Mistä terrorismi- tai maanpetosrikoksesta muka selviää sakoilla?

(Kuva: Jari Kähkönen) Sattumanvarainen kuva sattumanvaraisen tekstin
päällä; ei sen kummempaa.

Luin STT:n Kaisu Suopangin tiedustelulakien mulkkaushankkeen uutisoinnista niin verkkolyhyen kuin printin pidemmänkin version; sain niistä yllänäkyvän otsikon. Johan on maamme Suojelupoliisi -nimisellä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulla ongelmat kerrakseen. Lyhyeen tiivistettynä: ei täsmää.

Armeija ilman sotilaita ei ole mikään armeija lainkaan

Rakkaat kuukausipalkat ja reservinhöpsöliinit, teidän armeijanne on pian entinen turhuuden toteemipaalu tai ketäänpelottamaton – karjalan murteella – tottero. Te itse tapoitte rakkaanne eli oikeasti elatuksenne, olemassaolonne syyn ja hyväksikäyttäjänne; tukahdutitte sen hengiltä ”uudistuksillanne”.

Yleissivistys ei enää ole pääsääntö, oletus eikä avain maailman ymmärtämiseenkään

Y-sanan luin äsken Terhi Nevalaisen kolumnista Karjalaisesta, mutta tokihan olen niin tiennyt kuin nauttinutkin sen hedelmistä jo vuosikymmenet. Kyllä; yleissivistyksen käsite taitaa olla katoamassa, koska yleistä ei enää ole juuri mikään, paitsi ehkä alhaisin yhteinen nimittäjä.

Millainen väri on punainen?

(Lähde: 511tactical.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen: tältä näytti verkkokaupan kuva.

(Kuva: Jari Kähkönen) Tältä laukku näytti, kun sain sen fyysisesti omiin käsiini.

Omistan taas vuosien tauon jälkeen paitajakun – punamustaruudullisen sellaisen – , jonka kanssa mielelläni käyttäisin punaista laukkua; tälläerää yhdeksi kokeiluksi valikoitui 5.11:sen garnet eli granaatinpunainen LV 6 2.0. Niitä – alkuperäisversioita eli ykköstä tosin – minulla on jo vanhastaan useampia.

Onneksi mikään ei muutu – keskustelu jää nytkin käymättä

MTV:n rikostoimitusliitännäinen Jere Silfstenin niin kutsuttu dokumentti olisi jäänyt katsomatta vailla kolmannen osansa portsari ”Samin” horinoita huumeista ravintoloissa. Ne on nostettava ylös, vaikka tiedän keskustelun jäävän taas kerran käymättä, koska – ihan toden sanoen – olen ollut tässä ennenkin.

Polvijärven rivitalopalosta ja Riihimäen vuokratalojen koirista – uskon voimalla mennään, näemmä

Ohhoijaa. Niin minä olisin mieluiten bloggannut olkalaukuista, yksinäisyydestä, ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tai kaikeneniten vaiennut tykkänään, mutta ikävä kyllä uutisvirrassa pyörivät turvallisuuden substanssikysymykset häiritsevät kuplautumistani. Asiat halutaan nähdä väärin sekä sitten normaalistaa.

En minä tänne kyllä kylähullujenkaan kaveriksi muuttanut

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän kuvan sekä tekstin välinen keskinäinen asiayhteys on
joko sattumanvarainen tai puuttuu täysin.

Minä en ylipäätään tee kävelyitä juttuseuraa saadakseni – siispä – huomionkipeiden originellienkaan sietokykyni ei ole suuri – heidän mahdolliseen ikäänsä katsomatta. Eikö puhumaan alkavilla ventovierailla paikallisilla ole koskaan mitään asiallista asiaa vai kulkeeko katukuvassa pelkkiä kylähulluja?

Saako poliisi enää tehdyksi mitään vetämättä, uhkaamatta ja ampumatta?

Moisen ajatuksen tulin laittaneeksi pöytälaatikonpohjalistaukseen MTV:n Rebekka Härkösen poliisin aseenkäyttötilastojutun johdosta, mikä oli kytkeytyvinään Espoon poliisiampumiseen. Kyllä pahemman kerran siltä vaikuttaa, että todellisuuteen ei mukauduta vaan sitä yritetään pakottaa halutuksi.

Elämäntyyliä talvikauden autotarvikelaukusta

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt.

Muistatko, kun vuosia sitten irvailin veropäivän kunniaksi, mitä on olla köyhä ja ajaa ympäri vuoden ulkona säilytettävällä vanhalla polttomoottoriautolla Pohjois-Karjalassa? Vähänpä olisin arvannut laukkuostokseni osuvan samalle viikolle – nyt uudestaan. Vaikka siis asiat eivät ikinä pysy samoina, silti mikään ei muutu.

Trollaa ja negaa vain – siten romutat lopulta koko yhteiskunnan

Apinoiko internet elämää vai elämä internettiä? Moista pohdin, kun äsken bloggasin Vornas-jutun häntäpään jämistä ja – luullakseni – kirjoitin toisaalle karjalaisen toljotuksen kummallisuudesta. Sekä; jos mainitsee trollaamisen, on tietenkin käsiteltävä myös negaamista. Nehän ovat ikiaikaisia ”ihmis”tapoja.

Sordiino ja harhainen turvallisuudentunne

YLE:n politiikan toimittaja suositteli Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Lasse Lehtoselle sordiinoa ja tämäpä rupeaakin itsejulistamalleen some-paastolle. Kansanedustaja Timo Vornasen jutun toisena pääkäsittelypäivänä julki tulleet videot ja pöytäkirjajutut näyttävät harhaisen turvallisuudentunteen nolon lopun.

Tunneäly

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen suhde on sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Johan on maailma malliinsa päässyt, jos Jussi Halla-ahoa tarvitaan Sanna Marinia kritisoimaan, mutta – totisesti – Pasi Koivumaan kaltaiselle ikämiessarjan maakuntalehden päätoimittajalle se ei näytä samalta kuin toisille. Kyllä. Hän oli se, joka kirjoitti tunneälystä.

Kenelle tätä oikein tehdään?

Karjalainen julkaisi tietoja, joiden mukaan Joensuun torin seuraavalla yögrillillä pyritään myymään alkoholia ja Kontiolahden sekä Liperin olevan maakunnan ainoat kunnat missä on maan keskiarvoa enemmän lapsia. Mutta mikähän unohtui tai mistä rumuudesta katsotaan hövelisti sivuun?

Jaa-a – Mitähän se tuostakin oikein tulee?

Johan kaksi vuotta vierähtikin, kun on viimeksi ollut asiaa Varkauden Waltterin koulun turvallisuudesta. Yllätyin – en olisi uskonut peräsavolaisen tuppukylän inssien sekä maikkojen riehaantuvan aidanrakennukseen – kakaroiden vartioinninhaikauskin olisi ollut yllätys, jos eivät olisi sanoneet y-sanaa.

Vai säätelisit sinä sitäkin mille naamani saa näyttää, – jos vain kykenisit

(Kuva: Jari Kähkönen) No, kylläpä ne tuonkin ruudun
yhteydessä ollutta tekstiä vahtivat – silloin liki vuosi-
kymmen sitten portfoliossa – ihan pää kenossa. Mitä
sitten? Viskasin vasun menemään; kalenterin käytin,
silppusin ja vaihdoin merkkiä sekä siirsin kotelot re-
pun kantoviilekkeistä mustaan jätesäkkiin irtaimis-
tovarastossa. Pitäköön kivaa jossain omassa somen
taskussaan – keskenään.

