Kassitarkastukset

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa kirjastokassi iso, 60 litraa.

Vähittäiskauppa on ikävä ympäristö viettää pidempiä aikoja, koska siellä vallitsevat järjenköyhyys ja tarve niin pomottaa, päteä kuin yrittää olla totta itseään fiksumpikin. Kuka tässä oikein koettaa kenellekin mitään myydä, saa aina aika-ajoin kysäistä, eivätkä ne ikinä tajua puhuttavan ironisesti.

Aika häilyväiset luonnoltaan sekä kovasti rajallinen riemu

Iltakävelyllä silmiini sattui ilmoitus EU:n ja hyvinvointialueen rahoittamasta sekä sosiaalialan järjestöjen toteuttamasta Askel-hankkeen aloituspalaverista. Olin myös lukenut Herman Raivion Turvatonta tilaa, katsonut TV 1:den Hitler-dokumentin ykkösosan ja kuunnellut Iltalehden Narsisti-podcastin.

Heili telinejakeluun Kontiolahdessa, Liperissä ja Outokummussa

Kuinka Joensuussa ilmestyvää Karjalan Heili -ilmaisjakelulehteä – minkä vuoden 1970:sestä synnystä huolimatta, olemassaolostakin tulin tietoiseksi vasta tällä vuosituhannella – jaetaan kyläksi nimetyssä kunnanosassamme ihan miten sattuu? Täällä on siirrytty telinejakeluun – kustannussyistä.

Ärsyttämisessä on fifty-sixty tsäänssi, ettet tykkääkään saamastasi huomiosta

(Kuva: Jari Kähkönen) Ihmiskontaktin ja kohtaamisen tarve voi käydä
niin suureksi, että toisia aletaan ärsyttää tarkoituksella.

Olipa kerran työyö; piirivartijana pidin luvallista taukoa tehtaanportilla mikroaaltoeinettä naamaani työnnellen, kun sen vuoroesimies poistui paikalta. En yhtynyt tervehdyskuoroon, kosken kyennyt; hän pysähtyi, kääntyi takaisin sekä katsoi päin. No, – sanoinpa sitten minäkin, – kun nielaistuani sain taas puhutuksi.

Taisivat näyttää keskisormea eli pääoman arvonlisäys on iloinen asia

Laakkosen kiinteistöjohtaja Heikki Turunen livautti keskiviikkona YLE Joensuun haastattelussa Centrumin katolta poistetun nuoria jo viikko sitten, mutta selitteli ettei siellä hyppimiselle ilkivaltaa tehden – niinkuin tällä viikolla – muka voi tehdä mitään, koska pelastustie. Uutisointi oli pettymys.

Johdettavana olemisen osaaminen – totaalisen maanpuolustuksen kaikki kaikessako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin on tapana kirjoittaa havainnekuva, jos se ei liity
mitenkään tekstiin, jonka päällä tai seassa on.

Reservin kapteeni, eläkeläinen Sauli Niinistön siteerataan sanoneen Reserviupseerikoulun 105-vuotisjuhlissa oppineensa eniten johtamisesta ollessaan toisten johtamana. Mokomakin oraakkeliviisaus tarkoitti jokaisen tulevan myös osata olla hyvä alainen ja jottei moinen olekaan ihan helppoa.

Elämän tarkoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asiayhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Olin jo tehnyt muistiinpanoja Karjalaisen yömajajutusta sosiaalisesta syrjäytymisestä, avun vastaanottamishaluttomuudesta ja YLE:ltä Harto Hännisen iskelmäeksotiikkaväitöskirjasta. Pohdinnat tiivistyivät, kun uutiskierrossa alettiin jauhaa työttömien sanktioiden kiristämisestä.

Taiteilijuuspohdinta

Pohdinpa tässä omaa taiteilijuuttani, kun tuo sulan veden aika nyt näyttää taas kerran olevan tulollaan. Litskasin näet oikean jalan sisäsandaalillani kauden ensimmäisen muurahaisen, kun moinen ilmaantui näkösälle. Housujenlahkeiden suita saa myös harjata säännöllisesti, koska kura roiskuu.

