Sirpa Paatero ei todellakaan pyyhkinyt pöytää puhtaaksi

Postin lakko oli huonosti hoidettu case heikolta, osaamattomalta ja kevytsarjalaiselta Sirpa Paaterolta. Hei hulinaa, kun Postin hallituksen puheenjohtaja Markku Pohjola ministerillä pöydän pyyhki. Eikä tullut edes puhdasta jälkeä; pelättävissä on pilkallisella käsikirjoituksella läpijuostut pelleilyneuvottelut, joissa asia vain pahenee.

Kuka Postissa on vastuussa siitä rankasta ja pitkälle kantavasta johtamisvirheestä, että työntekijöiden työehtosopimussidonnaisuuden muutos ilmoitettiin tapahtuneena tosiasiana kuin pikku-uutinen konsanaan? Minä väitän, että sitä tunaria suojellaan tarkoituksella; siksi en usko tulossa oleviin neuvotteluihinkaan.

Miksi ministeri Paatero ei aloittanut ilmeisestä neuvottelemattajämisestä virheenä ja vaatinut Postin työnantajana tekemän päätöksen palautusta uuteen valmisteluun? Jos jotain omistaa ja jollekulle maksaa asioidensa hoitamisesta, on täysin kohtuullista vaatia korrektia ja ammattimaista toimintaa. Siitähän työläinen saa jatkuvasti kuulla!

Miksi ihmessä Postin hallituksen puheenjohtaja Pohjola uskalsi avata suunsa ministerin jälkeen, ja esiintyä kuin "virtaa kaivattiin, mutku joku käänsi pääkatkaisijan nollille"? Mitään muuta ei olisi tullut sanoa kuin, että viesti vastaanotettu ja ymmärretty; jos siis on niin että valtio omistaa Postin eikä Posti valtion. Miten on?

Minua ei eilinen Yle Uutisten puoli yhdeksän vanhusten eetterimedian kuvasatu kiinnostanut, koska se oli unettavan tylsä, mutta pressinjälkeisen one-on-onen katsottuani huolestuin syvästi. Vaatisin ministeri Paateroa eroamaan, jos hän olisi vielä tärvellyt neuvottelut edeltäpäin; ei paljoa puuttunut.

Omistaja ei tartu toimivan johdon töihin, koska jos näin täytyy tehdä niin johto on vaihdettava. Silloin toimivalla johdolla ei enää ole omistajan luottamusta. Tämä ei silti ole mikään roomalaisdiktatuuri; luottamus voi loppujenlopuksi mennä hyvin vähästä. Voi olla puhe niin teosta kuin siitäkin mille teko näyttää.

Posti häpäisi valtio-omistajan antamalla pikku-uutisen tessimuutoksesta, joka ei ollut a) tapahtunut tosiasia b) niiden hyväksyttävissä keitä asia koskee c) valmis toteutettavaksi. Aiheutuneen vakavan työmarkkinahäiriön tähden perään kysyn nyt aika kovaan ääneen, että kuka tämän teki ja miten hän meinaa viisastua jatkossa?

Pöytä ei ole puhdas asiasta käytävien neuvottelujen edeltä; on liian todennäköistä, että tilanne yritetään normalisoida neuvotteluja teeskennellen: odotetaan katseiden kääntymistä ja huudon loppumista ennenkuin lyödään uudestaan. Postin johdon on pitänyt luulla PAU:ta aika heikoksi; muuten ei olisi uskallettu yrittääkään.

Kyllä Postin toimitusjohtajan palkkarohmuaminenkin kertoo jotain todella rumaa tämän yritystä leikkivän valtion palvelulaitoksen nykytilasta. Liian etäinen ja todellisuuspakoinen, vähintäänkin. Kukaan järkevä ihminen ei kiistä kustannuspaineita ja markkinaehtoisuutta, mutta silti asiat pitää osata hoitaa viisaammin.

Perinteisesti hallitusten omistajapolitiikka ei ole ollut niin siellä eikä tuollakaan; jotain on välillä puhuttu, mutta mitään ei koskaan tapahdu. Siksi olen nyt niin pettynyt pääministeri Antti Rinteeseen (sd) sekä kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateroon (sd). Asia ei hoitunut eikä sille näytäkään.

Valtion eli meidän kaikkien yhteisten rahojen lisäksi on muitakin murheita. Työehtosopimusjärjestelmä on vakavassa rakenteellisessa kriisissä; tästä välistävetoyrityksestä sen taas kerran näki. Ja Teollisuusliitto -nimellä tunnettu yhdistysrekisteritunnus osoitti kuinka eksyksissä ammattiliitot nykyään ovat.

Eli älkää nyt vaan luulko ”lakko ohi kaikki hyvin”; saati uskoko, että eilinen peripoliittinen Pannaan paska takaisin hevoseen -näytös oli kaikki mitä odottaa sopii. Päinvastoin. Postin johdon ajattelemattomuus paljasti lähinnä kuinka riitainen ja uhkia täysi suomalainen työmarkkinatodellisuus tätänykyä on.