Hörpin kapakanpöydässä mustaa teetä hunajalla ja Jamesonilla, kun kirjoitin ajatuksen A 6 avolehtiööni. Pohjoiskarjalainen ei yksinkertaisesti kestä totisuutta, hiljaisuutta, eteenpäin menemistä sivuillevilkuilematta sekä suoran totuuden puhumista. Se on yleistys, muttei kuitenkaan täysin vailla perusteita.

Ylikurottajan kaupungin joukkoliikenne

Simpauttajan maakunnan, jossa sijaitsee myös Kivenpyörittäjän kylä; pääkaupungin nimi on Ylikurottaja, ja sen on näköinen joukkoliikenteensäkin. Viittaan Joensuussa JoJo-liikenteen 1-linjalla Niinivaaralla tapahtuneen linja-autonkuljettajan pahoinpitelyn hienotunteisesti ohi katsottuun taustaan.

"En minä ole sinun asiakkaasi", toksisen maskuliininen keski-ikäinen boomeri kiisti

(Kuva: Jari Kähkönen) No, on siinä sentään joku osuuskauppa jossain.

YLE:n Miika Koskela teki äsken nettijutun Reilaatireilaatin vuoroesimiehestä kauppapiiriä paikkaamassa rumalla puolella Helsinkiä. Keskustelussa yksi rasitti kriminaalipoliittisella suoltamisellaan ja toisista asiakas -sanaa oli väärinkäytetty. Sainhan minäkin lopulta sanani sanottua, mutta en suinkaan kaikkea.

Kyllä sinä nyt lasautit omille kintuillesi, Timo Vornanen

Virkavapaa poliisi, kansanedustaja Timo Vornanen sulostutti viikonloppua Facebook-päästöllä, joka olisi voinut olla hämmennys-salaliittohypoteesi istumatonta oikeusjuttuaan ennalta tärvelemään. Siitä kuitenkin tuli pelkkä julkkisklikkijuttu nettilehtiin kuin lopulta vahingoittaa vain häntä itseään.

Oman päättämättömyyden johdonmukaisen seuraamisen vaikeus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuussa ilmeni taas vaihteeksi häiriköintiä ja ilkivaltaa koulussa sekä kirjastossa ilta-aikaan. Mikään tapahtuneessa ei yllätä; uutta oli lähinnä röyhkeys, jolla pääsy kohteeseen tekonsa tekemään oli hankittu. Jätän sanomatta missä, koska nimet eli osoitteet ovat merkityksettömiä; ongelmat ovat yleispäteviä.

Louvresta sekä Mellunkylästä

Kiiman ja kateuden laki se on lampaillakin, pohdin istuessani jakkaralla kuullen YLE:n radiouutisista museojohtajan haastattelua ennen teenkeittoa. Louvren vartijat olivat nimittäin mokomankin asiantuntijan – vai sanoisinko vertaisen – arvioimana toimineet oikein. Helsingin Mellunkylässä taas räjähti kaasupulloja.

Oliko Holmström sittenkin enemmän uhri kuin roisto?

Eläkeläinen Kari Holmström, joka tunnettiin myös Securitas Oy:n Suomen pääkonttorin turvallisuuspäällikkönä; munasi itsensä pahasti puoliperseisessä henkilösuojeluoperaatiossa, mutta ei saa siitä syytettä. Johan on tämäkin yksi varsinainen jupakka ollut, jotten rumasti sano.

Allerginen ihmisille? Tavanomainen aikuistaito se on

Moiseen pohdintaan päädyin, kun kuuntelin vaihteeksi Ruben Stillerin juontaman Radio Suomen Pyöreän pöydän, jossa Maija Vilkkumaa – Juha Itkosen kysyttyä suomalaisesta etätyöinnosta – sanoi otsikkoni termin. Niinno; tämähän on perinteisten – onko ihmisihminen vai ei – välistä loputonta jauhamista.

On amatöörin niin jännä, että hyvä kun yönsä malttaa nukkua

Se oli tämä pressis, kun Turvallisuusalan neuvottelukunnan
kameravalvontajaoksen laatima kameravavalvontaopas julkaistiin.
Ei ollut tulossa yleislakia eikä rekisteriäkään valvontakameroista.
Silloinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero piti vastaanottopuhetta.

Niklas Joen nimellä on tuotettu YLE:n nettiin niin tekstiä kuin kuvaakin vaasanseutuisesta laavujen kameravalvonnasta. Se on ihan Englannin meininkiä; jos havaitaan asiattomuuksia, häiriökäyttäytyjälle huudetaan komentoja kaiuttimen kautta. Paitsi että oho eiku. Miten se nyt oikein menikään.

Heitähän tuputtamatta ja olettamatta, sillä et sinä tätä maakuntaa omista

Tiedostan sekä käsitän; luin Itäsuomalaisen kolumnisti Veijo Tuunasen kuvauksen isänsä elämästä. Tämä jätti jopa peltotyöt lähtien tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia, jos näki kulkijan. Se oli silloin ennenwanhaan; kukaan teistä ei elä tuota elämää, joten älkää yrittäkö vedota samoihin sääntöihinkään.

Joidenkin rauhaa ei näemmä saa rikkoa; rikosoikeudellinen suojakin on tehostetumpi

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on sitten taas havainne- tai aihekuva, joka esittää vain itseään.

Oikeustietäjää hämmentää; kuinka kunnianloukkaus on yhä rikos Suomessa? Josko MTV:n Rebekka Härkösen tuomionettijuttu Länsi-Uudeltamaalta toisi lisävalaistusta? Sitä ilmeisesti käytetään kaatopykälänä, koska muuten lain puutteet jouduttaisiin tunnustumaan ja edes olevinaan korjaavinaan ne.

No, saivathan ne nyt edes soitettua hätänumeroon

Kun luin kotirauhan rikkomisesta Sanna Antikaisen luona Outokummussa ja Joensuun Karhunmäen ”näyttävästä poliisioperaatiosta”, luulin hetken olevani reaaliaikamaailman sijasta Carelia – villi itä -romaanissa, jota Heikki Turunen ei kirjoittanut. Tämähän on jo ihan silkkaa kertomakirjallisuutta!

Oi jatkuvuus

Soittakaa Hectorin 70-luvun klassikko, Jatkuvuus, alkujaan Bowieta; kertsinsä on otsikkoni. Näin fiilistelen, kun omistan ajatuksen-pari Vierevänniemen uimarannan töhötyölle, järjestyksenvalvojalle roikkumassa metrovaunun ulkopuolella sekä Helsinki-Vantaan ”välikohtauksellekin”.

Aivan turhaa riskinottoa toisten bisneksen ja tienaamisen vuoksi

Lahden Sokoksella oli perjantaina keikka, toisinsi Iltalehden Riika Tauriainen sunnuntaina Hämeen poliisin tiedotetta, mutta päällepä lävähti – ties minkä vuorotuhoojan kädestä – vartijan työtä vähättelevä klikkiotsikko. Luonnollisesti keskustelu piti myös katkaista liian varhain, joten jatkan sitä tässä.

Absurdissa tilanteessa pidä naamasi pokerilla ja käyttäydy luontevasti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olisinkohan printti-Vaarojen Sanomia vai -Itäsuomalaista lukemassa kirjastossa, kun kulttuuripalkansaaja tuli puhelemaan – noin puolestavälistä seuraamani – 1.5 tuntia lyhyen lavarunoesityksen jälkeen. Kysyi; olinko ollut alusta asti. En ollut; sanoin vahinkoaltistukseksi, joka perustui luulooni heidän jo lopettamisestaan.