Kännykän kasvattamalla on internetin mittainen typeryys

Jonathan Haidtin Ahdistunut sukupolvi -kirjan mukaan kännykän kasvattamien sukupolvien lapsia ylisuojellaan reaali- ja alisuojellaan virtuaalimaailmassa. Tämä taas teki heistä ennätysmäisen ahdistuneita, pelokkaita, masentuneita, hauraita sekä etenkin ihan töhöjä sosiaalisesti. Ai sekö niitä vaivasikin?

Ette te tainneet – oikeasti – koskaan pitää turva-alaa yhtään minään, ettehän?

(Kuva: Jari Kähkönen) Luuletko joskus jossain olleen "kaunis aikakausi",
jona eväät, avaimet ja vartiointivälineet olisi kannettu tälläisessä työhön
ilmoittautumispaikasta tekemispaikalle? Ei muuten ollut. Kuva on lavas-
tettu.

Pohdinnan alkuunpani – YLE:llä romanien patriarkaksi tunnustautuneen – mikkelinseutuisen Allan Valentinin käyttämä – äärivanhanhoillisuudessaan lähinnä 1960-luvun koulukodille lemahtava – yhteiskuntakelpoinen -sana. Pitikö yleisö oikeasti yksityistä turvallisuusala ikinä minään?

Absurdiuden suurmiehiä, osa 2

Useilla absurdin suurmiehillä on joku piiloagenda. Tietoverkossa ei tosin aina saa selvää myydäänkö, puuhastellaanko, saarnataanko vai kerjätäänkö huomiota eli etsitään kavereita. Kaikki on mahdollista ja voi viulu kun sen piti vielä tapahtua juuri minun edessäni. Hamunnevat valtaa sekä merkityksellisyydentunnetta?

Antimanosfäärinen kiistakirjoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Pikkukakaroilla on liian kiire päästä leikkimään
aikuisten leluilla omista rooliristiriidostaan aiheutuneiden levottomuu-
den- ja epämukavuudentunteidensa takia.

Vai kutsuvat – kertaakaan saamattomat ja yhdessäasuven parisuhteessa olemattomat – höpelöt pikkupojat internetin majaleikkiään manosfääriksi? Bregmanlaisittainhan Kärpästen herra tuomitaan juopon kirjoittamaksi ihmisyyden mustaamiseksi, mutta kyllä Goldingilla taisi silti joku pointtikin olla.

Kiittele sinä siinä itse itseäsi vain

Odotellessani aamuteeni hautumista; kuuntelin YLE Joensuun radiouutiset keskellä Kuopiosta juonnettua Radio Suomen alueellista aamulähetystä. Jäähallissa oli ollut eilen illalla läheltä piti -tilanne, kuten toki tajusin heti itsekin; jos en tällä praktiikalla tunnistaisi palokelloa, olisin melko turha äijä.

Absurdiuden suurmiehiä, osa 1

Pöytälaatikkolistauksen luonnosotsikko oli inttäminen, mutta mulkkasin sen toiseksi tympäännyttyäni perusteellisesti viimeisimmän parasosiaalisen kokeiluni alustan huonoon keskustelukulttuuriin. Absurdiuden suurmiehet elävät tässä samassa maailmassa kuin me muutkin, myönsivätpä tai ei.

Olipa Kerran yövartija, josta tuli poliisi ja pianpa jo sanottiinkin Sen Pituinen Se

(Lähde: Youtube.com/aguilera productions) Päättele 

itse, että miksi tämä "kirjastopoliisi" ei enää ole 

olemassa.

Myönnän – kirjaston sisä- tai omapoliisi on vitsi – muistanhan 90-luvun Seinfeld-sarjan, jos vaikka vain ohimennen. Surffasin tv-kanavien välillä; tai näin vilauksen vanhusten ruudulta olohuoneesta, kun olin menossa eli palaamassa tekemästä jotain paljon kiinnostavampaa. Vaan kun Sinimusta liike sekä Helsinki.

Julkkis!?

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asia-
yhteys on joko sattumanvarainen tai täysin puuttuva.

Kiitos vaan YLE-kolumnisti Aleksis Salusjärvi; juuri tuota sulan veden aikaista arkeani surkeuttavaa tosiasiaa en olisi välittänytkään kohdata, vaikka kai minä olin sen periaatteessa aina tiennyt. Myös Pirren Visa Koiso-Kanttilan Huostassa-dokumentissa kuvaama nuorelle hokeminen kosketti.

