Johdettavana olemisen osaaminen – totaalisen maanpuolustuksen kaikki kaikessako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin on tapana kirjoittaa havainnekuva, jos se ei liity
mitenkään tekstiin, jonka päällä tai seassa on.

Reservin kapteeni, eläkeläinen Sauli Niinistön siteerataan sanoneen Reserviupseerikoulun 105-vuotisjuhlissa oppineensa eniten johtamisesta ollessaan toisten johtamana. Mokomakin oraakkeliviisaus tarkoitti jokaisen tulevan myös osata olla hyvä alainen ja jottei moinen olekaan ihan helppoa.

Niinpäniin. Onko johtaja mikromanageri, kaikkivoipa diktaattori, vetelä antaa mennä -henkilö, traaginen uhrautuja vai pelkkä sattuman sanelema vahingonvalinta kuin ei olisi oikeasti edes siksi tahtonutkaan? Siinäpä hyviä kysymyksiä kerrakseen, koska saadessasi valtaa tulet kohta nähdyksi sinä mitä oikeasti oletkin.

Asian toinen puolihan nimittäin on, että alat kiinnittää huomiota omiin oikeuksiisi vasta kun olet mokomankin johtajuuden saamapuolella: esimerkiksi kuinka sinulle puhutaan eli onko suorittamassasi puhteessa järjenhiventäkään. Olethan kuitenkin kaikesta huolimatta ihminen etkä orja tai mikään robottikaan.

"Vasta kun olet mokomankin johtajuuden saamapuolella alat kiinnittää huomiota omiin oikeuksiisi ja kohteluusi." 

Niin ja sittenhän olivat ne jalkaväkimiinat. Vertauksella; älä ihmettele kuinka hyvinvointialueesi valtuusto jäi jälkikäteiskumileimasimeksi, jonka jäseniä peräti kannustettiin puhumaan vähemmän kokouksissaan. Sehän on näet kuin eduskunnan sivullisen rooli tässä turvallisuuspolitiikan käännöksessä.

Tulisiko liberaalissa demokratiassa – taas kerran – tyytyä välttämättömyyteen ja tarpeellisuuteen? Niistä tosin ei voitu – nytkään – sen paremmin kertoa etukäteen kuin perustella? Pitääkö tapahtuneen tosiasian edessä vain veisata, vollottaa tai murjottaa sydämensä kyllyydestä – kunnes sen sisällään hyväksyy?

Totaalisen maanpuolustuksen – vai hitonko kokonaisturvallisuus sekin nykyään on – ratkaisevimman aseen, propagandan, heiluttajat ovat tänään kuin vaalikopin narussa näkymättömissä roikkuva muste- ja käytössä tylsäksi kulahtanut lyijykynä. Aika surkeita sekä osin kateissa, kun pitäisi sännätä räjähtävästi töihin.

"Totaalisen maanpuolustuksen ratkaisevimman aseen, propagandan, heiluttajat ovat aika surkeita ja kateissa."

Onhan meillä vielä matkaa niin ylhäältä ohjaamiseen, itsevaltiuteen kuin totalitaariseenkin yhteiskuntaan, mutta kehottaisin silti varovaisuuteen – ei liberaalin demokratian moraalinen ylemmyyskään sentään loputon ole. Jos siihen menettää makunsa, puolustaako liberaalia demokratiaa sittenkin?

Demokratia on nimittäin ylipäätään sangen ironinen käsite. Muu saattaa tuskin selittää nytkään Venäjästä, Kiinasta ja Iranista muodostuvan maailmallisen pahuuden pimpparaudan omalaatuisen pyrkimyksen uudelleenmääritellä ihmisoikeudet. Versionsa tosin kyllä luukuttaa antiuniversalismia, diktatuuria sekä epävapautta.

Meillä Suomessakin on nyt voimassa määräaikainen turvapaikanhakua vaikeuttava käännytyslaki, mutta samanaikaisesti itärajamme on niin kiinni, että irtisanomisten välttämiseksi tullivirkamiehiämme täytyy lähettää työkomennuksille muualle maahan. Sodasta ei ole tietoakaan vaan silti niitä jalkaväkimiinoja pitää saada aivan kohta.

"Ei liberaalin demokratian moraalinen ylemmyyskään loputon ole. Jos menettää makunsa, puolustaako sitä sittenkin?"

On aika vaikea käsitellä argumenttejä, joita ei tunne. Tai hyväksyä, ettei mitään keskustelua tarvitakaan; onhan pitkä itäraja, sen takana on Venäjä ja sotilaallisen maanpuolustuksen tulee olla kokonaistaloudellisesti edullista. Edelliset ovat reservin sivari, eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon vuosientakaista blogilainaa.

Sitä minä tässä vain polemisoin, ettei ole kummoistakaan ajattelua ilmoittaa toisen olevan väärässä kykenemättä perustelemaan mitenkään tai yksinomaan valittaa kaiken toimimattomuutta. Kuinka lähellä sellainen onkaan Robert F. Kennedyn terveyspolitiikan ydintä eli salaliittoteorioiden alistuvaa ihannointia?

Vai suhtaudummeko ehkä keskusteluun kuten LAPD:n muinainen päällikkö William Parker poliisiradioon? Eihän joukkojen pitänyt voida sillä suoraan keskenään viestitellä. Mölähtää alikersanttitasoisesti, jottei saa puhua, koska pian kukaan ei enää usko ketään. Siinäpä yksityisen turva-alan ”keskustelullekin” merkitys ja asiayhteys!

"On yhtä vaikea käsitellä argumenttejä, joita ei tunne kuin on hyväksyä, ettei mitään keskustelua tarvitakaan."

Jonninjoutavien nappikallejen tai niiksi itseään tahtovien ei pidä itkeä eikä kuvitella turhia – kenestäkään. ”Turpa kiinni, Adi”, sanoivat nimittäin palvelustoverit aikanaan Hitlerillekin; sauhuamistaan ei näet katsottu tarpeelliseksi, liittyvän sille altistuneiden elämään tai edes hauskasti viihdyttäväksi kuultavaksi.

Lienee siis nyt paikallaan muistuttaa, jottei johdettavana olemisen tai alaisuudenkaan kuva ole täysin vailla todistusvoimaa kunkin todesta luonnosta. Itse olen todellakin kyseenalaistaja ja riitasointu, koska sellaista omaehtoisuustaipumukseni vain teettää. Jos tämä on sinulle liikaa, älä valitse minua.

Ihan sama kuinka monesti ”vitsini jaetaan” eli se kääntyykin kertojalleen nauramiseksi tai vertaiseni eli edes niiksi itseään luulevat yllyttäytyvät kertomaan mitä minusta todellisuudessa ajattelevat. Selviydyn, mutten silti muuta mitään toimintatavoissani. Mielipiteet taas tulevat ja menevät, tietenkin.