Kuin hölmö koira omaa häntäänsä jahtaamassa

Turvallisuus on myös nolaamiselta suojelemista; se muistui mieleeni Björn Borgin elämänkerran ennakkojutusta YLE:llä – ikäänkuin moinen ei olisi ollut itsestäänselvyys. Mitä? Kilpailimmeko me tosiaan joidenkin paskantärkeiden mikänomi(amkkien) ja turhamaisteri -avustajien kanssa?

Jyväskylän – Suomen Ateenan – auringonvalon loiste, osa 2

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaiketi rakennustyömaan ajoilta toimistomme lämpöpatteriin roikkumaan jäänyt patteritoimisen vartiokellon tarkastusavain, – se anakronismi, – kätköstään kuvattavaksi esiinvedettynä minun vasemmassa kädessäni. Aikansa kun siinä roikkuu; muuttunee reliikiksi?

Oijoi. Autaampi olisi ollut, kun en olisi kuunaan katsonutkaan Jyvä(ää)skylä-uutisoinnin häntään; joudunhan nyt käsittelemään sieltä löytyneen maaliskuisen nettijutun. Oli otettu yhteyttä juristiin; toivoen kaiketi selvennystä niin vartijan ja järjestyksenvalvojan erosta kuin PORA-JV:n sielunelämästäkin?

Myyrä – hejaheja, soittakaa The Wiren lopputunnari – vai – entä sitten?

Ruotsin julkisen palvelun, SVT:n, tutkiva ohjelma Uppdrag granskning, paljasti tällä viikolla maansa Securitakselta kolme epäilyttävää vartijaa, joista kukaan ei enää ole siellä töissä. Kahdella on alla ehdoton vaan ei vielä välttämättä täytäntöönpanokelpoinen tuomio Foxtrot-jengin kanssa huseeraamisistaan.

Ei ole Kontiolahti mikään onnela ja karjalaisuudestakin löytyy pimeä puolensa

Maakuntalehti kertoi sunnuntaina Liisa Yli-Ketolan bylinellä, että kylässä on rasismin aiheuttamaa pelkoa ja painajaisessa elämisen kokemusta. Sitä en ihmettele yhtään, sillä tiedostanhan toki missä sekä keiden keskellä asun – jokainen täällä on elävinään erillistodellisuudessa ja toivoo ettei itseen osuisi.

Jyväskylän – Suomen Ateenan – auringonvalon loiste, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen) Voimankäyttövälineitä kannettiin niin yleisön havaitse-
mattomasti, että saa kysyä onko niitä mukana enää ollenkaan.

Kylläpä nauratti Samuli Aaltosen ja Pauliina Puurilan juontaman YLE:n Radio Suomen uuden Koko Suomen radio -päivälähetyksen aikana. Siinä näet käsiteltiin Jyväskylän keskustan järjestyksenvalvontaa Riina Mäentaustan jutun perusteella. No, kai se sitten imagonrakennusta on tuokin.

Mene nyt sinne katselemaan, että saadaan laskuttaa

Persukansan edustaja Tomi Immosen Iltalehdessä julkitulleet lentokonetörttöilyn viimevaiheet antavat aihetta keskustella yksityisten turvallisuuspalveluiden laatu- sekä uskottavuusongelmista. Otsikkoni on aitoa nollarin kenttäjärkeilyä – kaksi viisaudenhelmeä liimattuina yhteen.

Oliko Sipooseen menijöitä?

Kaksi Helsingin poliisin kaikkivoipaa potkupukukonstaapelia teki sinikeltavalkoisella pikkupakettiautollaan äsken erään takavuosien klassikon – kyydityksen. Vaikka se oli suorastaan lastentarhan kiltti versio siihen nähden mitä vastaavissa saattoi menneisyydessä sattua, käräjät tuomitsi silti.

Turvallisuusalalle pitää pyrkiä ja päästyään kokea saavuttaneensa jotain säilyttämisen arvoista

(Kuva: Jari Kähkönen) Ensin ollaan sopivia, sitten tullaan opiskellen sekä harjoitellen päteviksi ja tämän jälkeen aletaan katsella kuinka urapolku urkenee. Menestyjällä on niin ammatti kuin myös mahdollisesti myöhemmin valitsemansa erikoisalankin tutkinto.

Teen toisen postauksen samasta aiheesta, mutten kutsu niitä sarjaksi. Ihan sama vaikkei kukaan – sen paremmin merkityksellinen kuin jonninjoutavakaan – tätä lue ja ainoa vaikutus on oma huvitukseni. Mutta; kun kerran lahtelaiset kansalaisaloitteellaan aloittivat, niin jatketaan sitten juttua.

Naiivi, kapeakatseinen ja riittämätön aloite, mutta on siinä jotain hyvääkin

Veitsientusiasti nuori toveri testasi pyynnöstäni lehtijuttua varten,
että kuinka vartijoille Poliisin tekniikkakeskuksen auktoriteetillä
kaupatut kevytsuojaliivit kestävät maailmassaan tavallisinta uh-
kaa. Huonosti. Seuraus? Hiljaisuus. Sisäministeriön poliisiosaston
ylikomisario soitti; ei anna haastattelua, mutta totesi koulutuksessa
jouduttavan nyt huomioimaan tiedon tulleen julkiseksi.

Jos tätä blogia luet, saatat olla tietämätön kansalaisaloitteesta tehdä vartijoiden toisen asteen koulutuksesta eli ammattitutkinnosta pakollinen. Hankkeessa on kovasti vähän mitään hyvää – lienekö sille käy kuin muinoin Vihreille Leif Salménin vaalitentissä – keskustelu lisääntyi hetkeksi, mutta siinä kaikki.

Jengi, reviiri ja karjalaisten itsekehu maakuntapäivän edeltä

Maksumuurin takaisesta taidekritiikistä päähäni jäi ote teoksen juonesta; oli muutettu Kainuuseen erakoksi, mutta ympäristökatastrofi toi äkkiä reviirilleen muita ihmisiä. Loppukesän mitääntekemättömyydessä katsoin uudelleen Hakiksen jengi -dokumentin. Sekä kuunlopussahan tuokin taas on, lehdestä luin.

Kotiinpäinveto

Mikä on ainoa SDP:n Kontiolahden kunnallisjärjestön syysurheilupäivillä harrastettu urheilujaji? Kotiinpäinveto. Soinismilla sanoen; sinulla on joko oma suunnitelmasi tai olet osa toisen suunnitelmaa. Enpä olisi tullut mokomaa ajatelleeksi ennenkuin harjoitin smalltalkkia Kontiolahti-päivistä autohuollossa.

Ei kiinnosta enkä toisin teeskentelekään

(Kuva: Jari Kähkönen) No, sulutushan se on toki tuokin. Ei ollut tekstissä
mainitussa paikassa ja on jo vuosia sitten raivattu pois sieltä missä oli.

Saavuin torille K-kaupan kautta. Olin palauttanut annetun kassillisen tyhjiä pulloja ja käyttänyt pantin pullolliseen Olvin Cola 2.0:aa, joka oli selässä crossbodyn rahtiruumassa. Istuessani penkille havaitsin heti auki olevan liikekeskuksen alaoven, joka olisi pitänyt sulkea jo vähintään puoli tuntia sitten.

Ihminen: Elä enemmän, tee vähemmän kontenttia – äläkä trollaa vaan opettele käyttäytymään

(Lähde: kuvakaappaus Meta/Facebook) Miksi tämä on tässä? No, kun
tuollainen nyt vain sattui jäämään käteen ja se jotenkin sivuaa aihetta.