Jyväskylän järjestyksenvalvontakokeilu ja Helsingin poliisin johtaminen

Ketä kiinnostaa Jyväskylän järjestyksenvalvontakokeilu ja johtaminen Helsingin poliisilaitoksessa? Etäinen kapulakieli karkoittanee tänne eksyneet satunnaiset uteliaat, viihdettä tylsyyteen tai...voi apua...ystävää yksinäisyyteenkin kaipaavat. Että siitä sitten vain substanssipostausta vääntämään. Kivakiva.

Kuinka ihmeessä tuo osoite olisi muka voinut olla vihreä?

Entinen presidentti Tarja Halonen on – täysin syystäkin – yhä oikeutettu Tasavallan presidentin turvavartioston eli käytännössä Helsingin liikenne- ja erityispoliisin konstaapelien henkilösuojeluun. Mutta lauantaina Naistenpäivän marssilla, puheiden aikana, tapahtui silti pari aika pahaa töppäystä.

Kärkkäys, naiiviteetti ja tyhmyys

Minä luen paljon. Äsken tartuin Leinon vanki Boris Björkelundin Stalinille menetetyt vuodet -kirjaan, joka oli loputtoman rikas aarreaitta vaikka mihin ihmisyyden kysymykseen, mutta sieltä tuo otsikko piirtyi työpöydän muistilappukuution päällimpään lehteen. Kyllä NKGB/MGB löysi ja Gulag opetti.

Halveksunta

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitenliene; olikohan tuonkin projektin takana ensisijassa aatteellisuus vai pilattiinko hyvän veskan kansi huonolla brodeerauksella, jota ei sellaisenaan kehdannut käyttää?

On se ihmisluonto sitten veikeä. Joillain yksilöillä on sujuva kyky olla yhtä mieltä jokaisen edessään olevan kanssa, nauraa tätä selkänsä takana ja olla olevinaan mukana niin kauan kuin kyseessä on oma etu/pelkää saavansa selkäänsä. Onko hypersosiaalisuus sittenkin hyperrasittavuutta? Hyvä kysymys.

Hyväkin viesti voi jäädä julkaisematta

Hyväkin viesti voidaan jättää julkaisematta, jos YLE-sensori on sitä mieltä, että kirjoitettu oli jo aiemmin sanottu tai ei muka liity aiheeseen. Johan on pokkaa; vaatia nyt ilmaistuotoksilta alkeellista julkaisukelpoisuutta enempää. Mutta; sellaistahan se elämä vain on – epäoikeudenmukaista.

Vaikean paikan edessä – mutta enhän minä nyt tuollaistakaan sikailua katsele

Tämänilmansuuntaisen lehden henksu teki koskettavan jutun kahdesta elämänkolhimasta, jotka löysivät polullaan toisensa. Koska haastateltavan ihmisarvoinen kohtelu on minulle sydämen asia, oli melkoinen tälli nähdä toisen heistä arkaluontoiset henkilökohtaiset tiedot karanneina nettiin jutun kautta.

Kahdessa aivan eri maailmassa

”Onko joku hätänä?” se keksi sitten kysyä. Olin seisahtunut vain hetkeksi pihalle varmistamaan sähköisen avaaja-sulkijan vetävän liikuntaesteisen läheisen oven kiinni, jotta saan kannetuksi lehtipaperikorin sisällön keräysastiaan. En vastannut ja mainitsin kysyjää pöljäksi ihan hiljaa vasta hetken päästä yksinollessani.

Kunnoton kuorisuoja ja puuttuva piiri

(Kuva: Jari Kähkönen) Täkäläisittäin liikerakennukset tapaavat olla sitä miksi ne kerran
vuosikymmeniä sitten rakennettiin.

Ilomantsi Cityn apteekki on tätä kirjoitettaessa keikattu toista kertaa. Se saa ajattelemaan kitumalla kuolevien karjalaistaajamien turvallisuutta, joissa pyörinee sama haluttoman-saamattoman-mitääntekemättömän kenkku kierre kuin kaikessa muussakin täälläpäin. No, eivät ne aivan toivottomia ole, sentään.

