käyttö ei tee kenestäkään ammattilaista; vain erikoislaatuinen hölmö sählää niillä.

Vasta, kun pitää samaan aikaan turvata rikospaikka, pitää todistajat paikallaan, hälyttää, olla takaa-ajossa ja käyttää voimakeinoja; päästään edes lähelle ammattimaisen turvallisuuden tekemisen rajoja. Tuliko hylättyä kohde, tärveltyä tutkinnan edellytykset sekä säilyikö edes oma työturvallisuus? Niinpä. Ei olekaan ihan helppoa.

No, siitä päästään vartioimisliikkeeseen, jolle tärkeintä on viivakoodinveto tai raporttikaavakkeen täyttö; kaikki paitsi kalsarit ovat yhteiskäytössä tai ne pitää ostaa omista, sekä "koulutuksena" on lakimääräinen minimi. Jos kerrankin ollaan läsnä, tai tullaan ajoissa paikalle, kun tapahtuu; sehän se vasta paniikkipaikka olisikin.

Välttämättä aina ei olla edes ajossa tai kärryntyönnössä; saatetaan olla kotona omissa vaatteissa ja omissa toimissa, sitten soi puhelin minkä jälkeen lähdetään työmatkalle. Näin siis Pohjois-Karjalassa ja tietääkseni yleisemminkin Suomen syrjäseuduilla, mutta varoituksen sana: rikoksentekijä ei tiedä milloin näin on.

Turvallisuustyö ei olekaan ihan helppoa

Näin ei ole itsestään eikä syyttä. Yhteiskuntamme on taloudellisen hyötyajattelun ja ihmisen halveksunnan läpitunkema paikka, jossa useampi kuin yksi onneton kadehtii toisen työtä luullen säästyvänsä itse mikäli tekee senkin samalla palkalla. Vaikkei pysty, osaa ja halunkin kanssa on vähän niin sun näin.

Toiminnasta vastaavinaan olevat puhualänkyttävät puoliksi englanniksi ja kauppatieteellisiä termejä suoltaen; he eivät oikeasti osaa niiden merkitystä, mutta niin moni muukin asia on täysi arvoitus. Kuten, että jotain saadakseen pitäisi myös olla valmis itse tekemään jotain. Tyhjä tulee...ja miten se nyt meni?

He ovat onnettomia palkkarenkejä, joilla todellisuudessa vallassa olevat ja rahat omistavat teettävät likaisen työnsä; silloinkin jos palvelussuhde on nimellisesti kirjoitettu omassa yrityksessä tapahtuvaksi. Vähän niinkuin humoristit, jotka naama vakavana väittävät vartijan olevan palveluammatissa.

Siispä, toivottavasti tämäkään uutinen ei vielä johda siihen, että Pohjois-Karjalassa alkaa näkyä myyjiä jotka ovat vartioivinaan tai vartijoita jotka ovat myyvinään. Se on eräs yhteiskuntamme kriisiytymisen merkki, mutta muualla maassa löytyy jo hölmöjä, jotka tekevät sellaista työkseen; täysin häpeämättä.

Humoristit väittävät naama vakavana vartijan työn olevan palveluammatti

Se on edelleenkin niin, että ihmisiin voi luottaa vain vaihtelevasti; kukaan ei liioin opi, jaksa tehdä eikä menesty valvontatyössä ellei siihen keskity. Siksi vartiointi syntyi Suomessa noin 102 vuotta sitten itsenäisenä työnä ja myymälävartiointikin viettää kohta viisikymppisiään. Työn merkeissä, toivottavasti.

Se on ihan täyttä totta, että maamme lähiöt, kauppa ja yksityiset turvallisuuspalvelut ovat jo joltisenkin kriisiytyneet, mutta huonoon suuntaan on vielä reilusti matkaa; ennenkuin saavutaan sietämättömyyteen. Vielä ehditään ottaa opikseen sekä muuttaa suuntaa, jos sitä kukaan oikeasti edes haluaa.