Olinko tosiaan laittanut pöytälaatikkolistaukseen ”someitsesensuuri”? No, voihan omg ja vielä kvg:kin! Nimittäin; eihän tuon äärimmäisen teeskentelevän poseeraavaisen täysfeikin elämänmuodon harjoittajilla ole selkärankaa lainkaan. Se on nolo totuus, jos joku koettaa olla paras versio itsestään.

Tahtoi katsoa kulissieni taakse

Olin menossa ostamaan pahviin pakattua levy- ja rimakasaa, josta tuli piironki kuin nyt nököttää kirjoituspöydästäni oikealla. Halusin vatsavaivalääkettä; sitä silmälläpitäen olin ostanut jo pullovedenkin, kun apteekista poistuesssani jouduin yht’äkkiä keskustelemaan yksityisasiasta, jota kysyjän ei pitänyt tietää.

Hyvät karjalaiset, ruuti on jo keksitty – tuo teidän runopuheenne on pelkästään noloa

Hämmästyneenä luin Joensuussa painetusta, sanomalehdeksikin mainitusta Karjalaisesta, että te pidätte Joen yössä ”suohonpuhumiskilpailun”. Ettekö te tiedä sen olevan sota-aseena arvoton, koska ruuti on jo (aikoja sitten) keksitty? Kulttuurimuotona mokoma taas on jälkeenjäänyt ja yksinkertaisesti nolo.

Kokonaisulkoistus avuksi kaupalle – etsiväpalveluita kaikille

(Kuva: Jari Kähkönen) Stereotyyppinen turvallisuusalan keskikokoinen työkassi; saattaa
olla etsivänkin, mistä minä sen tietäisin.

Eihän tässä muukaan auta kuin bloggata. YLE teki taas vaihteeksi kaupan turvallisuushaasteita liputtelevan jutun, jota on toistanut koko päivän melkein tunnin välein uutislähetyksissään – alateemoinaan ”muotihuume” alfa-PVP – ja yrityslähestymiskielto, – jota vastustan. Eikä suo keskustella mediatilassaan.

Ka suattaapa tuo ollanni tahi olla olematta

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä on teille pikkukaupunkilaisille mielenosoituksen mallia.

YLE Mikkelin Enna Poutiainen teki jutun järjestyksenvalvojien pääsyn estämisestä yleisötilaisuuteen. Ei haastatellut sellaista, esihenkilöä, työnantajaa, turvallisuuspäällikköä, vertaista tai asiantuntijaakaan. Ka suattaapa tuo ollannii tahi olla olematta, kuulunee tähän kohtaan sopiva itämurteinen sutkaus.

Vai vielä neuvovat, että ”älä pistä silmään”

(Kuva: Jari Kähkönen)

Muistan koulujen alun vuoksi vastaanottaneeni kahdestakin eri medialähteestä – luullakseen – hyvää tarkoittavan neuvon välttää niin markettien halpisvaatteita kuin kallista blingblingiäkin. Jossain niistä joku taisi tosiaan suorasanaisesti möläyttää tuon silmäänpistämättömyys -läpän, luulen minä.

Tämä on tätä kaupan logiikkaa ja yksityisiä turvallisuuspalveluita

(Kuva: Jari Kähkönen) Tanskanen piti PKO:n vartiointisopimuksia ennen Reilaa täällä
Pohjois-Karjalassa.

Säälittävää. HOK-Elanto on maan isoin ja vaurain osuuskauppa, joka aloitti turvallisuuspalveluiden sisäistämistrendin. Nyt se antoi itsensä tulla nähdyksi säännöstelevän hintavaa lihaa satunnaisen anastuskierteen takia, mikä talttuisi muutaman harvan aktiivisen tekijän poistumiseen kierrosta.

Yksityisten turvallisuuspalveluiden paradoksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tulinpa ladelleeksi äskeisen yrityslähestymiskielto-yleisönosastokirjoitukseni loppulauseeksi – tai pikemminkin kappaleeksi – liudan attribuutteja, joiden epärealistisuuden tiedän liiankin hyvin. Sitten luin Hannu Pesosen YLE-jutun yksityisistä vakoiluyhtiöistä, joten päädyin otsikkooni.

Viileä veto, Ville!

Joensuun kaupungin valmius- ja turvallisuuspäällikkö Ville Leinonen vetoaa YLE Joensuun netissä kauppakeskuksiin, että ne poikkeuksellisen helletilanteen vuoksi lisäisivät istuimia tiloissaan ihmisten levätä. Se on erinomainen aloite, jota ei voi kuin kannattaa – vaan liekö niitä sitsejä siellä enää lainkaan.

Miten teillä on aikaa turhaan työhön ja rahaa tonnien vahinkoihin, mutta ei yövartijaa?

Joensuun Ilosaaressa on vesipuisto, jossa on – tänäkin kesänä – oleskeltu asiattomasti ja tehty vahinkoa. Muistan tapauksen jo vuosien takaa, kun vielä viitsin olla yhteisöpalveluissa – no, vasta eilenhän toimitusjohtaja Tuomas Kuoksa kehui puskaradiojulkaisua ”turvallisuusjärjestelynä”.

Uusi nasselaukku uusin merkein lisätty kokoelmiin

(Kuva: Jari Kähkönen) Merkeillä on aina oma sanomansa minun projekteissani. Men-
nessäni suutariin noutamaan ompelutyötä; palautin niin ison säkin kerättyjä pulloja,
että silkkana mielenoikkuna päädyin ostamaan tuon ylimääräisen kuvausrekvisiitan.

Olkalaukku on yhä aivan valtava asia Pohjois-Karjalassa. Tässä junttilassa mies ei voi vailla häiriköintiuhkaa käyttää edes yksiväristä asuun sopivaa Marimekko-olkalaukkua; käsitettä, jonka täytyy olla jo vanhempi kuin minä itse. Ihan sama stailasiko bisneslikeksi vai punkkariksi.

Journalistinen itse-epäily

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitenliene; mahtoikohan minulla olla edes housut
jalassa, kun iskin pokkarin jalustalle, otin rekvisiitan kameralaukusta
ja vedin ylle senpäiväisen arkipaitani asettuessani köökin ovenpieleen?
Itselaukaisu sekä sommittelu jälkeenpäin kuvankäsittelyohjelmassa.

Syystä, että pari edellistä tekstiä on mennyt taviksien tyhmille mielipiteille naureskeluun netissä, mikä ei edes osoittautunut kovin suosituksi – otetaan seuraavaksi pöytälaatikkolistauksesta vanha luonnosotsikko. Mahdanko näyttää talon vakituisesta työhevosesta minkäkinlaiselta ”pienlehden tekijältä”?

Kasvata itseäsi – opi ottamaan paikkasi yhteisössä – älä tuputa, häiriköi tai syrji

(Kuva: Jari Kähkönen)

Voi viulu näitä nettikeskusteluja. Ei kiinnosta vanha kaunasi tai painolastisi. Älyä olevasi erillinen olento oletusarvoisin elämisen sekä itseilmaisun oikeuksin, mutta niin olen minäkin. Vaikka olemme samassa tilassa, ei meidän silti tarvitse olla kavereita. Vastaväite ei ole kiinnostuksen merkki, höpsöliini.

Kenttäsika en enää ole ollut aikoihin, mutta kyllä silti yhä kehtaan

Olen minä joskus Helsingin vaiheeni aikana säännöllisen epäsäännöllisesti tavannut ja tuntenut – niin pinnallisesti tosin, että lainausmerkit sietäisi ympärillensä – erään Seppo Vesala -nimisen miehen. Oli tuolloin Keskustan eli Eteläisen konstaapeli, voimankäyttökouluttaja ja Kontrollin toimittaja.