Hätäkeskuspäivystäjätkin putoavat vielä takaisin maanpinnalle

Olen tässä jo pidempään ihmetellyt, että mikä hiton kyselytunti hätäilmoitus oikein nykyään on, mutta selvisihän tuokin sitten Radio Suomen Päivässä toimittaja Rasmus Montosen haastatellessa ylipäivystäjä Laura Jalasharjua. Vai vielä vastuuviranomaisen laatima kysymyspatteristo, hah-hah-haa.

Joukkoliikennepoliisista, taas

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva maaseutuisen syrjäkylän kootuista huvituksista.

Olen säännöllisesti pitänyt pilkkanani erikoistuneen joukkoliikennepoliisin käsitettä Suomessa. Näin siksi, että yhtäältä sen tarvetta ei olla näkevinään, toisaalta kukaan ei moista rupeaisi järjestämään ja kolmanneksi voi olla vain yksi yhteinen jaettu poliisi...Oho...Eiku.

Asuntojen lyhytvuokrauksen voisi vallan mainosti kieltää kokonaan

Yksinkertaista: ei voi olla hotellin tuloja ilman hotellin velvoitteita. Yhtä yksinkertaista on, että miksi näin yritetään siitä huolimatta – tarkoituksella ja tieten – tehdä. Koska voitontavoittelu. Jos pääoman arvo ei koko ajan lisäänny, sen katsotaan vähenevän. Mikäli kapitalismissa on luonnonlakeja, tämä on sellainen.

Kulkee kuin virraton sähkömopo vailla ajajaa lumisen polun reunassa pakkasella

Olin tässä iltana eräänä tulossa kaupasta; näin toisellapuolen tietä harmaan tai hopeaisen kolmipyöräisen sähkömopon, jonka tavaratelineellä oli kävelykeppi ja jalkatilassa kuljetusvaljaat ilman ajajaansa. Mitä ihmettä? Eikai jossain harhaile tai ole lumikinokseen tuupertunut liikuntaesteinen eksynyt vanhus?

Poliisi-itsemurhat

(Kuva: Jari Kähkönen) Tätä vanhaa kuvituskuvaa Kilon poliisin ulkoseinästä en muista
vähään aikaan missään käyttäneenikään.

Haluan tänään poikkeuksellisesti aloittaa selityksellä, sillä käsittelen kahta äärimmäistä tragediaa, joissa molemmissa on kuollut ihminen. Valitettavasti kirjoitus on välttämätön yleisen edun vuoksi; siispä kukin ymmärtäköön, etten nyt erityisesti viittaa hänen rakkaaseensa enkä loukkaakaan yhtään ketään.

Jatkopätkä elämäntapasairauksista ja -terveysongelmista

Minun on toisinaan nähty kommentoivan uutisia ja näkökulmia YLE:n netin laatikossa, koska 98%:sesti moderointi toimii. Yksi pinna lähtee pois siitä, kun sallivat jonkun dillen syytellä minua maahanmuuttoylijohtajaksi sekä toinen siitä että joskus keskustelut sulkeutuvat ennenaikojaan.

Ihmisyyspohdinta

(Kuva: Jari Kähkönen) No, heimotunnuksia kai ne – omalla tavallaan – olivat nuokin silloin joskus.

Kuuntelin Tapio Räihän juontamaa Radio Suomen Itä-Suomen iltapäivälähetystä, jossa soi Lili & Lunan Huuda vaan, missä laulettiin metsän vastaamattomuudesta huudettaessa. Siihen juontaja kommentoi, että jos tuntuu metsän vastaavan niin siellä on joku toinen suomalainen huutamassa.

Diivailu

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin keskinäinen
yhteys on täysin sattumanvarainen tai tahaton.

Se vain on niin, että ihminen ei koskaan tyydy olemaan sairas, häiriintynyt, poikkeuspersoona, riippuvainen ja niin edelleen yksin. Aina tullaan jotenkin näkö- tai kuuloetäisyydelle kerjäämään huomiota, valitettavasti. Näin elämä sekä ihmisluonto vain yksinkertaisesti toimivat.

Tuotesuojaportit

Niitä on ollut Suomessa kauppojen kulkuteillä sen 40 vuotta; mutta, jos uskomme Uutissuomalaisen Rai Suihkosta, nyt on tuotesuojaporttien laulu laulettu. Tai sitten RFID-suojatut lompakot ja korttikotelot nousevat alkaneen vuoden myyntihitiksi? Nii-i. Saahan valvontakameroihinkin jo tekoälyn!