Mielenkiintoinen viestinnällinen sekasotku poliisiampumisesta

Helsingin poliisi ampui lauantaina miehen Alppiharjussa, jota kaikki kuitenkin sanovat Kallioksi. Kohdehenkilön oletetaan olleen joko huumeiden vaikutuksen alainen tai psykoosissa ja niin väkivaltainen kuin uhkaavakin. Mutta sitten meni vaikeaksi, kun ensin poliisi viesti yhtä vaan nyt syyttäjä toista.

Ulkosuomalaiskiinnostusta ja kaikuja menneisyydestä

En tiedä; mikäliene julkiselle mielipidepalstalle nimellään kirjoittamisen lieveilmiö, mutta huomasin myyntiraportissa pari uutta riviä. Samapa oikeastaan, vaikka ymmärränkin nyt paremmin miksi pseudonyymi tai anonymiteetti voivat olla tarpeen. Julkinen mielipidevaihdanta saattaa alkaa tuntua kuormittavalta.

Rakastaa vihata

Onneksi minut on tänään lähes täysin unohdettu. Se on ensiajatukseni, kun nyt katson tuota luonnosotsikkoa; otin sen pöytälaatikkolistaukseen YLE:n Maailman Paras Tarja Turunen -podcastin kuuntelun kestäessä aiemmin tänä vuonna. Vertailukohde olkoonkin ehkä hullunkurinen, mutta saatan kyllä silti samaistua.

”Miks tää Kontiolahti on niin paska paikka” – tai – ”Vain Kontiolahdessa”

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingissä ei paljon kuikuilla, morjestella tai tarinoida.
Sen maaltamuuttaja saa vielä sinne saavuttuaan oppia.

Otsikon antoivat minulle kaksi tuntematta jäänyttä murrosikäisiltä vaikuttanutta poikaoletttua, jotka heittelivät palloa popmusiikin soidessa, kun ohitin heidät vastaamatta toistuviin tervehtimisyrityksiinsä tai edes katsomatta päin. Voivoi kasvavan lapsen tuskaa. Hah-hah-haa. Ette te ole saamassa minulta huomiota.

Poliisin ylenkatse – mitä vain, jottei turvallisuustyöntekijä näyttäisi toimijalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva siitä kuinka
asiat olisivat voineet olla ennenvanhaan.

Yksityisellä turvallisuusalalla on antisosiaalisia kukkoilijatyyppejä, jotka ovat kyllä mielettömän itserakkaita, mutta samoja ei kiinnosta juuri lainkaan oma osaaminen tai ammattitaito. Sopii vähän liiankin hyvin kuvaan, jottei tiedetä mitään historiastaankaan. Poliisin ylenkatsetta pidetään itsestäänselvyytenä.

Tampere alleviivasi muutosten välttämättömyyttä

Monastiko jaksan kirjoittaa olennaisesti saman tekstin uudestaan? Ettei voi toimia jatkuvasti alimiehityksessä, johtamatta, itse silloin ja siinä keksityllä taktiikalla sekä 30 vuotta sitten ajan tasalla ollein voimankäyttövälinein. Aiheeni on siis kahden tappelijan kiinniotto Tampereen rautatieasemalla.

Tökeröyttä kaikenaikaa, -ikää ja välineissä, osa 2

 En tiedä – monastiko jo olen naputtanut riviä yhteentörmäyksestä esiteinin kanssa. Itse aloitti nimitellen, pahensi jättäen sanomatta nimensä+pronomininsa sekä kärjisti poliisitehtäväksi osoittelemalla älypuhelimellaan ”väkivallasta” huutaen. Ei tosiaan ollut mitään sanottavaa internetille.

Ja mitähän tekin sillä maalittamisen kiellolla sitten tekisitte?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei. Ei. Ehdottomasti ei. Niin kutsutun maalittamisen kriminalisointi on tarpeetonta, koska ei ole keskusteltu kuinka iänkaikkiset julkinen kehottaminen, yllytys, avunanto, tekijäkumppanuus ja vast’ikäinen tiettyjen rikosten valmistelu osoittautuivat riittämättömiksi. Häh? No, koska Sunnuntaisuomalainen.

Tökeröyttä kaikenaikaa, -ikää ja välineissä

 Se on taas tämä aika vuodesta. Ventovieraatkin alkavat puhua toisilleen, kun katukuvassa näkyy muka uusia kasvoja ja kesän ulkopuolisen ajan suljettuna olleessa palvelussa on ruuhkaa. Käykin helposti niin, että puolessatoista tunnissa saa puhua enemmän kuin normaalisti viikossa.

Miksi turvallisuusala syleilee hyväksikäyttäjäänsä ja pokkuroi halventajaansa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se oli urhea yksilö, joka kesti kanssani kaiken muun, muttei
kyykistymistä maiharin sivutaskussa irtaallaan.

Jos otamme tosissamme väitteen, että yksityisellä turvallisuusalalla on niin olemassaolon oikeus kuin menestymisenkin mahdollisuus; jäljelle jää kaksi ongelmallista henkilöryhmää, joille pitäisi tehdä jotain. Ne ovat ulkoiset toimijuuden kiistäjät ja sisäiset vallantäyteet eli tärkeilijät.

Kohtaanto-ongelma – yksilöiden yhteiskunnan viimeinen suuri yhteinen kertomusko?

En perusta uutisoinnista, joissa työmarkkinoita kuvaillaan joko maantieteellä, nimikkeellä tai numeroilla. Itse k-sanasta taas en taida kirjoittaa mitään kaunista. Tee äläkä puhu; jos ei vakuuta toimintatavallaan, kohtele kunnolla eikä maksa toden arvon mukaan, ei oikeasti tarvitse lisää työntekijöitäkään.

Miksi noiden kanssa ei vain yksinkertaisesti voi keskustella

Onhan tässä tullut maanpyllistyksestä ja asepalvelijuudesta eräätkin tekstit naputettua vuosien mittaan. En enää välitä lukea enkä kirjoittaa kummastakaan, mutta Karjalaisen Terhi Nevalaisen kolumnin jälkeen voin tuskin muutakaan kuin avata tekstinkäsittelyohjelmasta aanelosen Times New Romanin neljätoistaisella.

Ei ole ilmaista lounasta eikä keskustelualustaakaan julistaa mitä ikinä haluaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Ampumarata-, jeeppimekaanikko- tai lomakassi pienen täydel-
tä kaupallisuusmetaforaa.

YLE:n MOT-toimitukseen kuuluvaksi oletettu Jouni Munukka oli tekevinään nettijutun poliisiväkivallasta käräjätuomion ja virkamiesoikeudellisen menettelyn ratkaisun perusteella. Vaan erifontin viimerivilläkö se olennainen tulikin? Lainaan:"Onko sinulla juttuvinkki poliisin toiminnasta? Ota yhteyttä //." 

Ei tämä maailma niin toimi

Tätä ne eivät soittaneet keikalla. On sitten Youtubesta, jos joku ei itse tajunnut. Krediitit: Giant Robot ja Stupido Records

Kirjoittaisiko vielä kerran yksinäisyydestä, täysin loppuunsahatusta aiheesta? Pakkotervehtijä, joka ei ole esitellyt itseään ja kenen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä; tuppaa toisinaan yrittämään smalltalkkia esimerkiksi säästä. Mikä oikeus kenelläkään on olettaa ovelleen tultavan tarinoimaan halutessaan?

Hyväuskoista, hyväuskoista

Vantaan sellimurhaoikeudenkäynnin istuntouhoilu sekä moottoripyöräpoliisia päin tahallaan ajamisesta antavat aihetta arvostelulla viranomaisten itsetyytyväisen hyväuskoista kehittymättömyyttä. Saa tosiaan sanoa, että onneksi ei käynyt pahemmin. Joensuun "joukkotappelu"? Nauru ja pieru.

Kevätkatsaus

Kevät toi-kevät toi skeittarin, kevät toi-kevät toi narkkarin, kevät toi kulmille spurgunkin ja paikalle stevarin; näin rallattelin joskus itsekin mukaellen Kipparikvartetin Muuraria, kun kyseiset urbaanin ympäristön ilmiöt olivat ajankohtaisia. No, kevätilmiötpä ne ovat Kontiolahden kirkonkylässäkin, näemmä.

Elämällä se elämä selviää, sanon minä

(Kuva: Jari Kähkönen) Kai tuoltakin on tänään joku päässyt, valmistunut
tai saanut päästötodistuksen.

YLE-kolumnisti Roope Lipasti on oikeassa, että käyttäytyminen -oppiainetta ei ole; yleisen elämänviisaudenkin hienovarainen taritseminen tuotti pahemman kerran sattumanvaraisia lopputuloksia. Kyllä löytyy myös – niitä hyviä tyyppejä – sujuvia esiintyjiä, jotka eivät osaa mitään eivätkä tee puolta siitäkään. 

Lisää provokaatiota tai möläyttelyjä ei enää kaivata, Kaarina Karhapää

(Kuva: Jari Kähkönen)

(Karjalaisen netti 26.5.25 sekä printti 27.5.25) Olehan opettamatta sallitun ja kielletyn rajaa muille, kun et näemmä tunne sitä itsekään. Suomessa saavat kyllä kantaa puukkoa muutkin kuin vain koulutettu ja valtuutettu työntekijä, jos se on ehdottoman välttämätöntä työtehtävän vuoksi.

Sarjanäpistelijä keppihevosena

(Kuva: Jari Kähkönen) On se – ei Juankosken – vaan joku S-Market, nyt kuitenkin.

Juankosken S-Marketissa käy sarjanäpistelijä, raportoi YLE Kuopion Pekka Niiranen. Häkellyttävän laajassa nettijutussa ei mainita mitään vartioinnista – sen kuulin vasta Radio Suomen iltapäivästä – kahdesti, sivulauseessa. Onpa ”niputtamisella” ja...tädää...yrityslähestymiskiellolla kiehtova keppihevonen.

Menikö tunteisiin?

On se ihminenkin nykyään kummallinen – lyhytjänteinen, viihteenkaipuinen ja pinnallinen – olento. Ollen täysin vailla eloonjäämisen haasteita tai edes todellisen elämän ongelmia – se härnää päätoimekseen toisia hupia saadakseen. Ei, ei siis todellakaan mene tunteisiin – sinä turhake.

Melko todellisuuspakoista menoa

Haluat siis olla turvassa, kun osoitat mieltäsi? Valitettavasti et tunne ihmisluontoa ja tanssahtelet – kaunayhteiskunnasta karanneen – turhan ellei turmiollisen – kulttuurisodan ympärillä. Sitä on tänään tietoverkko täynnä; metodina provokaatio ja päämääränä tienaaminen eli julkkikseksi pääseminen. 

Tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

YLE Areena tyrkytti minulle Vakoojat-podcastin jälkeen Luomiskertomusta Markus Nummen Käräjistä. Lääninetsivähahmon luonnehdinta pedantiksi, besserwissermäiseksi, omaa merkitystään korostavaksi ja siten myös koomiseksi puhutteli oudosti. Tämähän on tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa.

Vaihdoitte sitten ihan umpihaalareihin ja selkäpainatuksetkin vaikuttavat nyt isommilta? Niin sekä KST:n auto on nähty!

Joensuussa oli ihan tavallinen kauppalauantai. Nautin Coffee Housessa ison kupin mustaa teetä hunajalla, niin valko- kuin tuplaasuklaisetkin cookiet sekä kävelin Torikadun poikki Isoon Myyhyn istuen pääkäytävän ympyräpenkille. Odotin viitsimystä taivaltaa kohti elokuvateatteri Tapion lippukassaa.

Liian kevyt asiantuntijoille, liian raskas rahvaalle

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ah, kuinka tiedostankin keskeisimmän vaivani ajattelijana ja kirjoittajana – ei ylipäätään moisiin puhteisiin omistautumiseni eikä pitkäsanaisuutenikaan – vaan suuntaamisen vaikeuden. En kelpaa sen paremmin asiantuntijoille kuin rahvaallekaan, mutta mitä sitten? Etsi sinä mielihaluasi vaikka tekoälystä.

Vihakurssi ajanilmiönä

Vai alkoi vihavalmentaja YLE:n Perjantai -mikrodokumentissa markkinoida negaamalla; kutitellen, että josko vastapuolessa olisi piileviä tunteita, joita tökkien saisi reaktion ja – ennenkuin itse mitään huomaakaan – ostikin jo tarjolla olevan opin paremmasta elämästä. Jos siis tarvetta ei ole, se luodaan.

Uhmakkaan omaehtoinen – kunnes menee henki

(Kuva: Jari Kähkönen) Kakarat olivat niitanneet tuollaisen puuhun niin kutsulla Urheilukeskuksella.

Tässä päivänä eräänä olin vajaa kiintiöstäni asianmukaista viihdettä ja ajauduin katsomaan jotain Black Lives Matter -liikkeen kunnian päivien kuvausta tai aktivisteille suunnattua feel good -elokuvaa. Sain aihetta muistaa Eric Garneria, Rayshard Brooksia ja George Floydia uudemman kerran.

Kuuluuko tämä vartijan työtehtäviin ja miten ihmeessä siitäkin olisi selviydytty?

Olen koettanut keskustella Malmin epäillystä joukkoraiskauksesta muiden mediatilassa, mutta turhautunut pahemman kerran ainoaksi evääksi annetusta pelkästä tuomiojutusta, joka arvailuttaa enemmän kuin lisää tietoa. On siellä – kai sitten – paikalla ollut – väitetysti vartijakin.

Selkeä viesti

Katseltuani Kulttuuricocktail Livestä keskustelun Reidar Särestöniemen satavuotisnäyttelystä ja elämänkerrasta panin työpöydän muistilappukuutioon ylös sanaparin ”selkeä viesti”. En tästä suuremmin pidä, mutta onhan hänenkin elämänkohtalollaan yhtymäkohtia itseeni. Kuka saa menestyä sekä miksi?

Kaksinaamaiset ”ystäväni”, jotka tervehtivät vaikka väkisin tai alkavat jopa seurata

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva tyypillisestä täkäläisestä järvisestä hiekkauima-
rannasta, jolla tässä kirjoituksessa käsitellyt asiat eivät tapahtuneet. Vaikka toisaalta;
jos alaikäisen juhlapyhä- ja teemapäiväkännäyksen katselu huvittaisi, eiköhän sitä
tiettyinä kellonaikoina tuoltakin löytyisi. Ei huvita. Sellaista olen nähnyt tässä elä-
mässä aivan tarpeeksi.

Olinpa kerran kävelyllä ilta-aikaan muuan työstä vapaan päivän päätteeksi. Näin yksinään autiossa paikassa seistätoljottavan nuoren jo kymmeniin metreihin. Hieman myöhemmin ohitin pallopelaavan kolmikon, joista yksi alkoi morjestella – neljästi se jaksoi yrittää, vaikken vastannut kertaakaan. En edes katsonut päin.