Onneksi ei käynyt pahemmin

Luin YLE:n netistä rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläisen jutun Krista Kiurun pahoinpitelystä epäillyn miehen rikostaustasta. Mukana oli myös video Espoon Niittykummun metroaseman yksintyöskentelevän järjestyksenvalvojaoletetun koettelemuksista työssään.

Pääoman arvonlisäystä ne ovat vailla – eivät turvaa

Tämän blogin säännölliselle lukijalle pitäisi jo olla selvä, että vastustan yrityslähestymiskieltoa, mutta sanotaan se varmuuden vuoksi heti kärkeen vielä kerran. Teema oli puolestani jo läpi- eli puhkikaluttu vaan sitten Keskari yritti myydä nettilukuoikeuksia fleimailemalla sillä Karjalaisen verkkotunnuksen alla.

Snobi

(Kuva: Jari Kähkönen) Flanööri kuuluu itäsuomalaiseen katukuvaan kuin punaiset pihjalanmarjat vihreäneulaisen havupuun oksalle.

Olenko snobi? Moiseen itsereflektioon päädyin satunnaisena flanöörinä Itä-Suomen kaduilla; sellainen näet sopii kyseiseen miljööseen kuin punaiset pihlajanmarjat vihreäneulaisen havupuun oksalle. Mielestäni en ole, sillä aloin ylenkatsoa alkuasukkaita vasta kun he itse ensin perseilivät edessäni.

Kaiken saa tehdä, muttei jäädä kiinni eikä ainakaan tulla nähdyksi häviäjänä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se Tavallinen Tarina, kauan sitten ja toisessa paikassa.

Luin Hesarin profiilin Timo Vornasesta kirjastossa viikonloppuna, kun Karjalaisen netin maksumuurintakainen ylösnosto siihen yllytti. Aiheesta bloggaaminen varmistui, kun arkena Maikkarin rikostoimituksen netissä uutisoitiin hänen jatkaneen juttua Facebookissa sanoen kuitenkin vain vähän olennaista.

Huumejäämät Eduskunnan vessoissa pikkujouluaikaan

Suomessa huumeet, Iso-Britanniassa mielenosoittaminen ja Yhdysvalloissa kansalaisoikeudet johtivat vuosikymmenien poliisitoiminnalliseen ylikorostukseen jo paikoin 1950- ja viimeistään 60-luvuilla. Onneksi kuitenkaan kaikilla ei ollut sen paremmin samoja kuin edes yhtä rankkojakaan ylilyöntejä.

Vanhat vitsit täyden rahan edestä – hävyttömyyttä vai kuolemattomuudenosoitusko?

(Kuva: Meta, Threads ja Ville Siikanen.)  Kuvakaappaus arvostelutarkoitukseen. Korostus minun.

Joskus muinoin Vanhusbookissa tulin lohkaisseeksi muuan viestinnäntuntijan seinällä Amerikan koottujen hullujen talviurheilupäivistä, jottei turvallinen ampuminen rakennetussa ympäristössä ole ihan yksinkertaista. Sen tietävät niin minkätähdenkonstaapeli kuin ylimmäisen välivällyn kiristyksenvalvojakin.

Pelkkä pedagoginen lällällää vai onko Andrew Tate todellinen ongelma?

YLE laski iltapäivästä nettiin Pasi Toivosen jutun; patavanhoillisuudessaan ja aikaansaamattomuudessaan ajoin jopa evankelis-luterilaisen kirkon ylittävä koululaitos koettaa tarjota perusopetuksen oppilaille inhimillisen identiteetin rakennusaineita. Ei tässä paljon uutta ole sekä merkitystäkin hyvin vähän.

Suorasukaisuus tai -suisuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

A6-avolehtiööni vihreiden Snigelin kansien välissä tallentui kuivamustekynän muistiinpano Helsingin Sanomien printistä Inkeri Harjun Elämä&Hyvinvointi -osioon kirjoittamasta kolumnista tästä samasta teemasta. Johan on maailmamme positiivisuudenjanoisen medialliseksi päässyt, pakko sanoa.