Kassitarkastukset

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa kirjastokassi iso, 60 litraa.

Vähittäiskauppa on ikävä ympäristö viettää pidempiä aikoja, koska siellä vallitsevat järjenköyhyys ja tarve niin pomottaa, päteä kuin yrittää olla totta itseään fiksumpikin. Kuka tässä oikein koettaa kenellekin mitään myydä, saa aina aika-ajoin kysäistä, eivätkä ne ikinä tajua puhuttavan ironisesti.

Aika häilyväiset luonnoltaan sekä kovasti rajallinen riemu

Iltakävelyllä silmiini sattui ilmoitus EU:n ja hyvinvointialueen rahoittamasta sekä sosiaalialan järjestöjen toteuttamasta Askel-hankkeen aloituspalaverista. Olin myös lukenut Herman Raivion Turvatonta tilaa, katsonut TV 1:den Hitler-dokumentin ykkösosan ja kuunnellut Iltalehden Narsisti-podcastin.

Heili telinejakeluun Kontiolahdessa, Liperissä ja Outokummussa

Kuinka Joensuussa ilmestyvää Karjalan Heili -ilmaisjakelulehteä – minkä vuoden 1970:sestä synnystä huolimatta, olemassaolostakin tulin tietoiseksi vasta tällä vuosituhannella – jaetaan kyläksi nimetyssä kunnanosassamme ihan miten sattuu? Täällä on siirrytty telinejakeluun – kustannussyistä.

Ärsyttämisessä on fifty-sixty tsäänssi, ettet tykkääkään saamastasi huomiosta

(Kuva: Jari Kähkönen) Ihmiskontaktin ja kohtaamisen tarve voi käydä
niin suureksi, että toisia aletaan ärsyttää tarkoituksella.

Olipa kerran työyö; piirivartijana pidin luvallista taukoa tehtaanportilla mikroaaltoeinettä naamaani työnnellen, kun sen vuoroesimies poistui paikalta. En yhtynyt tervehdyskuoroon, kosken kyennyt; hän pysähtyi, kääntyi takaisin sekä katsoi päin. No, – sanoinpa sitten minäkin, – kun nielaistuani sain taas puhutuksi.

Taisivat näyttää keskisormea eli pääoman arvonlisäys on iloinen asia

Laakkosen kiinteistöjohtaja Heikki Turunen livautti keskiviikkona YLE Joensuun haastattelussa Centrumin katolta poistetun nuoria jo viikko sitten, mutta selitteli ettei siellä hyppimiselle ilkivaltaa tehden – niinkuin tällä viikolla – muka voi tehdä mitään, koska pelastustie. Uutisointi oli pettymys.

Johdettavana olemisen osaaminen – totaalisen maanpuolustuksen kaikki kaikessako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin on tapana kirjoittaa havainnekuva, jos se ei liity
mitenkään tekstiin, jonka päällä tai seassa on.

Reservin kapteeni, eläkeläinen Sauli Niinistön siteerataan sanoneen Reserviupseerikoulun 105-vuotisjuhlissa oppineensa eniten johtamisesta ollessaan toisten johtamana. Mokomakin oraakkeliviisaus tarkoitti jokaisen tulevan myös osata olla hyvä alainen ja jottei moinen olekaan ihan helppoa.

Elämän tarkoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asiayhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Olin jo tehnyt muistiinpanoja Karjalaisen yömajajutusta sosiaalisesta syrjäytymisestä, avun vastaanottamishaluttomuudesta ja YLE:ltä Harto Hännisen iskelmäeksotiikkaväitöskirjasta. Pohdinnat tiivistyivät, kun uutiskierrossa alettiin jauhaa työttömien sanktioiden kiristämisestä.

Taiteilijuuspohdinta

Pohdinpa tässä omaa taiteilijuuttani, kun tuo sulan veden aika nyt näyttää taas kerran olevan tulollaan. Litskasin näet oikean jalan sisäsandaalillani kauden ensimmäisen muurahaisen, kun moinen ilmaantui näkösälle. Housujenlahkeiden suita saa myös harjata säännöllisesti, koska kura roiskuu.

Kännykän kasvattamalla on internetin mittainen typeryys

Jonathan Haidtin Ahdistunut sukupolvi -kirjan mukaan kännykän kasvattamien sukupolvien lapsia ylisuojellaan reaali- ja alisuojellaan virtuaalimaailmassa. Tämä taas teki heistä ennätysmäisen ahdistuneita, pelokkaita, masentuneita, hauraita sekä etenkin ihan töhöjä sosiaalisesti. Ai sekö niitä vaivasikin?

Ette te tainneet – oikeasti – koskaan pitää turva-alaa yhtään minään, ettehän?

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko joskus jossain olleen "kaunis aikakausi",
jona eväät, avaimet ja vartiointivälineet olisi kannettu tälläisessä työhön
ilmoittautumispaikasta tekemispaikalle? Ei muuten ollut. Kuva on lavas-
tettu.

Pohdinnan alkuunpani – YLE:llä romanien patriarkaksi tunnustautuneen – mikkelinseutuisen Allan Valentinin käyttämä – äärivanhanhoillisuudessaan lähinnä 1960-luvun koulukodille lemahtava – yhteiskuntakelpoinen -sana. Pitikö yleisö oikeasti yksityistä turvallisuusala ikinä minään?

Absurdiuden suurmiehiä, osa 2

Useilla absurdin suurmiehillä on joku piiloagenda. Tietoverkossa ei tosin aina saa selvää myydäänkö, puuhastellaanko, saarnataanko vai kerjätäänkö huomiota eli etsitään kavereita. Kaikki on mahdollista ja voi viulu kun sen piti vielä tapahtua juuri minun edessäni. Hamunnevat valtaa sekä merkityksellisyydentunnetta?

Antimanosfäärinen kiistakirjoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Pikkukakaroilla on liian kiire päästä leikkimään
aikuisten leluilla omista rooliristiriidostaan aiheutuneiden levottomuu-
den- ja epämukavuudentunteidensa takia.

Vai kutsuvat – kertaakaan saamattomat ja yhdessäasuvien parisuhteessa olemattomat – höpelöt pikkupojat internetin majaleikkiään manosfääriksi? Bregmanlaisittainhan Kärpästen herra tuomitaan juopon kirjoittamaksi ihmisyyden mustaamiseksi, mutta kyllä Goldingilla taisi silti joku pointtikin olla.

Kiittele sinä siinä itse itseäsi vain

Odotellessani aamuteeni hautumista; kuuntelin YLE Joensuun radiouutiset keskellä Kuopiosta juonnettua Radio Suomen alueellista aamulähetystä. Jäähallissa oli ollut eilen illalla läheltä piti -tilanne, kuten toki tajusin heti itsekin; jos en tällä praktiikalla tunnistaisi palokelloa, olisin melko turha äijä.

Absurdiuden suurmiehiä, osa 1

Pöytälaatikkolistauksen luonnosotsikko oli inttäminen, mutta mulkkasin sen toiseksi tympäännyttyäni perusteellisesti viimeisimmän parasosiaalisen kokeiluni alustan huonoon keskustelukulttuuriin. Absurdiuden suurmiehet elävät tässä samassa maailmassa kuin me muutkin, myönsivätpä tai ei.

Olipa Kerran yövartija, josta tuli poliisi ja pianpa jo sanottiinkin Sen Pituinen Se

(Lähde: Youtube.com/aguilera productions) Päättele 

itse, että miksi tämä "kirjastopoliisi" ei enää ole 

olemassa.

Myönnän – kirjaston sisä- tai omapoliisi on vitsi – muistanhan 90-luvun Seinfeld-sarjan, jos vaikka vain ohimennen. Surffasin tv-kanavien välillä; tai näin vilauksen vanhusten ruudulta olohuoneesta, kun olin menossa eli palaamassa tekemästä jotain paljon kiinnostavampaa. Vaan kun Sinimusta liike sekä Helsinki.

Julkkis!?

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asia-
yhteys on joko sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Kiitos vaan YLE-kolumnisti Aleksis Salusjärvi; juuri tuota sulan veden aikaista arkeani surkeuttavaa tosiasiaa en olisi välittänytkään kohdata, vaikka kai minä olin sen periaatteessa aina tiennyt. Myös Pirren Visa Koiso-Kanttilan Huostassa-dokumentissa kuvaama nuorelle hokeminen kosketti.

Jyväskylän järjestyksenvalvontakokeilu ja Helsingin poliisin johtaminen

Ketä kiinnostaa Jyväskylän järjestyksenvalvontakokeilu ja johtaminen Helsingin poliisilaitoksessa? Etäinen kapulakieli karkoittanee tänne eksyneet satunnaiset uteliaat, viihdettä tylsyyteen tai...voi apua...ystävää yksinäisyyteenkin kaipaavat. Että siitä sitten vain substanssipostausta vääntämään. Kivakiva.

Kuinka ihmeessä tuo osoite olisi muka voinut olla vihreä?

Entinen presidentti Tarja Halonen on – täysin syystäkin – yhä oikeutettu Tasavallan presidentin turvavartioston eli käytännössä Helsingin liikenne- ja erityispoliisin konstaapelien henkilösuojeluun. Mutta lauantaina Naistenpäivän marssilla, puheiden aikana, tapahtui silti pari aika pahaa töppäystä.

Kärkkäys, naiiviteetti ja tyhmyys

Minä luen paljon. Äsken tartuin Leinon vanki Boris Björkelundin Stalinille menetetyt vuodet -kirjaan, joka oli loputtoman rikas aarreaitta vaikka mihin ihmisyyden kysymykseen, mutta sieltä tuo otsikko piirtyi työpöydän muistilappukuution päällimpään lehteen. Kyllä NKGB/MGB löysi ja Gulag opetti.

Halveksunta

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitenliene; olikohan tuonkin projektin takana ensisijassa aatteellisuus vai pilattiinko hyvän veskan kansi huonolla brodeerauksella, mitä ei sellaisenaan kehdannut käyttää?

On se ihmisluonto sitten veikeä. Joillain yksilöillä on sujuva kyky olla yhtä mieltä jokaisen edessään olevan kanssa, nauraa tätä selkänsä takana ja olla olevinaan mukana niin kauan kuin kyseessä on oma etu/pelkää saavansa selkäänsä. Onko hypersosiaalisuus sittenkin hyperrasittavuutta? Hyvä kysymys.

Hyväkin viesti voi jäädä julkaisematta

Hyväkin viesti voidaan jättää julkaisematta, jos YLE-sensori on sitä mieltä, että kirjoitettu oli jo aiemmin sanottu tai ei muka liity aiheeseen. Johan on pokkaa; vaatia nyt ilmaistuotoksilta alkeellista julkaisukelpoisuutta enempää. Mutta; sellaistahan se elämä vain on – epäoikeudenmukaista.

Vaikean paikan edessä – mutta enhän minä nyt tuollaistakaan sikailua katsele

Tämänilmansuuntaisen lehden henksu teki koskettavan jutun kahdesta elämänkolhimasta, jotka löysivät polullaan toisensa. Koska haastateltavan ihmisarvoinen kohtelu on minulle sydämen asia, oli melkoinen tälli nähdä toisen heistä arkaluontoiset henkilökohtaiset tiedot karanneina nettiin jutun kautta.

Kahdessa aivan eri maailmassa

”Onko joku hätänä?” se keksi sitten kysyä. Olin seisahtunut vain hetkeksi pihalle varmistamaan sähköisen avaaja-sulkijan vetävän liikuntaesteisen läheisen oven kiinni, jotta saan kannetuksi lehtipaperikorin sisällön keräysastiaan. En vastannut ja mainitsin kysyjää pöljäksi ihan hiljaa vasta hetken päästä yksinollessani.

Kunnoton kuorisuoja ja puuttuva piiri

(Kuva: Jari Kähkönen) Täkäläisittäin liikerakennukset tapaavat olla sitä miksi ne kerran
vuosikymmeniä sitten rakennettiin.

Ilomantsi Cityn apteekki on tätä kirjoitettaessa keikattu toista kertaa. Se saa ajattelemaan kitumalla kuolevien karjalaistaajamien turvallisuutta, joissa pyörinee sama haluttoman-saamattoman-mitääntekemättömän kenkku kierre kuin kaikessa muussakin täälläpäin. No, eivät ne aivan toivottomia ole, sentään.

Hätäkeskuspäivystäjätkin putoavat vielä takaisin maanpinnalle

Olen tässä jo pidempään ihmetellyt, että mikä hiton kyselytunti hätäilmoitus oikein nykyään on, mutta selvisihän tuokin sitten Radio Suomen Päivässä toimittaja Rasmus Montosen haastatellessa ylipäivystäjä Laura Jalasharjua. Vai vielä vastuuviranomaisen laatima kysymyspatteristo, hah-hah-haa.

Joukkoliikennepoliisista, taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva maaseutuisen syrjäkylän kootuista huvituksista.

Olen säännöllisesti pitänyt pilkkanani erikoistuneen joukkoliikennepoliisin käsitettä Suomessa. Näin siksi, että yhtäältä sen tarvetta ei olla näkevinään, toisaalta kukaan ei moista rupeaisi järjestämään ja kolmanneksi voi olla vain yksi yhteinen jaettu poliisi...Oho...Eiku.

Asuntojen lyhytvuokrauksen voisi vallan mainosti kieltää kokonaan

Yksinkertaista: ei voi olla hotellin tuloja ilman hotellin velvoitteita. Yhtä yksinkertaista on, että miksi näin yritetään siitä huolimatta – tarkoituksella ja tieten – tehdä. Koska voitontavoittelu. Jos pääoman arvo ei koko ajan lisäänny, sen katsotaan vähenevän. Mikäli kapitalismissa on luonnonlakeja, tämä on sellainen.

Kulkee kuin virraton sähkömopo vailla ajajaa lumisen polun reunassa pakkasella

Olin tässä iltana eräänä tulossa kaupasta; näin toisellapuolen tietä harmaan tai hopeaisen kolmipyöräisen sähkömopon, jonka tavaratelineellä oli kävelykeppi ja jalkatilassa kuljetusvaljaat ilman ajajaansa. Mitä ihmettä? Eikai jossain harhaile tai ole lumikinokseen tuupertunut liikuntaesteinen eksynyt vanhus?

Poliisi-itsemurhat

(Kuva: Jari Kähkönen) Tätä vanhaa kuvituskuvaa Kilon poliisin ulkoseinästä en muista
vähään aikaan missään käyttäneenikään.

Haluan tänään poikkeuksellisesti aloittaa selityksellä, sillä käsittelen kahta äärimmäistä tragediaa, joissa molemmissa on kuollut ihminen. Valitettavasti kirjoitus on välttämätön yleisen edun vuoksi; siispä kukin ymmärtäköön, etten nyt erityisesti viittaa hänen rakkaaseensa enkä loukkaakaan yhtään ketään.